Viimeisellä rannalla

Missä olet Laura?

 

 

 

Kun kaipaan kesää, kaipaan yleensä mennyttä.

Viisitoistavuotiaana syy-seuraussuhteet olivat katkonaisia eikä yksikään ajatus ollut loppuun ajateltu. Kävelin aamuisin töihin teollisuushalliin, istuin hataralle penkille ja kuuntelin tunnista toiseen automainoksia ja suomirokkia. Pussitin auton varaosia ja kelluin tilassa jonka väliaikaisen luonteen pystyi aistimaan. Tiputin minigripin pohjalle kymmenen sulaketta ja tiesin että pian elämään alkaisi kasvamaan kiinnikkeitä jotka pitäisivät kaikkea hieman enemmän paikoillaan. Päätöksistä tulisi vuosien mittaan painavampia, asiat eivät pyyhkiytyisi enää pois kuin huono luonnos. Asioilla alkaisi olla väliä.

Vielä mikään ei ollut lopullista, kaikessa oli mielensämuuttamisen elementti ja mahdollisuus. Jos päättäisinkin syksyllä ruveta suurtalouskokiksi, voisin. Olisihan se yllätys - pettymyskin - mutta ei raskaalta tuntuva mahdottomuus. Olin iässä jolloin kaikki synnit pyyhkiytyivät itkemällä, ja jokaisen päätöksen ja pisteen välissä oli perääntymisen kokoinen rako.

Tiesin sen kaiken joskus loppuvan - piankin. Söin lounastunnilla pizzan ja mehujään, ja mietin että ehkä jo seuraavana kesänä haaveeni leijuisivat lähempänä troposfääriä. Ne laskeutusivat, niistä tulisi saavutettavampia, järkevämpiä - realistisuudesta kumpuavia tavoitteita.

Ilmassa haisi helle, sähkö ja musta pöly.

Palkallani ostin farkkuhameen ja päätin keskittyä pieneen mittakaavaan. Vuosien myötä se kuitenkin kasvaisi vääjäämättä, eikä minulla ollut aikaa pohtia maailman tuhoutumista. Ei nyt, ei vielä, kun moottoritien varressa nuokkuvat lupiinit hehkuivat jalokivien väreissä.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentit

Elppi (Ei varmistettu)

Juuri tänään aamulla haaveilin siitä että repisin kaikki kiinnikkeet irti. Mutta sitten huolestuin siitä että kadun sitä myöhemmin. Voisinpa olla etukäteen varma, etten tule kaipaamaan niitä pidemmän päälle.

Laura T.
Missä olet Laura?

Mutta mitäpä olisi elämä missä kaikki olisi varmaa? Katumista ei kannata pelätä liiaksi. Toki tekemisiään kannattaa punnita, mutta katumisen pelko on kiinnikkeistä pahin.

Rohkeutta Elppi.

Tyllerö (Ei varmistettu)

Minua aina kiinnostaa valtavasti mitä mielestäni viisaat ihmiset ovat ajatelleet minun ikäisenä. En tiedä, ehkä se liittyy jotenkin siihen että vieläkö minulla on aikaa tulla hyväksi ja viisaaksi ja noh, valmiiksi. Vaikka tiedostan että valmista minusta (eikä kenestäkään muustakaan) tule, silti se aina jotenkin kytee takaraivossa että jonkun ikäisenä minulla on kaikki tieto ja taito.
En tiedä saitko koppia mutta kiitos kuitenkin tästä, pistit miettimään.

t. 15-v minä

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihana, ihana kommentti. Kiitos Tyllerö.

On hyvä lähtökohta ajatella, että jonain päivänä sitä vaan tajuaa tietävänsä kaiken. Niin ei tule kuitenkaan käymään - kenenkään kohdalla. Ja se on hyväkin.

Mutta tiedonjano sen sijaan on kaiken hyvän alku. Pidä se - sillä pärjää yllättävän pitkälle.

wiima (Ei varmistettu)

Niin haikeaa. Välillä onnistun onnekseni löytämään itsestäni sen 15v. tytön... Kun tulevasta ei tiedä, eikä sitä ymmärrä edes ajatella.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kyllä se siellä on. Vähän huolilla ja realismilla kuorrutettuna ehkä. Mutta on.

Mia K.
Voi taivas

Haikeaa. Kipeää. Suloisen lämmintä.

Laitanpa tähän linkkauksen, jonka postasin. 

http://www.lily.fi/blogit/mia-k/pian-ihmine 

:-)

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos Mia! Hauska teksti!

Kommentoi