Valuvia ajatuksia

Missä olet Laura?

 

 

 

 

(Vaahdotan kasvot.)

Pitäs pestä lattialaatat.

(Huuhtelen. Suljen hanan ja lisään shampoota.)

Mikseivät aikuiset syö tikkareita? Mihin se ajan saatossa jää?

Olispa tikkari. Bonbon. Keltainen.

(Vaahdotan hiukset. Avaan hanan ja huuhtelen.)

Onko kukaan oikeastaan ottanut selvää, voiko suihkuvettä juoda yhtä huolettomasti kuin keittiön hanasta tulevaa? Sitähän kaikki aina kyselevät. Kai sitä voi. En kokeile.

Voisin kirjoittaa tekstin paljon toivotusta rakkaudesta. Mutta mitä? Mitäpä minä rakkaudesta tiedän? Ehkä vain luulen tietäväni. Rakkaus saattaa olla suurin olemassaoleva illuusio. Olen joka kerta luullut päässeeni syvemmälle, ja sitten taas tullut sihen tulokseen etten välttämättä tiedä siitä yhtään mitään. Miten sellainen määritellään? Viisi vuotta sitten luulin tietäväni rakkaudesta paljonkin. Sitten rakastuin.

(Suljen hanan. Suihkusaippuan vuoro.)

Miksi antaa nimi sellaiselle lemmikille, joka ei kuitenkaan tottele sitä? Eihän vaikka lemmikkisiili ymmärrä. Tai kilpikonna. Eiväthän ne tajua vaikka niitä kutsuisi keskiviikkoisin Eevaksi ja torstaisin Aatamiksi. Tai leivänpaahtimeksi. Simoksi tai Juhaniksi.

Mutta. Jos minulla olisi siili ja minun olisi nimettävä se, se voisi olla Selleri. Tai Sirpa.

(Huuhtelen.)

(Katsahdan peiliin.)

Mitä helvettiä tälle tukalle pitäis tehdä?

(Käännän kasvot vielä veden alle.)

Kuinka jotkut pystyvätkin kantamaan kaiken lohkaissutta surua niin suorina ja toivoa täynnä? Miten se meneekin niin, että silmistään iloisimmat kantavat usein taakoista painavimpia? Sitten on heitä jotka marinoituvat yhdessä ainoassa vastoinkäymisessä ja rakentavat katkeruudesta kestävät raamit joista roikkua.

(Suljen hanan ja tartun pyyhkeeseen.)

Vessapaperi on loppu.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

saarah
visual diary

<3

Laura T.
Missä olet Laura?

Sinä ihana.

Nāiádes
Naiádes

Mä en ole eläissäni kuullut mitään puhetta suihkuveden juomakelpoisuudesta! Siis miksei ei voisi? Tai siis mitä? Suomessa vai? Niin paljon kysymyksiä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos että tartuit tähän hämmennystä herättäneeseen kysymykseen. Kattavaa vastausta minulla ei tosin ole antaa, sillä jonkinlainen epäilyksen harso tämän asian päälle on vuosien saatossa laskeutunut.

Ehkä tämä kaikki on peruja lapsuudesta. ELI SITÄ VOI SIIS JUODA.

ainoella (Ei varmistettu)

Voi juoda, Suomessa. Sieltä tulee samaa vettä kuin keittiön vesihanasta. Suomessa itseasiassa käytetään (=tuhlataan) tuota samaa juomakelpoista vettä myös vessanpöntön huuhteluun koska taloihin tulee vain puhdistettua vettä..

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos tiedosta ainoella! (Tässä syy miksi rakastan tätä hommaa: ruutujen toisella puolella tiedetään niin paljon eri asioista.)

Hyvä pointti tuo vessahomma muuten. Outoa.

Mia K.
Voi taivas

Täällä syödään tikkareita alvariinsa ;))

... koska ne ihmiset tajuavat ajan armon, ja että on onni saada iloa pienistä asioista. Silloin taakka kevenee sekunneiksi ja voi olla vapaa. Raamilliset haluavat huomiota ruosteisille kehyksilleen.

