Ladataan...
Mis(s)Fit

Elokuun lopussa huomasin kasvoilleni ilmestyneen kuivia osittain punoittavia kohtia. Tämän lisäksi sekä ylä- että alaluomet punoittivat, ja yläluomella oli havaittavissa pientä turvotusta. En aluksi osannut yhdistää silmäluomien turvotusta ja ihottumaa ripsiväriin, meikkituotteeseen, jota olen käyttänyt  teinivuosista saakka. Tai no, toki ripsarin merkki on vaihdellut useastikin, mutta otaksuisin, että niissä olevan aikalailla samat valmistusaineet. Oireet alkoivat kun käytössäni oli Estee Lauderin Double Wear -mascara. Olen muistaakseni käyttänyt kyseisen merkin tuotteita, myös ripsaria, aiemminkin, eikä oireita tuolloin ilmaantunut. Aluksi jatkoin ihonhoito- ja ehostamisrutiineitani kuten ennenkin, ajattelin että ongelma on väliaikainen ja menee pian ohi. Minulla on ollut aina hyvä ja virheetön iho, ja hieman huvittuneena päättelin, että jossain vaiheessahan minullekin näitä iho-oireita oli tultava. Ihottuma ei kuitenkaan lähtenyt, ja kuivuuskin lisääntyi leviten aina leukaperiin saakka. Turvotus yläluomilla, tarkemmin ripsirajassakin vain paheni. Jätin pois mascaran kokeilumielessä, ja oireet rauhoittuvat. Myös ihon kunto parani kun otin farmaseutin kehoituksesta käyttöön La Roche-Posayn ja Avenen kasvojen kosteutustuotteet. Yksi aamu päätin kuitenkin laittaa hieman ripsaria, tottakai sitä samaa lauderia kuin ennenkin. Toistin "mascarakäsittelyn" seuraavana aamuna. Ihottuma ja turvotus palasivat välittömästi poistumatta seuraavaan pariin kolmeen päivään, vaikken enää vahingosta viisastuneena mascaraa käyttänytkään. Lopetin ripsarin ja muidenkin satunaisesti käyttämieni ehostustuotteiden (peitevoide, korostuskynä) käyttämisen välittömästi. 

Muutos entiseen ei ollut suuren suuri. En ole koskaan käyttänyt mainittavasti meikkiä ripsiväriä lukuunottamatta, jota olenkin lähes poikkeuksetta käyttänyt päivittäin jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Meikittömyyteen tottui melko nopeasti. Elämää helpotti kun pystyi jättämään yhden rutiinin pois päiväjärjestyksestä. Ripsivärin laittaminen ja sen poisottaminen vie aikaa yhteensä kuitenkin viitisen minuuttia. Iso ajallinen säästö siis. ;) Rehellisesti sanottuna en juuri jaksanut uhrata aikaa ensimmäistä meikittömyysviikkoa kauempaa asian pohtimiseen. En juuri käynyt noiden neljän kuukauden aikana juhlimassakaan tai edes missään isommassa tapahtumassa, joten ns. meikkipakon edessäkään minun ei pitänyt taipua. Meikittömyydestä oli tullut luonnollinen olotila.

Kävin apteekissa asioilla ennen joulua, jolloin farmaseutti osoitti La Roche-Posayn hyllyä ja kysyi, olenko tiennyt, että brändillä on myös ripsiväri valikoimissaan. Enpä ollut tuota tiennyt, ja päätinkin, että käyn joulun jälkeen ostamassa ripsivärin. Tässä kuukausien aikana luotto La Roche-Posayn tuotteisiin on entisestäänkin kasvanut, ja ajattelin, että jos jotain ripsaria uskallan vielä kokeilla (en tosiaan ole syyskuun alun jälkeen kokeillut minkään merkkistä ripsaria), La Roche-Posayn ripsaria uskallan. Ostin tuotteen, kokeilin ja toistin kokeilun. Ihottumia tai turvotuksia ei ilmaantunut. Olen varovaisen optimistinen. En aio jatkossa lisätä ripsiväriä päivittäin, mutta on mukava tietää, että voin jatkossa niin tehdä. Muita kuin tätä kokeilemaani tuotetta en tällä tietoa aio kokeilla. Tämä pakollinen kokeilu kuitenkin opetti sen, että ilman kaikkia meikkituotteita voi elää. Olen toki aina tiennyt, ettei itsetuntoni ole naamastani kiinni. Luojan kiitos. 

