Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Istuin viime viikolla ravintola Malabadin pöytään muutaman muun bloggaajakollegan kanssa. Koska ruoasta on jo sanottu kaikki mitä on tarpeen sanoa, tiivistän sen näin: kyllä, ruoka oli taivaallista, turkkilainen valkoviini oli taivaallista ja liha parasta maistamaani.

Tykkään syömisestä, mutta myönnetään: en ole ruokatoimittaja. Olen se tyyppi joka saapuu paikalle, nauttii ruokansa, ja päätyy silti aina lopulta kirjoittamaan ihmisistä. Niin nytkin.

Istuimme siis alas, kilistelimme laseja, kolistelimme lautasia. Illan edetessä takit vähenivät naulakoista yksitellen ihmisten lähtiessä pikku hiljaa omille teilleen, ja lopulta pitkän pöydän ääressä istui enää kolme kutsuvierasta, ravintolan omistaja ja toiselta puolen kaupunkia paikalle saapuneet ravintoloitsijat.

 

 

 

Illan kääntyessä yöksi, katseet alkoivat vaellella tyhjiksi syötyjen lautasten ja kippojen pohjilla. Sanaakaan sanomatta omistaja Faysal katosi pimeään keittiöön, ja palasi vartin päästä paistetun leipäsatsin, fetan ja viininlehtikääryleiden kanssa. Juttu jatkui pitkälle yöhön; puhuimme kielistä, kulttuureista, uskonnoista ja tottakai: ruoasta.

Istuessani pöydässä, tajusin asetelmassa äkkiä jotain todella tuttua. Asuessani Kreikassa, kävin aina toisinaan yksin syömässä. Kerran tilatessani illallista itselleni, ravintolan omistaja kyseli huolestuneen oloisena aioinko tosiaan a. illastaa yksinäni ja b. syödä kaiken yksin. (Olin nälissäni tilannut ruokaa ehkä hieman runsaammanlaisesti.) Kun olin nyökännyt vastaukseksi, hän vetäisi lähimmän tuolin ja istui koko illan kanssani.

Siinä minä taas istuin, ravintolan pöydässä uusien ihmisten, ruokien ja tarinoiden kanssa, keskellä yötä. En ehkä Välimeren välittömässä läheisyydessä, mutta vähintään yhtä välittömässä tunnelmassa.

 

 

Lasit täyttyivät ja juttu polveili. Kun väsymys viimein voitti, ja kävelimme sateen kasteleman terassin läpi ulos, vastakkaisen kaupan kellotaulu heijasti Tammelan yöhön numerot 02:16. Popedan keikkabussi kaarsi kadunvarteen, ja kaksi roudaria luikki autosta ulos Tammelan grillille ostamaan ruokaa. Meinasin huikata perään että menkää nyt hyvät ihmiset nakkien sijaan syömään kunnon lihaa tuohon takavasemmalle, mutta jätin sanomatta - onhan ravintoloitsijankin joskus nukuttava.

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Ratsasin taannoin äitini vaatekaapin vintage-löytöjen toivossa. Silmiini osui hedelmälaukku joka näytti hämmästyttävän tutulta. Seurasi keskustelu jonka lopputulemana tulimme siihen tulokseen, että kyseinen laukku oli ehkä alunperin kuulunut minulle, mutta olin mahdollisesti lainannut sen äidilleni, joka lainasi sen nyt takaisin minulle.

 

Kätevää.

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Ajoimme itään, saavuimme Saimaalle.

Viikonlopun aikana kukaan ei ollut varma kuinka monta ihmistä tontilla kaiken kaikkiaan oleili. Jotain kymmenen ja neljäntoista välillä kai.

Isossa porukassa jollakulla on aina meneillään kriisi. Milloin ura keikkuu veitsenterällä, milloin mieli käy ylikierroksilla. Yksi on hukassa, toinen taas liian tietoinen elämänsä spekseistä. Yhden suku sotii tonteista, toisen perheessä pidätellään hengitystä syöpäkontrollien väleissä. Yhtä kaikki, jokainen on tervetullut omine taakkoineen. Tekohymy ei lämmitä ketään.

Sillä niin se vain on; henkisen konkurssinkin keskellä perunat on pestävä, tiskit tiskattava ja tomaatit viipaloitava. (Ja kun paikalle on saapunut viisi autollista ihmisiä, pilkottavaa, pestävää ja raastettavaa on jonkin verran.) Pitkän pöydän ääressä pilkotaan porkkanoiden lisäksi myös paskapuheet, ja saunassa selän lisäksi peseytyvät myös sielujen riekaleet. Sitten syödään makkaraa ja juodaan skumppaa.

Yksi yllätysvieraista toi mukanaan SUP-laudan. Aamun valjetessa helmenharmaana, nousin laudalle ja meloin itseni järvelle. Kuuntelin kuinka vähäisetkin äänet jäivät kiinni sadepisaroihin ja putosivat niiden mukana pohjaan.

Viimeisenä iltana kesän taitteen tunnisti illan pimeydestä. Maiseman sävyjen tummentuessa kohti pilkkopimeää, ihmiset vetäytyivät nuotion ympärille. Ja pian pimeän tultua kaislikko, heinikko ja pihan nurmi täyttyivät pienistä vihreänä hohtavista valoista. Kiiltomatojen iltatanssi.

 

 

Laura

 

 

Share

Pages