Vastaa kysymykseen ja voita

Missä olet Laura?

 

 

 

Helmi kirjoitti toimituksen blogiin kysymyksistä. Tai siis kysymyksestä.

Olen pienestä asti ollut kova tyttö kyselemään. Lukion matikan tunnilla muistan opettajan epätoivoisen katseen, kun tunti toisensa jälkeen halusin tietää m i n k ä  t a k i a yhtälöt piti ratkaista juuri näin, tai  m i k s i  kukaan halusi ylipäätään sekoittaa numeroita ja kirjaimia keskenään. (Tähän en ole edelleenkään saanut tyydyttävää vastausta.)

Vastaus ''no se nyt vaan on näin'' ei ole koskaan tuntunut riittävältä - olen aina halunnut tietää mitä teen ja ennen kaikkea miksi teen sitä. Miksi jokin asia on ajan saatossa päätetty hoitaa näin, minkä takia maat ajautuvat sisällissotiin ja miksi verbit taivutetaan niin mielenvikaisesti. En saa minkäänlaista tyydytystä oikeista vastauksista jos en tiedä miten olen ne ratkaissut.

Koulumaailmassa miksi-syndrooma synnytti hauskan kaaren, jota opettaja toisensa jälkeen seurasi: ensin he tuskastuivat, sitten rakastuivat minuun.

Äidinkielen yo-koetta edeltäneenä päivänä kävelin käytävällä kohti luokkaa ja valmistavaa tuntia, kun opettaja pyysi minut hetkeksi sivuun. ''Hei Laura, voisitko kysyä nyt kaikki ne kysymykset joita kukaan muu ei kehtaa kysyä?''

Minä kysyin. Kysyn. Tulen kysymään. Se on johtanut minut hetkittäin opettajien mustalle listalle ja loputtomiin väittelyihin, mutta se on tuonut mukanaan myös työpaikkoja, ihmisiä ja reissuja. (Ai niin: kirjoitin muuten tuona vuonna yhdet parhaimmat äidinkielen paperit ja pokasin asiasta stipendinkin. Kaikkien ihmetykseksi.)

Kokonaiskuva ratkaisee.

Mitä enemmän mietin käsitettä yleissivistys, sitä muodottomammalta se näyttää. Ei se voi tarkoittaa sitä, että osaa luetella presidentit vuosijärjestyksessä (en osaa), listata maiden pääelinkeinot (en osaa) ja rajarikkomukset ulkoa. Mekaaninen ulkoa opettelu kertoo ehkä hyvästä muistista, mutta myös pohdinnan puutteesta.

Ilmiöille on aina syynsä, alkunsa. Ne minä haluan selvittää.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Juuri niin! Mua ajoi sama uteliaisuus ja tiedonnälkä, kyseenalaistaminen ja totuus. Välillä joutuu matkaamaan todella kauas historian lehtien taakse, mutta kyllä niitä vastauksia saa! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Niinpä! Kärsivällisyyttä se vaatii, mutta kun jokin asia aukenee kunnolla niin se on useimmiten kyllä sen arvoista.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Lukion matikan tunnilla muistan opettajan epätoivoisen katseen, kun tunti toisensa jälkeen halusin tietää m i n k ä t a k i a yhtälöt piti ratkaista juuri näin, tai m i k s i kukaan halusi ylipäätään sekoittaa numeroita ja kirjaimia keskenään. (Tähän en ole edelleenkään saanut tyydyttävää vastausta.)"

Matikassa on semmoinen epävirallinen käsite kuin "kaunis". Suhun saattaa vedota vastaus, että yhtalöiden ratkaisussa pyritään tähän kauneuteen. Pitkä, sekava ja vaikeasti hahmotettava rimpsu epämääräisiä termejä yhtälössä ei ole kaunis, mutta esimerkiksi x=1 on hyvin kaunis. Yhtälöistä tulee siis ensin tunnistaa säännönmukaisuudet ja huomioida lainalaisuudet, ja lopulta ratkaista ne juuri siten, että päästään mahdollisimman vähällä vaivalla mahdollisimman kauniiseen lopputulokseen.

Ja tuota, miksi kukaan haluaa sekoitaa kirjaimia ja numeroita keskenään, voisi mielestäni verrata siihen, miksi kukaan haluaa sekoittaa kokemusta ja sanoja keskenään (hihih). Kirjaimet ovat nimiä luvuille, joiden todellista olemusta ei (vielä) tunneta. (Toki kirjaimet ovat nimiä paljolle muullekin matematiikassa, mutta tämä näin yksinkertaisesti luvuista.)

