Yksin, yhdessä, täällä, siellä

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Parasta työkseen kirjoittamisessa on itsenäisyys.

Pahinta työkseen kirjoittamisessa on yksinäisyys.

 

On oma tila, aika ja kahvikuppi. Rakastan kirjoittaa kahviloissa, vetäytyä nurkkapöytään kuuntelemaan tuntematonta puheensorinaa ja lähteä kun huvittaa (tai kun akku loppuu). Vakkaripaikassani ei ole pistorasioita, sillä vanhan kiinteistön sulakkeet mossahtavat herkästi liiasta liikenteestä. Niinpä lataan koneen aina valmiiksi yöllä ja hortoilen aamulla paikalle. Tilaan tutuilta naamoilta kahvin ja tuuletan mielessäni jos pääsen lempipaikalleni ikkunan viereen. Se on kaikkien lempipaikka, ja lähes poikkeuksetta varattu.

Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että saan tehdä tätä työkseni. Kirjoittaa, lukea ja kirjoittaa lukemastani. En ole koskaan kokenut tarvetta alleviivata sitä kuinka helkkarin kovaa työtä, kivisiä teitä ja vähiä unia mikäkin on vaatinut, sillä tiedän että sama koskee monia muitakin.

 

 

 

 

Kirjoittajia on monenlaisia. Pystyn kirjoittamaan tuntemattomien seassa, mutta jaetussa kodissa en. Useimmat teksteistä syntyvät joko hiljaisessa asunnossa tai keskipäivän kahviloissa. Tekstit eivät synny tyhjiössä, mutta ne kirjoitetaan sellaisessa. Ei ole kellokorttia, lakisääteisiä taukoja tai kellotettuja lounaita.

Ei ole myöskään vierushuoneen kollegoita, kahvihuonekeskusteluita tai after workeja. Jos iskee tänka på, otan puhelimen käteen ja soitan tai naputan postin pääkaupunkiseudulle; milloin päätoimittajalle tai toimitukseen, milloin Helmille tai ystävälleni/armoitetulle lakimiehelleni Saaralle.

 

 

 

Olen ennenkin sanonut tämän: kirjoittaminen on kuin lähettäisi pullopostia. Valmiin tekstin heittää vesille ja toivoo, että joku saa siitä jotakin. Löytää, lukee, vaikuttuu. Ja jos hyvä tuuri käy: jättää jälkeensä merkin itsestään. Näen ruudulla numeroita, kaavioita ja kävijämääriä. Blogimaailmassa lukijat näyttäytyvät janalle piirtyvänä vuoristomaisemana. Usein löydän itseni miettimästä keitä ne sadat ja tuhannet ihmiset ovat, jotka palstalleni palaavat kerta toisensa jälkeen. Oletteko vastarakastuneita, eronneita, suuntaa etsiviä vai paikkanne elämän tetriksessä löytäneitä? Onko ruutujen toisella puolella opiskelijoita, opettajia, uraohjuksia, reilaajia, äitejä tai siivoojia? Mistä te haaveilette? Jos saisitte tonnin, mihin matkustaisitte? Kaikkea sellaista mietin, kun katson kasvottomana piirtyviä numeroita.

Silloin tällöin joku kertoo kommenteissa nähneensä minut, mutta ei ole uskaltanut tulla jutulle asti. Se on hauskaa. Saa tulla, vaikka ei olisi mitään sanottavaa. (Minulla aika usein on.) Ja joo, olen se tyyppi joka kävelee ripeästi ja jonka otsa on kroonisesti ajatusryppyjen peitossa. Se ei tarkoita ettäkö minulla olisi kiire - usein vain näytän siltä.

Ymmärrän vallan hyvin että monillakaan ei ole joka päivä aikaa kirjoitella komppaavia kommentteja tai jakaa itsestään palasia kesken kiireisen työputken. Mutta hitto että kiinnostaa. Ihmiset ovat kiinnostavia. Te. Keitä te olette? Mistä te tulette? Mihin olette juuri nyt matkalla?

Mikäli aikaa ei ole tuhlattavaksi, kerro edes paikka joka kuvaa sinua. Pariisi, Järvenpää tai Eskilstuna, kaikki käy. Kuten myös brittikylä Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch. Se tosin vaatinee hieman selventämistä (ja muutaman oikeinkirjoitustsekkauksen).