Ripsarit pitkästä aikaan naamassa!

Share

Ladataan...
Mis(s)Fit

Minulla on tunnetusti joka asiasta mielipide, aika useasti myös sellainen, joka poikkeaa ns. yleisestä mielipiteestä. Olen jo kertaalleen omiani tässä postauksessa paljastanut. Kuitenkin se, etten liiemmälti perusta jääkiekosta tai rantalomista ei mielestäni tarjoa oikein mitään uutta ja shokeeraavaa, melko tavallista se taitaa itseasiassa olla. Ajattelin nyt kertoa muutaman asian, joita katson erilaisesta vinkkelistä kuin valtaosa (ainakin Suomen) kansaa. 

 

Muiden itkemisen todistaminen. Aivan kamalaa paljastaa tämä, mutta en kestä katsella. Hiljainen nyyhkiminen vielä menee, mutta äänekäs vollotus on aivan kamalaa ja noloa kuultavaa. Älyttömintähän tässä on se, että itse nyyhkin lähes päivittäin. Itseasiassa itkin viimeksi juuri ennen tämän kirjoituksen julkaisua katsoessani Netflixistä The Butleria. Voi taivas että itkinkin! Vahva suositus elokuvalle muuten. 

Pakkoruotsi (ja tvångfinska). Totta helvetissä! Tämä maassa on kaksi kansallista kieltä, ja olenkin vahvasti sitä mieltä, että täällä tulee osata edes perusteet myös siitä toisestakin kielestä. Tämä koskee sekä ruotsia että suomea.

Ravintola-annosten koko.  Annosten kokoja tulisi pienentää, ei suurentaa. Tilaisin useammin esim. pizzaa, jos niistä tehtäisiin pienemmissäkin kooissa, tietenkin hinnoiteltuina suhteessa kokoonsa. Monet kahvilat tarjoavat kahvileipinään jättikokoisia vehnämönttejä. Missä ovat pienet tai edes normaalikokoiset pullat ja viinerit?

Palkkatyö. Ollessani työttömänä puolituttujen tai uusien tuttavuuksien tapaaminen ahdisti. Monilla suomalaisilla on nimittäin heti toiseen tutustuessa tapana tiedustella, missä tämä on töissä. Voin kertoa, että ei ole kovin mieltäylentävää vastata tyyliin "No joo siis tällä hetkellä on vähän niinku palkattomalla lomalla tai siis niinku etin töitä..." ja nolo hymy perään. Työttömyyttä ei, ainakaan näinä aikoina, pitäisi joutua selittelemään ja häpeilemään. Tämä yhteiskuntamme on kuitenkin rakentunut sellaiseksi, jossa palkkatöiden tekemistä pidetään selviönä kaikkien työikäisten kohdalla. Jos tulisin hyvin toimeen taloudellisesti ilman työntekoa (=voittaisin lotossa), en tekisi päivääkään palkkatöitä. Käyttäisin aikani itselleni merkityksellisiin asioihin, työ ei niihin ole koskaan kuulunut. 

Yksityisautoilu. Tästä olen monen läheiseni, kaverin ja ystävän kanssa hyvinkin eri mieltä. Moni heistä nimittäin omistaa auton tai vähintäänkin ajokortin. Siinä missä myönnän, että itsekin olen silloin tällöin kironnut ajokortittomuuttani ja sitä, että tietyissä tilanteissa joudun, tosin melko harvoin, pyytämään kuljetusapua esim. isommalle kotiinkuljetukselle, en kuitenkaan usko, että taajama-alueella asuessani tulen ikinä tarvitsemaan omaa autoa. Autoja on tässä maassa muutenkin liikaa, siksi en katso hallituksen autoilijoille langettamia verokorotuksia ja kiristyksiä kovinkaan pahalla. 

 

No, oletko kanssani eri mieltä?

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Mis(s)Fit

Olen koko joulukuun seurannut suurella mielenkiinnolla, toistuuko tänäkin vuonna sama vanha blogien, ja jossain määrin myös muiden viestimien, tekopyhäily joulun ympärillä. Ja kyllä, sieltähän se taas tuli kuin kossulta tuoksahtava joulupukki aattoiltana. Joulukuun ajan blogit ja lehdet täyttyvät jokaikäisille suunnatuista joululahja- ja sisustusvinkeistä, joista jälkimmäiset ovatkin ihan mukavia, ja monesti myös esteettisesti miellyttäviä luettavia ja toteutettavia. Joululahjavinkit kuitenkin nostavat verenpaineeni.

