Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

 

 

 

Olen saanut neuvoja. Olen kuunnellut.

Kun on tottunut esittämään kuuntelevaa, on aika hienoa istua oman isän kanssa kaatosateessa autossa ja ottaa vastaan apua. Huomata että hetkinen, en olekaan maailman neuvokkain tyyppi. Että näillä ihmisillä on näkemystä ihan yhtä lailla. Siispä tottelen. En sokeasti suorittaen, vaan hienovaraisesti soveltaen.

Työkaveri ohjeisti menemään järvenrantaan hengittelemään. Olen hengittänyt.

Lääkärin saatesanat sairaslomalaiselle olivat: ''Tee kivoja juttuja ja syö hyvin.''

Kyllä, kyllä ja kyllä.

Tästä koko projektista on kovaa vauhtia tulossa oman elämäni Eat pray love. Arvatenkin olen vielä ensimmäisessä kohdassa.

 

Laura

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Minut on vallannut tunne. Tunne siitä, että juuri nythän kaiken pitäisi olla täydellistä. On auringonlaskuja, viinilaseja ja aurinkorasvalta tuoksuva iho. On rakastavat silmät, kaksi kahvikuppia ja pitkiä aamuja. On tunteja. Mutta sisälläni velloo.

Turhauttavinta on, että tiedän mitä onni on. Mutta en tunne sitä. En, vaikka tekisin samoja asioita kuin aina ennenkin. Tekisin niitä, ja enemmänkin. Ottaisin hetket itselleni ja istuisin hiljaa auringossa. Hukun ajatuksiin, tukahdun tyhjyyteen. Samanaikaisesti. Ymmärtämättä miten se edes on mahdollista.

Haluan tuntea onnen kietoutuvan minuun, ja jäävän siihen. Minullahan on kaikki. Missä tunne viipyy?

Tämä kaikki on suurta kärsivällisyysharjoitusta. On annettava aikaa, tietämättä milloin on tarpeeksi. On annettava onnen tulla luokse. Jättää etsintä sikseen, ja antaa ajan kulua. Hyväksyttävä se, ettei kaikki tapahdu hetkessä, ei edes niissä onnellisimmissa.

Ihmisen mieli.

 

Nousin tovi sitten pohjoiseen vievään junaan. Konduktööri kuulutti iloisesti: ''Tervetuloa tamperelaiset! Kalustomme on tänään hieman erilainen, korjauksista, vioista tai jostain sen tapaisista syistä johtuen. Lipun ostaneet voivat siis etsiä vapaan istumapaikan, sillä aiemmasta ilmoituksesta poiketen osoitettuja paikkoja ei ole. Olemme saaneet varsin kiehtovan vaunun käyttöömme, josta johtuen juna on hieman myöhässä.''

 

''Tämän oli tarkoitus olla pikajuna, mutta nyt se ei olekaan, joten emme vain yksinkertaisesti pääse niin kovaa.''

 

Sitten hän lopetti. Eikä kenelläkään ollut mitään lisättävää.

 

Laura

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

 

 

 

 

Sitä tämä lähinnä on ollut. Letkottelua.

Heinäkuu riisuu mukanaan kaiken turhan. Tekee ihmismielestä samaan aikaan levottoman ja oudon raukean. Kaikki tämä kuumuus.

 

Olen oppinut keittämään espressoa. Sopivasti kylmää vettä, hyvä mutterijauhatus ja punaisena hohkaava levy. Kymmenen minuuttia. Pitkä aika sudenkorennon elämässä, ihmisen elossa varsin lyhyt. Kokeile, jos et ole jo tehnyt niin.

 

Laukkuun olen pakannut melonin ja ananaksen, ja ajanut kylään naapurikuntaan. Hedelmät laukussa olo on jotenkin välimerellinen, eikä illan emäntä ehdi stressaamaan tarjoiluista. Ei helteellä jaksa.

 

Olen piipahtanut ostamaan varta vasten jälkiruokaviiniä, ja juonut koko pullon yksin kotona iltapalan kanssa. Moscato d'Asti, pieni pirskahteleva paheeni.

 

Vieressä olevalle uimarannalle kävelen iltaisin. Riisun kaftaanin kalliolle ja astelen veteen. Katselen muita uimaan tulleita, sillä syksyn tullen ranta on iltaisin autio.

 

Pesen kasvoni himalajansuolasaippualla aamuisin, ja joskus uinnin jälkeen. Suolan, auringon ja vedenjuonnin ansiosta iho tuntuu rauhoittuneen.

 

Luen kirjoja ja nukahtelen keskellä päivää. Lakanoissa on hiekanjyviä ja tuuletin pitää tasaista hurinaa.

 

Tätä tänne. Mitä sinne?

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Pages