Vuosi järvestä

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

 

Viikonloppuna kesä heilutti hyvästiksi. Niin se tekee joka vuosi. Maalaa koivurivistön keskimmäisen kirkkaan keltaiseksi, heijastaa kasvoille varjokuvioita, ja kuivattaa asfaltin. Sitten se lähtee ja jättää loput syksylle.

Olen katsellut järveä ikkunalasin läpi jo lähemmäs vuoden päivät. Itkenyt, nauranut, raivonnut ja kaivannut sen äärellä. Olen katsellut kevätauringon sulattavan jään pintaan käärmekuvioita ja kuunnellut saapuvien lintujen marseljeen. Nähnyt vastarannan häviävän paksun sumun taakse, ja pysyttelevän piilossa monta päivää. Laskeutunut kalliolta lämpimään rantaveteen ja ottanut muutaman vedon kohti ulappaa ennen ukkosen ensijylinää. Hellepäivinä horisontti on täyttynyt lipuvista valkoisista kolmioista, ja olen yrittänyt pysyä laskuissa.

Näen ensimmäistä kertaa järveni syksyn. Se on kaunis ja lohdullinen, niin kuin mennyt kesäkin. Vastarannan vihreät sävyt muuttuvat, auringonlaskujen roosa on taittunut tummaan lilaan. Järvi valmistautuu talven tuloon. Se tummuu asteittain, viilenee, ja näyttää syvemmältä kuin aiemmin. Se näyttää tietävän jotain tulevasta.

Pimeät illat paljastavat järven ylle levittäytyvän tähtikartaston, ja aallot lyövät rantakivikkoon. Ne kantavat kuohuissaan mukanaan ystävää, joka oli täällä vielä hetki sitten, pintavesien vasta kerätessä lämpöasteita. Nyt hän on näkymätön osa tätä maisemaa, mutta erottamaton osa kaikkea sitä. Tomuna pohjassa, häivähdyksenä veden kerroksissa.

Järvellä on maaginen kyky valaa uskoa toivottomiin. Samat vesimassat muokkaavat maisemaa samassa syklissä vuosi toisensa jälkeen, tehden siitä aina hieman erilaisen kuin edellisellä kerralla. Miten joku alati liikkuva voikin tuntua niin loputtoman lohdulliselta ja muuttumattomalta. Aamuisin avaan verhot, ja tervehdin jo utuiseksi muuttunutta järven selkää. Seuraan kuinka musta vesi lopulta peittyy ohuen jääkerroksen alle. Odotan, kuinka lumikerros peittää jään, ja hetken aikaa kaikki on aivan hiljaista. Kunnes on aika kävellä jäätä pitkin majakalle.

 

 

Laura

 

 

Share

Kommentoi

Ladataan...