Viiden tähden viikonloppu

Missä olet Laura?

 

 

 

Minusta on kiehtovaa katsella kuvia viehkeistä viikonlopuista jokien varsilla, brunsseista pitkien pöytien ääressä. Rypistyneitä pellavaliinoja, nauravia kasvoja, kynttilän jämät jalan pohjalla. Kaikki on niin suurpiirteisen kevyttä, mutta jokainen yksityiskohta niin tyylikäs että melkein itkettää.

Minun rentoni ei tarkoita silkkipaitoja tuolien selkänojilla, ei aikakauslehtiä sängyssä. Minun rentoni tarkoittaa verkkareita ja smurffilimsaa.

Onkin aika paljastaa kauniin raukeita hetkiä menneestä viikonlopustani.

 

 

Lauantai

 

Kävelin läpi hiljaisen kaupungin. Kaupunki oli hiljaa, minä en. Puuskutin, oli kiire ja hiki. Turistit kysyivät lyhintä reittiä ydinkeskustaan, minä neuvoin. 300 metriä käveltyäni tajusin neuvoneeni aivan päin helvettiä. En ehtinyt enää korjaamaan, olivat menneet jo menojaan.

Työpaikalla olin hiljaa ja halusin vain repiä pääni irti. Ruokatunnilla ostin Siwasta pussin Raffeleita ja pullon limsaa. Söin ne lounaaksi.

Menin lähikauppaan ja ostin siiderin, yösiteitä ja kaksi riviä lottoa.

Halusin lähteä tanssimaan, kukaan muu ei halunnut. Lähettelin passiivis-aggressiivisia viestejä, kukaan ei vastannut. Soitin kummisedälleni, ja puhuimme puhelimessa kaksi ja puoli tuntia. Itkin, nauroin, kiroilin. Tulimme siihen tulokseen, että jokaisen ihmisen pitäisi soutaa, joogata ja käydä terapiassa.

Puhelun aikana ystäväni oli lähettänyt viestin että tuu tänne me ollaan jo täällä. Myöhästyin. Menin nukkumaan.

 

Sunnuntai

 

Heräsin psykedeelisistä unista ja torkutin kolmesti. Puhelin oli täynnä viestejä. Yhdessä kysyttiin lähdinkö tanssimaan, yhdessä oli yllättävä rakkaudentunnustus, ja joku viesteistä koski saunomista. Kaikki eri ihmisiltä eri paikoista. Nousin ja keitin kahvia. Unohdin vastata mitään mihinkään.

Söin aamiaiseksi näkkileipää.

Pesin pyykkiä.

Töihin lähtiessä tajusin ettei minulla ole ruokaa. Oikeilla bloggaajilla on aina kaapin perällä sitruunaa, pecorino-juustoa ja ilmakuivattua kinkkua. Minulla ei ole. Pakkasin mukaan sen mitä löysin, eli maustamattomia riisinuudeleita ja pakastemansikoita (kuva yllä) Söin ne lounaaksi.

Matkalla kuuntelin Take me to churchia ja harjoittelin saarnaajan käsiliikkeitä. Olenhan saanut jokaisesta ammatinvalintatestistä tulokseksi papin.

Illalla kävelin takaisin kotiin ja ostin smurffilimsan.

 

 

 

Harmi etten tajunnut ottaa kuvia viikonlopun tunnelmista. Toisaalta, niinhän sitä sanotaan: parhaimmat hetket saavat kameran unohtumaan. Ensi kerralla lupaan ikuistaa kaiken Instagramiin.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Aino S

luin ensimmäisen kappaleen ja heti sen jälkeen oli pakko painaa sydän-nappia ja tulla kertomaan siitä tänne kommenttiin. nyt jatkan lukemista.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihana Aino! Kiva kun sää luet.

Kuvaputkessa

Nuudeleita ja mansikoita! Kova mimmi.

Laura T.
Missä olet Laura?

Toimiva kombo, ei jää viimeiseksi kerraksi! Haluatteko reseptin?

Kuvaputkessa

Uskon, varmasti makuhermoja hivelevä. Voisit alottaa tänne blogiin jonkun ihan säännöllisen tähteistä kokkaus -osion?

Laura T.
Missä olet Laura?

Todella hyvä idea! Toivepostaus: Laura ja puolen viikon törkydieetit.

Kommentoi