Ladataan...
Missä olet Laura?

Olen viettänyt viime päivät kotona kuumeessa.

Havaintoja: kun liikkuu kolme päivää kolmenkymmenen neliön tilassa käymättä ulkona, katselee ufo-dokumentteja ja näkee mitä psykedeelisempiä unia, kommunikaatioyhteyden avaaminen ulkomaailmaan vie oman aikansa.

Kolmen päivän aikana ehdin itkeä, nauraa ja suuttua yksin. Jossain vaiheessa pitkittyneen lämpöilyn kanssa saavuttaa nimittäin narsistisen minä-tilan, jossa maailma on olemassa vain itselle. Tätä tilaa kuvaa 1. äärimmäinen tarve viskoa tuhkaa päälleen, 2. lähetellä elämän auringonlaskuun viittaavia viestejä lähipiirille ja 3. kääriytyä tiukalle rullalle verenpunaisen viitan sisälle.

 

Esimerkki 1. Ei näin.

 

Mutta. Jossain vaiheessa, kun marttyyrointi saavuttaa saturaatiopisteensä, on aika toimia. Tämä vaihe saavutettiin tamperelaisessa sairastuvassa eilen, noin klo. 16.40 paikallista aikaa.

 

Esimerkki 2. Näin.

 

 

 

Ja kas, kuume on tiessään.

 

 

Laura

 

 

Share

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Kun maailma ottaa päähän ja kiire pyörittää lavuaarin pohjalla, otan bussin ja menen lähimummolaan.

Kerrostalossa kaupungin toisella laidalla minä riisun kengät, halaan pappaa, halaan mummoa ja sanon ei, en ole leikannut tukkaani sitten viime näkemän.

Pappa tarjoilee meille itsetehtyä välipalaa jätskikipoista: soseutettua banaania ja appelsiinia, yksi molempia. Kaupungissa tätä kutsuttaisiin fruitieksi, täällä sillä ei ole nimeä.

Väittelemme usein. Olemme eri mieltä politiikasta, kirjoista ja elokuvien seksikohtauksista. Mietimme kuinka aika venyttää kuilua sukupolvien välillä, ja myönnämme kuinka vaikeaa välillä on ymmärtää toisiamme. Olemme harjoitelleet keskustelemista monta vuotta - kun mielipiteet eivät kohtaa edes työntämällä, hiljennymme hetkeksi ja toteamme tilanteen. Syytämme omaa aikaamme ja vaihdamme puheenaihetta.

Vien mummon Google Mapsilla Rue du Tapis Vertille, ja me etsimme taloa jossa yhden historian tarina sai alkunsa. Kaikki vaan näyttää niin erilaiselta nykyään.

Tähän taloon ei osteta kuin tarpeeseen. Kaikella on paikkansa; aikataulukirjalla, sokerikolla, piirrustuksilla ja kristalliastiastolla. Vuosi sitten hankitulla rollaattorillakin on tarkkaan harkittu parkkipaikkansa eteisen syvennyksessä. Sen alle on hankittu kuramatto.

Maailma räjähtelee, sammuu ja syttyy. Ihmiset nostelevat maljoja, vaihtavat poskisuudelmia ja käyntikortteja. Täällä sillä ei ole mitään merkitystä. Näissä neliöissä on täysin samantekevää mitä teen työkseni, keitä tapaan, tai mikä on Euroopan trendikkäin kaupunkikohde. Näiden seinien sisällä sohvatyynyjen värit eivät vaihdu sesonkien mukaan.

Sängyn yläpuolella roikkuu lintukoriste jonka tein päiväkodissa. Se pyörii puolikaarta, kuluttaa näkymätöntä uraa huoneilmaan.

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

Avonaisesta ikkunasta kuuluu sirinää. Naapuritalossa soi palohälytin. Tähyilen ikkunarivistöä, katselen kerääntyykö pihaan ihmisiä. Savua ei näy. Korkea sirinä poukkoilee kerrostalojen välissä, pihan poikki kulkevat katsovat äänen suuntaan - ja jatkavat kävelyään pysähtymättä.

Talossa on seitsemän (7) kerrosta, jokaisessa kerroksessa kolmesta neljään (3-4) asuntoa. Vartin (15) kuuntelemisen jälkeen tajuan, ettei kukaan talon omista asukkaista ole soittanut hätänumeroon. Hälytin soi kuudettatoista minuuttia, eikä kukaan soita. Tartun puhelimeen ja mietin miten selitän sen, että soitan vasta kun hälytin on soinut jo vartin.

Hissi on taas rikki. Se on korjaamaatta puoli päivää. Kyllä joku hoitaa. Iltapäivällä soitan tarrassa mainittuun korjausfirmaan ja ihmettelen ääneen mistä kiikastaa. ''Ei tänne oo ilmoitettu mitään.''

Sähköt menevät koko talosta. Ihmiset aukovat oviaan rappukäytävään, kuuntelevat ääneti muiden reaktioita. Kyllä joku varmaan soittaa. Minä soitan.

Pakolaisten tilapäinen majoituskeskus avataan pihapiiriin, muutaman sadan metrin päähän. En tiedä mihin rakennukseen tarkalleen, mutta jotain vihiä voi saada lähikadulla vaeltavasta, uudennäköisestä ihmisaineksesta. Varsin hiljaisia he ovat, mutta eivät näkymättömiä; kävelevät eri tavalla ja pukeutuvat värikkäisiin vaatteisiin. Miehet ja naiset.

Seitsemän päivää myöhemmin.

 

 

 

 

Laura

 

 

Share

Pages