Vertikaalista vertaistukea

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Olen viettänyt pari viikkoa kahlaten läpi materiaaleja jotka olisi pitänyt lukea jo pari vuotta sitten. Syksyisen päätökseni jälkihiessä olen ruksinut kasaan tenttejä ja rästiin jääneitä kursseja. Jotta tulisin joskus valmiiksi.

Voin kertoa että kestää vielä tovin.

Mitä enemmän luen, sitä abstraktimmalta valmiuden käsite tuntuu. Tankkaan teorioita ja kirjoitan sivuja siitä miten Ranskan systeemi eroaa muista Välimeren systeemeistä. Peilaan maan yhteiskunnallisia murroskohtia sanomalehden syntyyn, eloon ja kuolemaan, ja naputan kaksitoista englanninkielistä sivua ykkösen rivivälillä. Opettelen kuuden kohdan listoja kyseenalaistaen ja kysyen miksi. Milloin minä tulen tarvitsemaan tätä tietoa?

Toisinaan leikittelen ajatuksella, että jonain kauniina kesäpäivänä pyöräillessäni Tammelan torin läpi joku todella pysäyttää ja pyytää listaamaan neljä normatiivista mediateoriaa. Ajatus on lystikäs.

Työpöytäni äärestä näkyy järvelle. Aina silloin tällöin (eli noin kolmen minuutin välein) nostan katseeni kirjoista ja tuijotan veden päällä paikallaan leijuvia lintuja. Liitävät dramaattisesti vastatuuleen ja piirtävät uhmakkaita u-kirjaimia. Katson ja kadehdin vähän. Sitten lasken katseeni ja tankkaan organisaatioteorioita. Ulkoa opetteluksi menee mutta menköön.

 

 

 

Eilen istuin taas omalla paikallani työlampun alla, ja tuijotin koneen näytöllä vilistäviä ranskalaisia viivoja, karttoja ja kriittisiä näkökulmia. Tiedättekö sen tunteen, kun on tarpeeksi kauan tankannut samoja asioita, ja yhtäkkiä huomaa tuijottaneensa suu auki yhtä otsikkoa kuusi minuuttia? Ne hetket jolloin pääkoppansa yläpuolella voi melkein nähdä pyörivän tiimalasin.

Kahvi oli jäähtynyt ja kupin pintaan laskeutunut ohut kalvo, koneen hohtavalla näytöllä patsasteli otsikko ''Important concepts in organization''. Minä tuijotin ja mietin että tässä maailmassa on jotain vinossa. Ei minun pitäisi olla tässä kuudetta päivää putkeen opettelemassa asioita joita en muista enää ensi vuonna. Sen sijaan minun pitäisi olla pitämässä sydänsuruista toipuvan ystäväni kädestä, soittaa papalle sairaalaan ja olla muutenkin vapaampi olemaan enemmän läsnä. Minun pitäisi kävellä kallioilla, kirjoittaa pari kirjettä ja kiittää puolisoani kuluneesta vuodesta.

Minun pitäisi olla lukemassa maailmaa muuttaneita kirjoja.

Osasyy opiskelujen venymiselle on yksinkertainen. Istuessani yksin kirjojeni kanssa sermien täyttämissä saleissa, vastatessani nippelikysymyksiin ja kritisoidessani kritisoimisen takia, sama ajatuskuvio nostaa päätään kerta toisensa jälkeen. Olisin tärkeämpi jossain muualla.

Havahdun pöydän ääressä omaan liikahtamattomuuteeni ja pyristelen itseäni hereille. Huokaisen, otan huikan vettä ja palautan katseeni ruudulle. Yritän katkaista todelta tuntuvan kehäpäätelmäni ja uskottelen itselleni että ehkä mahdollisesti joku päivä sittenkin vielä tarvitsen näitä tietoja.

Ja samanaikaisesti, kuin vastauksena epätoivon läikähdykseeni (yhteen niistä kymmenistä), patterien kautta kajahtaa mahtipontinen kasarisoundi. Pysäytän katseeni ja höristän korviani vain kuullakseni kuinka joku alakerroksissa luukuttaa täysillä Forever youngia.

Repeän nauramaan tilanteen ristiriitaisuutta ja nousen tuolilta. Pistän tanssien. Laulan, joraan ja salaa toivon vastapäisen talon naapureiden näkevän. Liiketerapiaa nääs.

Laulu loppuu ja talo hiljenee. Palaan istumaan ja kiitän mielessäni naapuria musikaalisesta kädenojennuksesta.

Kyä tää tästä.

 

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Kommentit

Ei hitto, itselläni on TÄSMÄLLEEN samat mietteet ja olot opiskelusta.. Ei hitto mitä räpiköimistä. Mut kyl tää tästä.. Kai

Laura T.
Missä olet Laura?

Et ole yksin! Kyllä tää tästä. Joo. Kyllä se.

IlonaSV
Saattaen vaihdettava

Kuulostaa tutulta. Tiedän aika tarkkaan, mitä teen työelämässäni yliopiston jälkeen. Luulen tietäväni, mitä siellä tarvitsen. Ja monet asiat opiskelussa ei kyllä mitenkään liity siihen. Mutta onneksi osa liittyy, ja loppujen kohdalla puren hammasta.

Laura T.
Missä olet Laura?

Minulla ei ole harmainta aavistustakaan mitä työelämä mukanaan tuo, mutta uskallan silti väittää ettei se tuo kysymyksiä kuuden kohdan teorioista.

Kyse onkin siitä mitä sanoit: on hyödylliseltä tuntuvia aivomyrskykursseja, ja sitten näitä täyteversioita. Mittasuhteet vaan voisivat olla tasaisemmat.

Kommentoi

Ladataan...