Ps. Mitä sä oikeasti haluisit sun hiuksille tehtävän? Ja, sitten kokeilet ♡ ;)

Laura T.
Missä olet Laura?

Tikkareita syövät aikuiset ovat säilyttäneet lapsuudesta jotain todella oleellista.

Olipa hyvin sanottu, jälleen kerran.

Ps. Emmää tiedä. Tukka on välivaiheessa, kasvumallissa. Siksi kai raastaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Söin stockalla kahvilassa leipää ja viereen tuli semmonen viiskymppinen pukumies. Se avasi tikkarin ja alkoi imeskellä ja nuoleskella sitä maanisesti, näytti siltä kuin silmämunat olisi pian pullahtaneet päästä. Ei ollut normaalin ihmisen toimintaa semmonen. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Just hyvä! Lisää tikkarinsyöjiä tämä maailma kaipaa.

saarasaara (Ei varmistettu)

Mä syön ainakin kerran viikossa tikkarin. Lapset valkkaa perjantaisin omansa ja mä otan oman. Aloita säkin perjantaitikkari, se on kivaa!

Laura T.
Missä olet Laura?

Perjantaitikkari! Ihan paras idea.

Meillä on töissä tikkarimafia. Mä ja mun kollega pyöritetään sitä. Valuuttana erilaiset bonbonit sekä turkinpippuri-tikkarit.

Raato
Whine ei lopu

Bonbonin kermatikkari on mun lemppari. En tiedä edes, onko se kerma mutta olen päättänyt sen olevan. Sellainen on niin kauhean helppo napata nälkäkiukussa Lidlin kassalla, kun on taas tajunnut ihan liian myöhään, että on viikon ruoat ostamatta ja olisi pitänyt olla jo ruokaa suussa eikä vasta pakattavana.

Nimeäminen on kivaa. Rottien nimeäminen on vielä kivempaa, koska laumallinen eläimiä tarkoittaa paljon nimiä. Ja täytyyhän ne kaikki kivat nimet johonkin käyttää, koska on kauhean ikävää vaalia niitä vailla kohdetta vuosikausia. On Joonatan, Mattis, oli Hannu ja on Akseli ja Haudankaivaja. Viimeistä tosin kutsutaan enemmän nimillä HK ja Rotan näköinen rotta. Muka liian pitkä nimi suuhun, eipäs.

Pus. <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Se kermainen on kanssa todella hyvä. Jotenkin olen ehkä vähän unohtanutkin sen, kun tartun aina automaattisesti siihen keltaiseen versioon. Kamalinta on, jos tikkari on ns. susikappale ja siitä puuttuu täysin salmiakkijauho. Näin on sattunut muutamia kertoja, enkä halua muistella niitä.

Mullakin olisi ainakin kahdeksan nimeä! Olen miettinyt perustavani nimi-toimiston, sillä olen haka keksimään sopivia nimiä. Mutta pakko antaa pisteet Haudankaivajasta - todella hieno ja puhutteleva nimi.

Pusseli!

T-100
(G)ROUND ZERO

"Kuinka jotkut pystyvätkin kantamaan kaiken lohkaissutta surua niin suorina ja toivoa täynnä? Miten se meneekin niin, että silmistään iloisimmat kantavat usein taakoista painavimpia? Sitten on heitä jotka marinoituvat yhdessä ainoassa vastoinkäymisessä ja rakentavat katkeruudesta kestävät raamit joista roikkua."

Tämä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos ja kumarrus!

Norris (Ei varmistettu)

Pakko kommentoida kilpikonnan omistajana, että kilpikonnani ymmärtää silloin kun lausun sen nimen. Ainakin kääntyy katsomaan päin ja kuuntelee. Tosin en tiedä, onko siellä mielessä jotain muuta, varmaan odottaa ruuan toivossa. :D

Eikä tämän tarkoituksena ollut pahoittaa mieltä. Jäi vain itseäni häiritsemään. xD
(Tämä taitaa olla ensimmäinen kommenttini ikinä sun blogiin, kiitos kun kirjoitat. :)
t. pitkäaikainen lukija)

Laura T.
Missä olet Laura?