Tämä kuvio toistuu vuosi vuoden jälkeen aina samalla tavalla. Ensin aloitetaan antamalla yhteistyöfirmojen tuotteisiin ja palveluihin perustuvia lahjavinkkejä. Hyvin pian tämän jälkeen julkaistaankin sydäntäkyl..lämmittävä postaus (kuvien kanssa tottakai!) siitä, miten  tässä nyt viedään lahjaa vähävaraisille tarkoitettuun joulukeräykseen. Miten jaloa! Miten epäitsekästä! Mitä se tottakai jossain määrin onkin, sillä hyväntekeväisyys on aina hyväntekeväisyyttä, jota mielestäni jokaisen pitäisi jossain muodossa harjoittaakin. Vaikkei olisi varaa ostaa uutta kaupasta tai lahjoittaa osaa omasta joulukassastaan, voin vanoa, että itselle maksuttomiakin auttamistapoja löytyy. Minä mm. lahjoitin vanhoja talvivaatteitani ja itselleni sopimattomia kosmetiikkatuotteita Vaasan ensi-ja turvakodille. Naapurin vanhuksiakin voi ilahduttaa vaikka edullisella suklaarasialla jne. Ilahduttamis- ja auttamistapoja löytyy kyllä joka budjetille. On vain viitseliäisyydestä kiinni, haluaako niitä soveltaa. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi pitää ensin olla osa sitä kulutushysteriaa (lahjavinkkikirjoitukset), joka kannustaa kaupalliseen jouluun, ja sen jälkeen lahjoa omaatuntoa puhtaaksi parinkympin säälilahjalla (näyttävästi mainostetut keräyslahjoitukset). 

Mutta nyt vielä omaan joulunviettooni. Ymppään tähän nimittäin vielä jouluhaastevastaukseni. Haasteen minulle toimitti oikea joulufani

 

Lahjat, lahjat. You love 'em and you hate 'em

 

1. Lemppari jouluherkkusi
 

Maraboun Symphony-rasiasta löytyvä konvehtivalikoima (miinus curacao ja pähkinäcrisp, koska en pidä ominituisuuksista enkä pähkinöistä). Suklaa on minulle tärkeä asia, jonka otan vakavasti. Olin niin pettynyt Fazerin suklaajoulukalenteri-nimikkeellä kulkevaan tuotteeseen, että valitin siitä suoraan Fazerille. Julioita, suklaalla kuorrutettuja marmeladimakeisia (hrrr) jokatoisessa luukussa. Ei näin. 

2. Mitä toivot joululahjaksi itsellesi?

Imuria. Salaisesti toivon myös lämmitettävää pehmolelua (ihana, ihana keksintö), jonka päädyn varmasti joulun jälken ostamaan itselleni. 

3. Jouluperinne, jonka toteutat joka vuosi?

Menen jouluhartauteen siunauskappeliin. Ihana puolituntinen. Aiemmin söin puolikiloa englanninlakuja, joita en enää, kuten en muitakaan lakritsi- ja salmiakkituotteita, saa terveyteni vuoksi syödä. Olen korvannut tämän perinteen konvehtien, valkoisen tobleronen ja viinilasillisen nauttimisella. 

4. Kenen kanssa vietät joulua?

Perheen. 

5. Millainen olisi unelmiesi jouluaatto

Rauhallinen, kuten se nytkin on. En voisi kuvitellakaan lähteväni baariin. Never. 

6. Voisitko viettää joulua lämpimässä, vai pitääkö jouluna olla lunta? 

Lumeton Suomi on paras. Siis lumista joulua olisin toki toivonut, mutta näillä mennään. 

7. Paras jouluelokuva?

Rare Exports ja Holiday. Cameron Diaz ja Jude Law ovat ihania. 

8. Lempi joululaulusi?

Varpunen jouluaamuna ehdottomasti. Kaupallisimmista lauluista puolestaan Joulumaa.

9. Milloin koristelet joulukuusen ja miten?

Ei kuusta, mutta paljon kynttilöitä.

10. Jouluaskarteluvinkki?

Haha, minäkö _askartelisin_. Joo ei. Joulukorteille kaipaisin kyllä hyvää asetteluvinkkiä. Sääli jos ovat tuossa vain (ohuessa) pinossa pöydällä. Nätit kortit olisi kiva laittaa näkyvästi esille. 

 

Jouluhousut rentoon jouluiluun

Share

Pages