Pliis sano että susta tulee tai olet jo matikanope?!

jos tuo yhtälöasia olisi selitetty noin selkeästi, ei ehkä olisi tarvinnut hakata päätään seinään kysyessään samoja kysymyksiä uudestaan ja uudestaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Heh pakko tuottaa pettymys: vaihdoin matikanopinnot kanditutkinnon jälkeen ympäristötieteisiin. Matikanopena oleminen olisi kyllä myös tosi kivaa ja tärkeetä, ja olen mä sitä joskus ihan tosissaan harkinnutkin (ja vähän kokeillut). Ei ole edelleenkään poissuljettu vaihtoehto, jos ei tässä nyt muuten pikkuhiljaa ala ura urkenemaan. ;)

Mua kismittää erityisesti, jos matikanopet ei anna kunnon vastauksia oppilaiden kysymykseen "miks pitää opiskella matikkaa kun en mä ikin näit laskuja tuu tarviimaan". Olennaisinta antia matikan opiskelussa ei ole musta ne laskut teknisesti vaan se, että mieli (/aivot?/ajatusrakennelmat?) saa loogista päättelykykyä kehittävää treeniä. Sivistystä ei ole pelkästään se, että tietoa on ahdettu päähän paljon, vaan myös se, että sitä olemassa olevaa tietoa pystyy käsittelemään ja hyödyntämään. Looginen päättelykyky on siis paitsi asioiden mittakaavojen ja suhteiden hahmottamista, myös työkalu moniulotteisten ja vaikeidenkin kysymysten neutraaliin pohtimiseen. Lyhyesti ilmaistuna, matemaattisten pulmien ratkomisen kehittämä looginen päättelykyky voi edistää harkintaa vaihtoehtona tunnepohjaiselle ja hätiköidylle reagoinnille.

Laura T.
Missä olet Laura?

Wau. W  A U.

Kiitos. Tämä selvensi todella paljon asioita. Jos ikinä palaan matematiikan pariin, tulostan tämän kirjanmerkiksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mukava kuulla!

ikkiam
LUOMA

MISSÄ PALKINTO??! HALUAN VOITTAA!!

(No ei vaitsekaan! Thihi!) <3

Laura T.
Missä olet Laura?

Palkintona selkeämpi elämä!

Mä en ole koskaan uskaltanut kysyä, mutta olen aina halunnut tietää :) Kiios että kysyt meidän arempienkin puolesta.

Räyhälä
Räyhälä

Just näin! Omassa elämässäni esimerkiksi autokoulu aiheutti suurta ymmärtämisen tuskaa. Halusin aina tietää MIKSI mitäkin asioita piti tehdä tietyllä tavalla. Ei auttanut, vaikka ajo-opettajat ja perheenjäsenet sun muut sanoivat, että no näin se vaan menee, usko hyvällä. Liikenteessä kun ollaan reagoimassa nopeasti, niin tuo ainainen analysointi ja kyseenalaistaminen tekivät oppimisestani hiton hidasta, stressaavaa ja vaikeaa. Ja vaikeuttaahan tämä elämääkin ylipäätään aika monella tasolla, kun kaiken joutuu aina kyseenalaistamaan. Kun mitään ei suostu ottamaan valmiina ja sellaisenaan.

T. Ikuinen kyselijä ja kyseenalaistaja

Laura T.
Missä olet Laura?

Hahhahah, niin mullakin! Halusin ymmärtää kytkimen toimintalogiikan ja suhteen muuhun koneistoon, mutta lopulta vain ajoin. (Pakko antaa kyllä opettajille pisteet, sillä aina selityksestä huolimattakaan en ymmärrä.)

Pohtia pitää. Se pitää stressaantuneena virkeänä.

Vierailija (Ei varmistettu)

On hyvä kysyä miksi. Mutta on myös itse otettava vastuuta vastauksien löytämisestä. Itseäni ärsyttävät aikuiset ihmiset, jotka inttävät miksi-kysymystä toisen jo vastattua ettei tämä tiedä. Nykyään Googlen avulla löytää vastauksia vaikka mihin ja ihan itse, on aivan turhaa syyllistää toisia ihmisiä siitä, etteivät he ole opetelleet elämässään vastausta juuri tähän kysymykseen tai etteivät halua tehdä tiedon etsimisprosessia puolestasi.

Laura T.
Missä olet Laura?

Täysin totta. Hyvä pointti.

Usein kiperiin kysymyksiin on olemassa vastaus, mutta se pitää vain kaivaa. Olet oikeassa: jankkaaminen ei auta ketään, eivätkä opettajatkaan tiedä kaikkea. Se on ihan ok.

maryjane
freestylemeikit

Kysyin samalta matikanopettajalta samoja kysymyksiä, enkä minäkään saanut vastausta ;)

Ihmettelen vieläkin, miksi kukaan haluaisi laskea yhtälöä, joka kuuluu a+b(cd) = b-d+c

Laura T.
Missä olet Laura?

Ooh! Mitäs me kyselijät. Minulle yritettiin selittää asiaa niin, että jos numerot ovat omenoita ja kirjaimet banaaneita, niin....en muista enää. Muistan vain kysyneeni: ''Miksi sekoittaa hyvät hedelmät?''

Satumaah
Satumaailmassa

Jostain syystä työpaikoilla ei aina arvosteta tuota "miksi" kysymystä. Varsinkaan, kun on totuttu tekemään jollain tavalla, niin se "miksi" ärsyttää kumman paljon (koska harvoin siihen on muuta vastausta kuin "no näin nyt on tehty aina", joka ei tietenkään voi pitää paikkaansa, koska mikä ihmeen määritelmä on "aina"...). Mutta aion silti jatkaa kyselyjäni. Ehkä pienellä viiveellä, että en heti saa potkuja (tosin olen myös sitä mieltä, että jos työpaikka ei kestä "miksi"-kysymystä, se ei varmaan ole oikea duuni muulle).

Kommentoi