Valitse maksutapa: tunne

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

Lähiaikoina todettua: vetovoiman laki ei ole läppä.

Menemättä sen enempää värähtelytasoihin ja energiahommiin, sanon vain että jollakin jossain tuolla on kyllä pelisilmää. Joku tai jokin siirtelee ihmisiä ja asioita yhteen ja erikseen, repii tukasta kun hetki on väärä ja sitten taas potkaisee persiille kun pitäs olla menossa jo. Paulo Coelho kutsuu sitä universumiksi, joku jumalaksi. Monet kutsuvat sitä maailmankaikkeudeksi (tai tuttavallisemmin Makeksi), vielä useammat sattumaksi.

Itse kutsuisin sitä Pelinrakentajaksi.

Olin jo hetken aikaa tuntenut oloni levottomaksi. Tekstiä ei tullut kuin pakottamalla, kiireessä kalenterin vieressä. Yhtenä iltana istuin ja mietin mikä on kun ei mistään tunnu tulevan mitään; ei liiku ajatukset, ei liiku kynä. Kynä. Kynä! Tajusin etten ollut kirjoittanut käsin kuukausiin. Kaikki teksti oli suollettu suoraan näppikseltä sisään, hyväksytetty, julkaistu, naputeltu kasaan.

Laukkuni pohjalla kulkee vaihteleva määrä kyniä. Vaan lähes vuoteen mukana ei ole kulkenut paperia jolle kirjoittaa. Ei oo ollut oikein inspistä.

Tilanne vaati piipahdusta kirjakauppaan.

Seuraavana päivänä laahustin kirjakaupan hyllyjen välissä etsien sopivaa muistikirjaa. Olossa sekoittui levottomuus ja kotiinpaluun tuntu. Muistan kirkkaasti ajat jolloin vietin pitkiä aikoja Akateemisessa sivellen kirjojen kansia - nyt olin vähän hukassa, vieraana kaiken entuudestaan tutun keskellä. Myyjä tarjosi apua, kerroin mitä etsin. Muistikirjaa jossa olisi oltava valmiit rivitykset - pelkkä ajatuskin blankoista sivuista kauhistutti. Tarvitsin jonkin suunnan, ja se suunta oli vasemmalta oikealle.

 

 

Iskin silmäni kahteen muistikirjaan; turvalliseen yksiväriseen, ja kiiltelevään koukeroiseen. Ensimmäinen olisi elämän organisointia varten (freelancerina se on muutenkin niin sirpaleista, että kaikki se epävarmuus on hyvä sulkea tylsien kansien taakse - hämäyskeino jolla kaiken saa näyttämään valmiiksi sanellulta.) Toinen taas olisi puhtaasti kirjoittamista varten.

Siinä minä nyt seisoin hyllyjen välissä, toisessa kädessäni järki, toisessa tunne. Toisen sisällön tiesin jo ennen kuin yhtäkään kynänvetoa oli vedetty (matkabudjetti, laskutusasiat, keikka-aikataulu, nönnönnöö), toisen sisältö pysyisi mysteerinä ehkä vielä kirjoitusvaiheessakin. Mietin taas kerran miksen saanut synnyinlahjana jotain yleishyödyllistä kuukausipalkallista taitoa (tai äitini hiuslaatua). Huokaus. Kävelin kassalle.

Ensimmäisenä muovikassiin sujahti tuleva syksyni yksivärisissä kansissaan. Seittemän ysiviis. Sitten myyjä otti käteensä kirjoista koukeroisemman, käänteli sitä, katsoi kannessa olevaa hintalappua, sitten minua. ''Saat kuule tän. Kun ei tässä oo edes viivakoodia.''

 

Kiitin ja astuin häkeltyneenä ulos liikkeestä. Naurahdin. Asia harvinaisen selvä. Make, universumi, pääsiäiskukko, kuka tai mikä ikinä oletkin, kiitti vinkistä. Suunta on vielä vähän auki, mutta taktiikka on nyt selvä: tunne edellä etiäpäin.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Vihkoihin liittyen, kannattaa käydä Hämeenpuistossa vihkokaupassa. Siellä on ihana tunnelma, ihana pitäjä ja hauskoja vihkoja. Ihan Opuntian kukkakaupan vieressä :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ooh, kiitti vinkistä! Pitääpä mennä.

Rosanna/Naiseudesta (Ei varmistettu) http://naiseudesta.blogikoti.fi

Hei, mullakin on ollut vähän kankea fiilis kirjoittamisen suhteen ja mietin että jotain tarttis tehdä. Paperille kirjoittamista en ollut tullut ajatelleeksikaan. Kiitti, näin se Make tosiaan järkkää!

Kommentoi

Ladataan...