 

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Kommentit

Räyhälä
Räyhälä

Oi! Mun oli pakko eilen istahtaa hetkeksi alas ja kirjoittaa auki ajatuksiani juurikin siitä, miten työssäni parasta ja pahinta on itsenäisyys. En sitten julkaissut sitä, koska siitä tuli liian tajunnanvirtaa, mutta sainpahan vähän taas päätäni selvitettyä. Tämä postaus tuli siis hyvään saumaan. (Plus että kerrankin ehdin lukea jotakin Lilyssä ihan julkaisutuoreena. Se tuntuu olevan mulle näinä aikoina jonkinlainen ihme.)

Ja jos saisin tonnin, niin matkustaisin varmaan tältä istumalta Albaniaan, ja sieltä Makedoniaan, Kosovoon ja Bulgariaan. Ja näin varmaan teenkin, sitten kun jostain tipahtaa se tonni!

Ja ps. sun blogia jaksaa aina palata lukemaan!

Eli sellaiset terveiset tältä lukijalta tänään.

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Itsenäisyyden, vapauden, vastuun ja yksinäisyyden alati sekoittuva suhde on silloin tällöin kimurantti.

Albania kiinnostaa, siitä puhuvat niin monet. Nyt ollaan kytiksessä tonnien varalta.

Kiitti Räyhis!

Raato
Whine ei lopu

Piti oikein erikseen kirjautua puhelimella sisään ja alkaa näpyttämään.

Halusin vain vastata ja kertoa, että elämäni on tällä hetkellä niin siistiä, että melkein hävettää. Sellaista juuri-mulle-kustomoidun-täydellistä, josta moni ei saa irti hirveästi ja minä kaiken. Minulla on ystävä, joka käy toisesta parisuhteestani, ja jonka kanssa seikkailla, ja elämäni on täydellisesti tasapainoitettu spontaaniuden, kaaoksen ja turvallisuuden välillä.

Oikeasti en tiedä tulevaisuudestani mitään, mutta elämä kannattaa ja en huolehdi mistään. Kuunvaihteessa käyn hakemassa itselleni seikkaillen kolmannen rottavauvan, sitä ennen vietän juhannukseni festareilla ja sen jälkeen lähden jälleen larppaamaan, joka on maailman siisteintä, eikä mitenkään päin noloa.

Ympärilläni on nykyään valtavasti sellaisia ihmisiä, joita en vaihtaisi pois edes lottovoitosta. Olen myös löytänyt paikkani, piirini ja kaikki on hyvin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kiitos kun niin teit Raato, muiden ajatuksia kun on aina niin rentouttavaa lukea.

Ihanaa kuulla että hyvin pyyhkii. Niin kuin tiedämme, se ei ole millään tavalla itsestäänselvyys. Ja hei, kukaanhan ei loppupeleissä tiedä mitään tulevasta - ei, vaikka työ olisi vakkari ja lainat maksettu. Elämä se yllättää.

Jee!

 

 

Ilana

Harmittaa, etten ole viime aikoina ehtinyt yhtään kommentoida :( Elämä on ollut tiellä. Terveisiä kuitenkin Dublinista, uudesta omasta kodista! Olemme täällä vielä pari päivää ja sitten palaamme pariksi viikoksi Hollantiin pakkaamaan kamamme (tai oikeammin myymään suurimman osan pois). Haaveilen, että heinäkuussa ehtisin taas kirjoitella. Sinua kuitenkin luen aina, vaikka muita en ehtisikään.

Ja niin, se itsenäisyys on kyllä kaikkein parasta! Toivon, etten joudu luopumaan siitä. Tällä hetkellä olen varovaisen toiveikas :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ilana älä huoli! Kiva että ehdit nyt; on aina yhtä kivaa kuulla teistä.

Jännittävää, niin jännittävää. Palan alusta kuulla lisäosia uuden elämän alkuaskeleista (jahka jaksat). Toiveikkaita ajatuksia Dubliniin!

giäl (Ei varmistettu)

mä en ennen ole kommentoinut, mut nyt tais tulla tilaisuus. en juuri blogeja lue, muutamaa lilystä ja muutamaa muuta joskus kun muistan. tän löysin kai joskus maaliskuussa vasta ja hyvä että löysin koska sun asia on aina hyvää ja teksti kaunista.
mä olen opiskelija noin niinku yleisesti statukseltani, mutta nyt pari kuukautta kesäduunarina.
lähen kohta ulos aurinkoon, loppukesempänä reilaamaan.
pitemmällä aikavälillä meinaan kasvaa ihmisenä ja jatkaa tämmösenä suht. koht. hyvänä tyyppinä olemista. ja sitten haluisin oppii puhuu turu murttel vaikken sieltä päin olekaa kotosin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Giäl, moi! Kiva kuulla sinusta!

Ihmiskasvuun keskittyminen on mielestäni aina hyvä aikomus - jokaisen ihmisen pitäisi tähdätä siihen jos meikäläiseltä kysytään.