Hetkinen. Kilppari ymmärtää? Ohhoh. Noh, perun sitten sanani. (Ja alan miettiä tarkemmin niitä nimiä.)

Ihanaa kun kommentoit Norris, hauska tutustua!

Hepsuli (Ei varmistettu)

Nerokas teksti. Kertakaikkiaan. Mä oon joskus miettinytkin (luonnollisesti suihkussa), että kuinkahan tavallista on käydä läpi niin monta asiaa päässään muutamassa minuutissa. Itsehän olen sen verran verkkainen suihkuttelija kaiken lisäksi etten pääse sieltä koskaan alle vartissa pois. Siinä on käyty läpi mm. minimuotoinen eksistentiaalinen kriisi, pari onnen kyyneltä, sopivia kynsilakkaväriyhdistelmiä, otteita tärkeistä top 50 biiseistä, ehkä työasiaa, kiitollisuudentunnetta juuri kukkineista saint paulioista (en tiedä kirjoitetaanko kukan nimi noin ja sitten mietin luontevasti miten se mahdetaan kirjoittaa) ja että kukat olikin sinisiä eikä valkoisia. Tai että onpas nälkä ja huomaan suihkun alla seistessäni lähteneeni muina naisina napottamaan sinne, kun spagetit oli juuri lisätty kiehuvaan veteen. Haluaisin ajatella, että hajamielisyys ja virtaavat ajatukset on kuitenkin ehdottomasti hyve :).

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahah, tämä oli hauska! Kiva kuulla että muutkin käyvät asioita läpi veden alla.

Kyllä: hajamielisyys on hyve (ja tutkimusten kertoo kuulemma älykkyydestä, hohhoo) ja jos ei virtaisi, millaista se sitten olisi?

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta taas on outoa, jos ottaa jonkun lemmikkieläimen, vaikka sitten siilin, jota ei nimeä. Ymmärsi eläin nimensä tai ei, totta kai sille annetaan nimi! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Jospa nimeäisi sen Anonyymiksi?

Mae (Ei varmistettu)

Tikkarit. &lt;3 Mein perheessä on ollut sellanen tapa (siitä asti ku mie olin lapsi), et aina ku käydään ulkomailla, tuodaan toisillemme tuliaisiksi tikkari (lähinnä tosin vaan mie ja miun pikkusisko). Se läksi liikkeelle siitä, et kun äiti aikanaan kävi enemmänkin Venäjällä ja kysyi aina että mitä halutaan tuliaisiksi. Mie tiesin, et meillä ei hirveesti ollut rahaa, niin pyysin sitten tikkarin, ihan vaan että jotain tuliaista, mutta ei vie ihan konkurssiin. Samaa sitten pyysi pikkusisko (isosisko asui jo omillaan, eikä saanut tuliaisia). Ollaan pikkusiskon kanssa jatkettu perinnettä. Oon saanu mm. ruusutikkaria, kierre- (eli hypnoosi-)tikkaria ja tänä keväänä myös penistikkarin (ja erilaisten tikkareiden määrä tässä maailmassa on huima). Viimeisin saamani tikkari oli äidiltä (Pietarista) ja kukonmuotoinen.

Mie nimeän suurin piirtein kaiken. Luonnollisesti tietokoneet ja puhelimet (kun niitä nimiä ne laitteet kysyy yhdistettäessä), mutta minulla on myön penaali nimeltä Uolevi. Asioiden nimeäminen on hauskaa, miksei sitten lemmikkien?

Laura T.
Missä olet Laura?

Voi Mae, tämä oli ihana ja koskettava kommentti. Kiitos kun jaoit ja jaat.

Mae (Ei varmistettu)

Niin no, iteppä inspiroit. :D

Kommentoi