Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Elättelen toiveita kesäsäiden paluusta, ainakin jos kirppisostoksiin on uskominen. Ja niihinhän on.

Tämä koko kimono-ilmiö on trendinä minulle vallan passeli. Ensi keväänä kirpputorit varmaan täyttyvät birkenstockeista ja kimonoista niiden ollessa jo niin passé. Siitä vaan, viekää pois hyllyiltä pölyttymästä, meikä kyllä korjaa sadon.

Uskon nimittäin, että todelliset helmet odottavat kyllä. Paras tapa testata uuden trendin todellinen kiinnostavuus, on odottaa sen menevän ohi.

Juuri tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että voisin pukeutua kimonoon vaikka joka ikinen kesä elämäni loppuun saakka. Niinpä puen päälle hohtavan turvavaatteeni ja kaadan kupin kahvia. Pikakeilauksella vaihtuville trendeille ja alennusmyynneille rynniville huikkaamme vaan että: Menkää te, me varrotaan tässä.

 

Laura

 

 

Share

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

 

Niinpä niin.

Olen koko elämäni ollut se, joka seisoo kameran takana, ei sen edessä. Tässä on harjoittelemista. Katse etsiytyy maahan ja ensimmäisissä kahdessakymmenessä ruudussa näkyy naaman sijaan päälaki.

Sitten kuvaaja sanoo tutut sanat. ''Vähän hymyä.''

Kolmannenkymmenennen ruudun kohdalla yleensä jo nauran. Ja siitä on kuulkaa vähät kaukana.

 

 

Laura

 

 

Share

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

 

 

 

 

Sen siitä saa kun viettää sateisia juhannuspäiviä lähinnä kotona mylvien. Valokuvia.

Meistä on hitsautunut varsin toimiva kuvaustiimi. Puhumme suoraan jos jokin ei toimi tai näytä hyvältä, ja yritämme ottaa oppia toisiltamme. Minä toimin lähinnä sommittelijana ja toinen puoli hoitaa loput.

Koko homma on itse asiassa helkkarin opettavaista. On opittava sanomaan mitä haluaa.

 

 

Eksyin kerran parisuhdeluennolle. Kaljupäinen luennoitsija teki turhan monta yleistystä, mutta hänellä oli pointtinsa.

Miesten ja naisten välisten suhteiden yleisin kuolinsyy: kommunikaatiovaikeudet. Sama vanha homma: nainen olettaa, mies ei niinkään. Teema jota pyöritämme vuodesta toiseen lehtien sivuilla, ja mihin aina, aina palaamme.

Mies ja nainen. Ying ja yang. Tunne ja järki. Joo joo.

Totta se on: naiset eivät tarvitse sanoja ymmärtääkseen toisiaan. Luemme sen katseista, eleistä ja äänenpainoista. Meillä tuntuu olevan sisäänrakennettu taito luoda ja vastaanottaa näitä viestejä.

 

Ja sitten yritämme kaikin tavoin soveltaa samaa parisuhteisiimme.

 

Monen vuoden jälkeen sitä jotenkin ajattelee, että nyt se toinen ymmärtää jo sanomattakin. Niinpä niin.

Olen tehnyt vuosien varrella niin törkeitä virhearvioita sen sijaan, että olisin kysynyt suoraan. Se, että toinen nainen ymmärtää pelkästä katseesta, ei tarkoita, että oma puoliso ymmärtäisi edes siitä puolikkaasta sanasta tai pitkästä hiljaisuudesta. Ymmärrän hyvin niitä miehiä, jotka jäävät monttu auki seisomaan, kun puoliso mököttää hiljaisena monta päivää syntymäpäivänsä jälkeen. ''Ei mulle mitään tarvitse ostaa.''

On muutama vaihtoehto. Syyttää lukijaa tai kurkistaa peiliin ihan vaan siltä varalta, että kerronta ontuu.

 

Siispä sen sijaan, että nojaisin viehätysvoimani hienojakoiseen vihjailuun, sanomatta jättämisiin ja muihin nonverbaalisiin keinoihin, tukeudun suoraan puheeseen. Toimivaksi todettu.

 

Laura

Share

Pages