Ihanaa reiliä, kesää ja duunipäiviä sulle. Ps. Haluaisin oppia Kainuun murteen. Olen ison luokan murrefani.

Toinen haudutus

Itsenäisyys ja yksinäisyys. Juu.

Tonnilla lähtisin ystävän häihin. Jäisi hyvin vielä lahjaan ja kolttuunkin. Mutta onnistuvat ne naimajaiset ilman minuakin.

Makuuhuoneen syyttävät seinät. Ne minua parhaiten tällä hetkellä kuvaavat. Ja se pimeys, jota ei voi ymmärtää, kun on kesä muttei ole pohjoisessa.

Tällai pirtsakasti, heh.

Laura T.
Missä olet Laura?

Ei aina tarvitse pirtsakkuutta, ei edes kesällä. Viime kesänä laahustin pohjassa kirkkaista päivistä huolimatta. Siitä on turhaa tuntea syyllisyyttä, toivon että et tuntisi.

Kiitos että kommentoit rehellisesti darjeeling, armollisuutta tuleviin viikkoihisi toivotan.

minna

Jos saisin tonnin, olisi matkakohteiden kärjessä Marokko ja Egypti. Tämä siksi, että asun vielä parin viikon ajan Leuvenissa, Belgiassa, ja täältä käsin on tullut reissattua Eurooppaa aika perusteellisesti. En oikein tiedä, mitä ajatella paluumuutosta Tampereelle. Noh, on se ainakin kesällä ihan kiva.

Kiitos kirjoituksistasi. Moikkaan, jos kohdataan kapungilla.

Laura T.
Missä olet Laura?

Marokko kiinnostaa kovasti (osittain sukutaustan kautta). Wau, olet tulossa takaisin. Se ei ole aina ihan iisiä, ymmärrän ajatuksesi. Oma vaihtoni ja sieltä paluuni oli...noh..aikamoista. Ehkä kirjoitan siitä vielä joskus.

Toivotan sinut kaikesta huollimatta lämpimästi tervetulleeksi takaisin Tampereelle. Täällä on hyvä olla. Moikkailemisiin minna!

normaali katastrofi

Filosofian opiskelija. Onnellinen. Kroonisesti eroamassa ja aina hukassa oleva hedonistinen haahuilija. Rakastunut kirjastovirkailijaan ja kirjaimiin. Tonnilla ostaisin lennot sinne missä aurinko paahtaa, hiekka polttaa ja vesi on suolaista. Jatkuvasti tulossa ja menossa, silti aina määränpäässä. Meditoi, kirjoittaa ja pussailee.

Kiitos kauniista teksteistäsi. En kommentoi, mutta luen kyllä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Luulen että minäkin ostaisin tonnilla samoja juttuja.

Hauska juttu: vaikutat tosi samanlaiselta tyypiltä kuin minä noin muutenkin. Muutaman lauseen perusteella.

Kiitos siis sinulle iituliina, kiva kun huikkasit.

 

karoliin (Ei varmistettu)

Hitsi mäkin olen niin huono kommentoimaan, vaikka luen jokaisen postauksen.

Suuntaa etsimässä, se kuvaa paremmin kuin hyvin elämääni juuri nyt. Olen yli kolmekymppinen, uraani ihan ok-tyytyväinen, pitkästä aikaa sinkku, vilpittömän kiitollinen kaikesta mitä mulla on, mutta just nyt jotenkin vähän jämähtänyt tyyppi.
Teepussiviisastelukielellä sanottuna tuntuu että pitäis uskaltaa nostaa nostaa purjeet eikä vain tuijotella horisonttiin. Jään vaan aina liian helposti ajelehtimaan tähän helvetin satama-altaaseen pohdiskelemaan syntyjä syviä kun pitäisi toimia.
Kaipaan ihmisiä, iloa, sopivasti risaisia reunoja tähän liian lokeroituun arkeeni. En haluaisi rajoittaa tekemisiäni ja olemistani sen mukaan, mitä joku muu sattuu ajattelemaan niistä.
Haaveilen siitä, että parhaat ystäväni ja vanhempani asuisivat lähellä eivätkä ripoteltuna ympäriinsä, työprojekteista, jotka sytyttävät palon silmiin ja hyväntekeväisyystyöstä. Ja ehkä perheestä.

Matkustaisin ihan mihin vaan, ja henkinen kotini on Tampereella koska juuret ovat siellä.

Laura T.
Missä olet Laura?

