Ladataan...
Missä olet Laura?

 

Kaikki alkaa maanantaista. Paitsi Kreikassa jossa viikon ensimmäinen päivä on sunnuntai.

(Sille on syynsä miksi rakastan Kreikkaa ja kreikkalaisia. Aloittaa nyt viikko sen leppoisimmasta päivästä.)

Olen aina pitänyt maanantaista enemmän kuin tiistaista. Maanantai on vielä viikonlopusta lämmin. Viikon ensimmäiseen kiteytyy pakostakin alun symboliikkaa - ehkä keinotekoista sellaista, mutta jotain joka saa seisomaan suorana ja puhumaan suoremmin. Jotain hypnoottista siinä on, katsella keskustan läpi matelevaa maanantaiaamun ruuhkaa. Joku tööttää, kukaan ei voi tehdä mitään. On vain odotettava tätäkin perillepääsyä.

On ajettava, avattava ja suljettava ovia, taiteltava suodatinpusseja ja venyteltävä pöydän edessä. Pyyhittävä rätillä kahdeksikkoja, pestävä värilliset ja valkoiset erikseen, vastailtava viesteihin ja kysyviin katseisiin, peruutettava taskuparkkiin ja muistettava hakea lapset, paksut kirjeet ja viime viikolla unohtuneet asiat. Nukahtaa ja nousta, juoda kahvi seisten tai puolipakaralla, nousta autoon ja punoa itsensä osaksi laiskana kiemurtelevaa letkaa.

Usein mietin mitä radion aamujuontajat tekevät (tai vetävät) aamuina joina kaikki on alkanut päin persettä. Kuinka puhua tuhansille heti herättyään? En pystyisi.

Mehän emme tiedä mitä on tulossa. Tänään, torstaina tai lauantaiaamusta. Tälläkin viikolla asiat selkenevät ja sotkeentuvat, sydämet pysähtyvät kesken kassajonon ja sitten taas sykkivät mustalla monitorilla päättäen rutiinikäynnin kaiken muuttaviin onnitteluihin.

Kyllä viikkoon mahtuu.

 

 

Laura

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

 

Alan pikkuhiljaa taipua totuudelle joka vihmoo aamuisin paljaita nilkkoja ja kulkee nimellä syksy. Taitaa pyöriä jo sisäpihoilla, pistää kerrostalojen parvekelasit aaltoilemaan ja tyhjentää markettien teehyllyt.

Tämä kesä oli tulitikun mittainen - tukahtui ennen kuin ehti kunnolla roihahtaakaan. Jätti odottelemaan, eikä lopulta ehtinytkään tulla lupauksista huolimatta. Oli vähän että joo todellakin nähdään mahd. pian, mutta jätti sitten kuitenkin väliin.

Ei se mitään, näitä sattuu.

Ja mistä sitä tietää; ehkä hän tarkoitti ensi vuotta. En tiedä. Kaikilla on nykyään niin kova kiire.

Taisin käyttää piknik-vilttiä kerran koko kesänä. Aurinkorasvaa kuudesti. Osa kesävaatteista on taiteltuna ylähyllyllä - siinä samassa paikassa mihin ne alkukesän optimismissani asettelin. Talviturkin sentään ehdin kastamaan.

Tuntuu kuin olisi herännyt vähän liian pitkäksi venyneiltä päiväunilta. Hetkestä jossa ei ole varma kumpaan maailmaan haluaisi kiinnittyä; siihen mistä juuri lähti, vai siitä mihin juuri tajusi saapuneensa.

 

Tuleehan niitä, kesiä.

 

 

Laura

 

 

 

Share

Ladataan...
Missä olet Laura?

 

 

Ensimmäinen ulkomaanreissu muuton jälkeen tuo mukanaan joka kerta klassisen missä on passi -tilanteen. Lähtöön on vielä kuukausi, mutta estääkseni kaikenlaiset force majeuret kotimaan päässä, päätin etsiä läpyskän käsiini välttääkseni lähtöpäivää edeltävän klassikon nimeltä Missä - lisää tähän valitsemasi voimasana inessiivissä - on passi?!!

Passi löytyi lopulta yllättävän kivuttomasti vaatehuoneesta paperikassista (pardon my KonMari), mutta etsinnän tuloksena löytyi paljon sellaista mitä olin ehtinyt jo unohtaa. Vesivärit, dollari, rakkausrunokirja, todistuksia joita kukaan ei ole koskaan kysynyt, muumikuppeja sekä hämmentävän realistinen muotokuva jonka muuan arkkitehtimies joskus postitse lähetti.

Sitten, kaikkien unohdettujen alkujen ja unohdetuiksi tarkoitettujen loppujen keskellä oli nopeasti sutaistu muistiinpano. Muistan kuinka ystäväni lausui sanat vuosia sitten puhelimessa, ja kirjoitin ne siltä istumalta ensimmäiselle tyhjälle paperinpalalle. Olin tuolloin ahdistunut, levoton ja aivan liian armoton itseäni kohtaan, mutta jollain selittämättömällä tavalla nämä sanat loivat suojakelmun kaiken päälle.

Rakkaus on paras riski minkä ihminen voi ottaa.

Pidellessäni muiden muistojen alle hautautunutta paperinpalaa kädessäni, huomasin yks kaks nauravani ääneen.

Tajusin lausuneeni samat sanat edellispäivänä toiselle ystävälleni.

 

 

 

Laura

 

 

 

Share

Pages