Tiedätkö karoliin, uskon että tekijöitä on monenlaisia: sellaisia jotka nostavat purjeet pitkien valmisteluiden jälkeen ja tietävät jo satamasta lipuessaan mihin ovat menossa. Sitten on sellaisia (kuten ehkä sinä ja minä) jotka miettivät että ehkä voisi, pitäisi ja haluaisi. Ja sitten jonain satunnaisena päivänä hilaavat purjeet hetken mielijohteesta, ilman sen kummempia esivalmisteluita. Se enemmän kuin ok.

Ja: Tampere ei koskaan kulu ihmisestä.

Kiitos kun kommentoit.

 

Sopivasti sekaisin

Tällä hetkellä olen työtön opiskelija ja nautin täysin rinnoin jokaisesta vapaahetkestä, luetusta kirjasta ja rauhallisesti kotona tai kaupungilla vietetystä päivästä. Elokuussa olen eskariope ja uskon silloinkin nauttivani elämästäni. Välillä tuntuu, että arki rullaa paikallaan liiankin tasaisesti, mutta toisaalta sillä ei varmaankaan ole suurta merkitystä. 

Tonni on kasassa ja sen turvin olen lähdössä heinäkuun alussa Pariisiin viettämään syntymäpäivääni! :) 

Blogisi on suosikkini. On kiva, kun jaksat kirjoittaa usein! :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi tiituliitu, kiitos kauniista sanoista. Kiva että tykkäät!

Pointsit siitä että nautit työttömyyden tuomasta ajasta. Paine rahasta painaa helposti tyhjien päivien iloa alaspäin. Mutta Pariisi! Sinne haluaisin, ainakin Ranskaan. En ole koskaan käynyt, en vaikka äitini on syntynyt siellä. Joku päivä menen varmasti.

Ihanaa kesää!

Pax
Liikehdintää

Täällä yksi räpiköivä freelancer-kirjoittaja, jolla on paljon hukassa. Avauduin juuri blogissa kirjoittamattomuuteni syistä, mutta muistikirjan sivuille on tarttunut viimeisiltä päiviltä jotakin.

Tulen mittaamattoman potentiaalin maasta ja pyrin kovasti toteutusta kohti. Oikeassa elämässä haluaisin matkustaa Pariisin kautta Etelä-Ranskaan ja ehkä edelleen Italian puolelle. Tehdä matkaa ja pysähtyä sopivassa suhteessa.

"En ole koskaan kokenut tarvetta alleviivata sitä kuinka helkkarin kovaa työtä, kivisiä teitä ja vähiä unia mikäkin on vaatinut, sillä tiedän että sama koskee monia muitakin."

Niistä olisi silti kiva kuulla. Niistäkin. Mielenkiinnolla blogiasi seurailen.

(Miksi mä muistan, että blogissasi olisi ollut kuva kahvilasta? Oliko? Mielikuva oli joka tapauksessa vahva, ja kokeilemisen arvoinen.)

Laura T.
Missä olet Laura?

Ja minä luin blogiasi. Tykkäsin, paljon tuttua asiaa.

Lähden kanssasi Etelä-Ranskaan milloin vaan! Kunhan saan vain sen tonnin jostain.

Ehkä jossain vaiheessa kirjoittelen vaiheista enemmänkin. Työhommista ja sattumista. Onko mulla ollut kuva kahvilasta? Ehkä on, apua en muista. Mutta salapaikka se ei ole, joten voisin joku päivä kirjoittaa siitäkin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Moi Laura! Oon suht uusi lukija, ehkä pari kuukautta seurannut mietteitäsi. Opiskelen lääkiksessä ja aattelin tänään et musta vois salee tulla kardiologi. Kesä on täällä, meidän pullukka kisu on tainnu jopa vähän laihtua ja kaikki on mahtavasti! Stadissa on kesän eka sortsipäivä, iloitsen siitä suunnattomasti. Ihanaa kesää!

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi!

Kardiologiksi, wau. Ihmettelen aina lääkisläisten teräksenkovia hermoja ja kohtisuoraa päättäväisyyttä - ehkä koska en koe omaavani kumpaakaan piirrettä.

Halaa pallokissaa mun puolesta! Kivaa kesää!

mmiu (Ei varmistettu)

Oon opiskelija ja freelance-valokuvaaja, ja voi vitsi, jos saisinkin tonnin käytettäväksi matkailuun! Lähtisin Lontooseen ja Cardiffiin ja kävisin Dr. Who -näyttelyssä. Sun blogi alkoi kiinnostaa mua aikoinaan siksi, että julkaisit hienon kuvan Rauhaniementien sillalta - ja sitten huomasin, että asut samoissa taloissa kuin missä itse vielä pari vuotta sitten asuin. Ne talot ovat mulle erityisen merkityksellisiä, koska siellä oli mun ja miehen ensimmäinen yhteinen oikea koti, siellä oli tilaa ja valoa ja ihana maisema (ikkunat oli metsän suuntaan ja järven näki, kun laittoi posken ikkunaan). Asun nytkin lähellä, Armonkalliolla, koska järvi on mulle älyttömän tärkeä. Saisivat jo avata sen sillan, että pääsisin nopeammin keinumaan riippumattoon rantaan!

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi mmiu, kiva kuulla susta!

Rauhaniemi rocks big time. En tiedä mitä teen, tai mihin menen kun talojen aika koittaa. Yritän olla miettimättä sitä.

Armonkalliolla taitaa jyristä aika kovaa? Ainakin meille asti mossahteli alkuaikoina päivittäin, vaikka ei tunnelin suun lähellä ollakaan. Odotan sillan avaamista niiiiiin paljon; se lyhentää matkaa keskustaan vartilla. (Se on aika paljon krooniselle myöhästelijälle.)

mmiu (Ei varmistettu)

Joko on tiedossa, koska talot puretaan? Ja mitä tulee tilalle. Mun aikoina siitä vasta huhuttiin.

Jytinät ovat vihdoin loppuneet, kun tunneli on lähes puhkiräjäytetty. Silloin kun räjäytykset alkoivat, asuttiin aivan tunnelin suun yläpuolella ja pelkkä poraaminen kuului meille. Mutta sen kesti just ja just, kun tiedottaminen tunneliporukoilta oli koko ajan tiivistä. Ne lähettivät aina tekstiviestillä tiedon tulevasta räjäytyksestä noin tuntia ennen h-hetkeä. Ja oon aina ollut tunnelin puolestapuhuja.

Laura T.
Missä olet Laura?

No eipä ole meitä kauheasti infottu. Tasan yksi kirje on tullut, siinäki puhuttiin että aikaisintaan ensi vuonna. Enpä tiedä, saas nähdä.

Tekstari-ilmoituksia? Wau, onpa nykyaikaista. Hyvä että pahin pauke on ohi, ei sellaista dynamiittidiskoa jaksa kukaan pidemmän päälle.

Tove Janssonin tytär

No kyä sää tiiät kuka mää oon. Mut jos saisin tonnin ja hyvän kissavahdin niin kiertäisin Islannin.

Laura T.
Missä olet Laura?

Mää niin tiän. Hyvä niin.

Mitä ovat hyvän kissavahdin kriteerit? Hoituuko palkka esim. viinikumeilla?

Tove Janssonin tytär

No semmonen, joka ymmärtää että eläimilläkin on varsin vilkas sielunelämä ja muistaa joka päivä paijata vähän, olla läsnä. Viinikumit okei.

Laura T.
Missä olet Laura?

On-nis-tuu!

Aada Karoliina

Kannattaa varoa mitä pyytää, aion nimittäin vastata kaikkiin kysymyksiisi (jaiks!). :)

1. Olen vaikeasti ihastunut..
2. Etsin paikkaani maailmassa, mutta sentään suunta on selvillä.
3. Viimeiset kuukaudet olen opetellut työskentelemään vapaana toimittajana (täysin ilman alan koulutusta), joten samaistun jälleen kerran vahvasti kokemuksiisi ja tuntoihisi kirjoittamisen suhteen. Syksyllä aloitan teologian opinnot, joista olen haaveillut vuosia.
4. Haaveilen kyvystä elää nukkumatta, tavanomaisemmin ilmaistuna kaipaan extratunteja vuorokauteen. Haaveilen paremmasta kamerasta. Haaveilen kuumemmasta kesästä. Haaveilen siitä, etten loukkaisi rakkaitani niin usein. Haaveilen paljon.
5. Jos saisin tonnin, matkustaisin New Yorkiin. Tai lähtisin reppureissaamaan jollekin mantereelle.
6. Lijiang. (Kaunis pikku* kaupunki Kiinassa vuorien keskellä. Matka sinne on vaivalloinen ja vähän turistirysän vikaakin kaupungissa on, mutta enpä ole täydellinen minäkään.)

*vain 1 244 000 asukasta

Laura T.
Missä olet Laura?

Hei hauskaa! Haaveilin ja haaveilen edelleen uskontotieteiden opiskelemisesta; Turku oli aikoinaan kova ehdokas opiskeluhaavelistalla.

Tsemppiä uusiin työkuvioihin, niistä olisikin kiva kuulla. Kiitos ihanan kattavasta kommentistasi Aada Karoliina, sitä oli kiva lukea! 

verav (Ei varmistettu)

Huh, nyt mäkin kommentoin! Sain sun blogista kauheena voimaa kuluneen vuoden aikana, kun kyyristelin masennuksen loukussa. Kevät taitaa tosin olla kaikille vähän haastavampaa aikaa? No, siitä selvittiin, ja sun blogi oli yksi iso lohtu mun oman elämän myllerryksen keskellä. Osaat ilmaista kaiken, niin synkät kuin valoisatkin asiat, niin käsittämättömän kauniisti että ihan sydäntä puristaa!

Mä oon parikymppinen kulttuurialan opiskelija. Kesäni on täynnä mielenkiintoisia projekteja ja olen kerrankin saavuttanut vakkarikesätyöpaikassani korkeamman aseman, jee! Pohjoisen metsät tuijottelee ikkunastani kyllä aika hiljaisina, mutta kun palaan elokuussa takaisin eteläisempään Suomeen, uskon, että se tuntuu taas uudelta ja jännittävältä. Asiat loksahtelee hiljalleen paikoilleen ja elo on kuin keveää kellumista.

Jos saisin tonnin, niin matkustaisin hetkeksi varmaan johonkin isoon kaupunkiin, esimerkiksi Berliiniin tai Lontooseen. Istuskelisin vilkkaan kadun reunalla ja katselisin ihmisvilinää. Ja olisin vaan.

Ihanaa kesää sinulle!

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi verav, kiitos kommentistasi. Ihanaa että kirjoitit.

Kevät on tutkimustenkin valossa vaikeaa aikaa masentuneille sieluille. Olen iloinen kuullessani että elämäsi on kuitenkin (ainakin tällä hetkellä) keveää kelluntaa. Se tuntuu uskomattomalta pitkien tummien kausien jälkeen.

Onnea uusiin työhaasteisiin sinne pohjoisempaan! Kivaa kesää!

 

 

annam_
anna k.

Moikka ja terveiset kaupungista, jossa sijaitsee moni Suomen top10 rumimmista rakennuksista (näihin kuuluu myös yksi kirkko, jossa en kylläkään ole käynyt). Näin kertoi eräskin uutinen taannoin. En oikein tiedä mihin kuulun, mutta jos saisin tonnin, matkustaisin Islantiin. Ehdottomasti sinne.

Kiitos kun kirjoitat, sun teksteistä herää aina ajatuksia. Ainiin, lukion äidinkielen opettajat tiesivät kertoa joskus, että ajatukset eivät herää, älkää käyttäkö siis sitä kulunutta sanontaa. No käytänpä kuitenkin. :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Moi annam_!

Hauskaa kuinka moni haaveilee Islannista. Siinä on oltava jotain taianomaista.

Hahhah, kyllä ajatukset heräävät. Aamuisin ainakin. (Ei ne opetkaan kaikkea tiedä.)

Jenniulriika (Ei varmistettu)

Olin tänään Suomen surkein asiakaspalvelija ja sain romaanikerjäläisten vihat päälleni kun sanoin, että heidän on poistuttava häiritsemästä asiakkaitani. Kaikkin Turun paskamaisimmat ämmät kävi tänään just mun luona asioimassa ja olin niin vihanen niille joka ikiselle. Kun pyöräilin kotiin kymmentuntisen työrupeaman jälkeen ja mietin huomisen aamuvuoroa, iloa antoi tuulen tuntu säärillä. Jostain kumpusi niin hyvä mieli että pysähdyin vihdoin (koko kevään on ollut asiana) kotimatkan varrelle sattuvan vanhan lehtimetsä/viidakko/satukirjalokaation kohdalla ja kuuntelin puiden runoilua iltapäivän auringossa. Ja mulle tuli onnellinen mieli, ja tajusin etten halua koko elämäni aikana tehdä muuta kuin lasketella polkupyörällä maantietä alaspäin ja elää iltahämyn aikakautta. Ja pomo laitto äsken tekstarin, että saan lomailla koko viikonlopun, eli täällä nukutaan huomenna PITKÄÄN.

Jos nyt ois tonni, matkustaisin heti kakkoskotiini Islantiin ratsastamaan niin paljon että reidet kuluis puhki. Ei oo tonnia, ei oo reissua. Syksyllä sitten!

Semmonen juttu vaan vielä, että mun mielestä elämässä kauneinta on välähdykset. Keräilen niitä. Tiiätkö, se sekunnin tuhannesosa kun valo kerrankin siilautuu täydellisesti nelivuotiaan pellavapään hiuksille. Ihan täydellinen hetki ilta-auringossa. Se kaksi minuuttia kestävä huutonaurukohtaus, kun vedet valuu silmissä. Soutelu mökkijärvellä. Uimareissu ystävien kanssa aamutuimaan. Kun kissa luikahtaa oven raosta sisään ja kiehnää jalkojen juuressa. Kun joku ihan täydellinen lause putkahtaa mieleen kesken päivän ja yrität keskittyä ettet unohtaisi sitä (tietysti unohdat). Kun istut junassa ihanan reissun jälkeen ja filosofisena tuijottelet ohi kiitävää maaseutua ja koet elämän oivalluksia. Tiiätkö?

Niih. Nyt haen pakkasesta paketin lopun Lidlin maailman parasta vaniljajätskiä, menen stalkkaamaan salaisen ihastukseni instagrammia ja tuijotan sarjoja mtv katsomosta koska 40-tuntinen työvuoro vaatii veronsa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Jenniulriika, kommentistasi tuli tosi hyvä mieli. Kiitos.

Mä niin tiedän. Nuo välähdykset. Luulen että ne ovat juuri niitä asioita jotka jäävät käteen kun täältä lähdemme. Ennemmin kuin hienot sisustusratkaisut, bonukset tai täydellinen rusketus.

Enkä keksi parempaa sadepäivän viettotapaa kuin jäätelö ja salaiset ihastukset.

 

di-- (Ei varmistettu)

Täällä ollaan 30+ ja tehdään uraa. Parisuhde on solmussa. Mulla on se tonni jemmassa ja lähden jonnekin kesälomalla yksin, en tiedä vielä minne.. Talvella luin sun blogia usein junassa matkalla töihin, jotenkin saan lohtua ja levollisen mielen kun luen sun kirjoituksia. Kaiken arkiskeidan keskellä muistutat että on paljon kaunista ja hyvää. Kiitos ja hali!

Laura T.
Missä olet Laura?

Tonni jemmassa? Sinä fiksu ja onnekas.

Kiitos ihanista sanoistasi di--, olen otettu. Mahtavaa että olet mukana menossa.

tiia_

Mä olen kommentoinut hamasta menneisyydestä saakka, mutta teen sen kyllä nykyisin liian harvoin. Jokaisen postauksesi luen, ja useat moneen kertaan. Aina en keksi kommentoitavaa, ja olen huono sellaisissa "jee jee, olipa hyvä postaus"-kommenttien kirjoittamisessa, vaikka painelenkin sydämiä muiden niitä jättäessä.

Avainajatukseni tänään ovat: tuulee liikaa, miks on kylmä, tulis jo kesä, asuisinpa etelämpänä, onko mulla keski-iän kriisi, kohta omenankukat varisee, en ala, katon ihan liikaa telkkaria, miksen tee jotain fiksumpaa. Jos olisi tonni matkarahaa, reissaisin Istanbuliin. Olen ollut siellä kerran, mutta haluaisin uudestaan. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ihanaa että olet huikkaillut alusta asti tiiasein - tulen aina iloiseksi kun huomaan että sulta on tullut kommentti.

Hahhah, nauroin ääneen avainajatuksillesi. Niin arkisia, niin tosia. Tuntuu että hoen tätä jokaiselle mutta kyllä: haluaisin myös Istanbuliin, koska sieltä päin sukuni tulee. Paikka taitaa olla kaunis - kaikki jotka ovat käyneet, haluaisivat palata. Kaikki.

Eveli (Ei varmistettu)

Olen suuntaa etsimässä, mutta elämästäni iloinen kauppislainen. Muutin pääkaupunkiseudulta pienempään kaupunkiin ja olen ihastunut lyhyisiin välimatkoihin ja kavereihin, jotka asuvat pyörämatkan päässä. Olen asunut ulkomailla muutamaan otteessen ja luulin kaukokaipuun helpottavan, mutta ehei, vieläkin tässä haikailen sitä hetkeä kun saa taas suunnata asumaan tuntemattomaan kaupunkiin ja viettää aikaa uusissa kahviloissa. Sankaritarinani voisi olla ujoudesta ihmisten pariin ponnistaminen. Unelmani on kirjoittaa satukirja ja harjoitella toinen äidinkieleni uudestaan sujuvaksi.

Laura T.
Missä olet Laura?

Heippa Eveli, kiitos kommentistasi.

Kaukokaipuuko painaa? Minuakin silloin tällöin, mutta äärimmäisen harvoin. Ehkä se on joihinkin ihmisiin sisäänrakennettu tarve, joillakin vaan enemmän pinnassa.

Toteuta unelmasi, siihen kannustan. Ainakin jos se liittyy edes löyhästi kirjoittamiseen (ja satuihin!!). Ihanaa kesää sinne.

Multa loppui tänään velvollisuudet, enkä ole ikinä ollut loman alusta näin helpottunut ja ekstaattinen! Olen välitilassa, Kööpenhaminassa, kohta ehkä Helsingissä. Joka toinen päivä kaipaan niin kovasti Stadiin, joka toinen en haluaisi lähteä täältä ikinä. Olen onneksi onnellinen ja tosi tosi vapaa.

Tonnilla jäisin tänne, tai ajaisin läpi Suomen, tai lähtisin Berliiniin tai Kappadokiaan. Tai Varsovaan. 

Metsä, vesi, mullan kaivelu, juoksentelu, pussailu ja naureskelu, niistä haaveilen ja niitä aion ihan just. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Tosi tosi vapaa, mikä ihana olotila.

Kiitos Kappadokia-vinkistä. Olen kuullut paikasta, mutta piti tarkistaa että missä se tarkalleen sijaitsi. Ja sitten nousi kuume päästä sinne.

Kiitos kun kommentoit, paljon pussailua ja multapaakkuja kesääsi!

saimaani (Ei varmistettu)

Jos pitäisi sanoa paikka joka kuvaa minua, se olisi Saimaa. Rantoja, isoja selkiä, tyyntä ja pieniä vaahtopäitä. Jossain ehkä mystinen otus jota harva on itse nähnyt. Blogiasia olen lukenut jonkun aikaa ja mietin miten kauniita sanoista voi tulla kun ne asettelee oikein. Tykkään lukea paljon mutta kirjoitan olemattoman vähän. Elämä on nyt aika mukavaa, tykkään siitä että on jokin projekti meneillään ja vihdoin niitä on käsillä parikin kappaletta - töinen työn ja toinen asunnon parissa. Suunnittelu on parasta, toteutus tulee vasta sen jälkeen.

Jos saisin tonnin matkusteluun, yrittäisin luistaa säännöistä ja maksaa opintolainaa ja lähteä 0-budjetin melontareissulle juurikin sinne Saimaan vesille. Kun vesi on peilityyni ja aurinko on juuri laskenut, se hetki on niin upea olla vesillä. Oi kesä!

Laura T.
Missä olet Laura?

Saimaan haluaisin nähdä, ja saattaa olla että näenkin tänä kesänä. Kunpa. Melontareissu olisi maaginen. Olen jo pari kesää halunnut kokeilla melontaa, sillä yksi haaveistani olisi juurikin yömelominen.

Projektit on aina hyviä. Eniten tykkään sellaisista joissa on tarpeeksi liikkumavaraa. Sellainen sopiva pikkupaine on liikkeellepaneva voima. Tsemppiä projekteihisi saimaani!

 

 

Papris
Odotusta ja opiskelua

Olen kateellinen noista kahvilapäivistä, mun elämäni yksi onnellisimmista ajanjaksoista on ollut lukion lukuloma, kun sai ekaa kertaa arkipäivävapaata ja notkuin kahviloissa laskemassa ja lukemassa. :)

Opiskelen psykologiaa, olisin jo varmaan valmistunut ellen olisi äitiyslomalla (taas). Oon aika helvetin ylpeä itsestäni, kun mulla on unelmien opiskelupaikka ja pärjään siellä hyvin, ollaan hommattu pari ihanaa lasta ja kaikki menee aika kivasti. Sen lisäksi mulla on maailman mainioin dilemma: mihin lähettäis häämatkalle ensi kesänä? Lasten kanssa kiertämään Amerikan itärannikkoa vai Etelä-Ruotsia ja Tanskaa? Vaiko täydellinen nollausrantaloma Aurinkomatkoilta oppaineen? Vai romanttinen pitkä viikonloppu jossain eurooppalaisessa ökyhotellissa ihan kahdestaan? Puolensa kaikissa, onneks tätä kerkee pähkäillä!

Ainiin ja luen nyt Siepparia ruispellossa. Oon lukenut sen 15-vuotiaana, enkä sillon tajunnut sitä ollenkaan. Nyt, 10 vuoden jälkeen, luen sitä hitaasti ja nautiskellen, koska ah se kieli (uusi suomennos!) ja Holden. Hervotonta!

 

Laura T.
Missä olet Laura?

Sietääkin olla ylpeä: sinulla on paljon.

Mikä dilemma! Ah! Niin hyviä vaihtoehtoja, niin erilaisia. Olisipa ongelmat useammin tuota luokkaa.

Sieppari ruispellossa, sama tarina täällä. Luin teininä, en tajunnut mitään. Juuri menneellä viikolla mietin että pitäisikö kokeilla uusiks. Ehkä tartun siihen syksymmällä. Kiitos muistutuksesta Papris!

Pages

Kommentoi

Ladataan...