Ladataan...
Mis(s)Fit

Ihmisenä, joka ottaa asiat tunteella ja temperamentilla, kiehutan päässäni monia asioita, jotka ottavat  enemmän tai vähemmän kaaliin. Pidemmittä puheitta tässä TOP 6 ÄRSYTYKSET tällä hetkellä.

Ihmisten negatiivisuus ja kyky kääntää kaikki hyväkin pahaksi on suorastaan huikaisevaa. Somessa joku on tehnyt jotain hyvää, ja sekin osataan kääntää päälaelleen ja suorastaan syyttää hyväntekijää. Ketään ei pitäisi nykymaailmassa auttaa, teit niin tai näin, aina meni väärinpäin. 

Ovimatot, ei ne kuranstopparit eteisessä vaan ihmiset, jotka tyytyvät ja alistuvat. Eivät ymmärrä rapauttavansa muidenkin mahdollisuuksia saada oikeutta itselleen. Nöyryys on toki hyvästä, mutta liian kiltti ja alistuva ei tässä maailmassa kannata olla. Ei pidä aina tyytyä. Hyvää palvelua ja oikeutta itselleen kuuluviin asioihin  pitää osata vaatia. Huonoa kohtelua, tuli se sitten puolison, vanhemman tai esimiehen suunnalta, ei pidä sietää. Piste.

Pinnallisuus. Mua jotenkin naurattaa kaikenmaailman perseenpyörittäjät ja pintaliitopaikoissa huulet töröllään pyörijät. Samoin myös miehet, jotka puunaavaat hiuksiaan ja pumppaavat lihaksiaan kokopäivätyökseen. Ei pysty käsittään, miten joku pystyy ja ennenkaikkia uskaltaa, perustaa elämänsä pelkästään ulkoiselle pääomalle. Se rapistuu, ja nopeammin kuin luulisikaan. 

Alkoholin demonisoiminen. Mun lempiärsytysaihe. Ihan kiva, että esim. raitista joulua, juhannusta, vappua ja uutta vuotta promotaan.  On totta, että ongelmakäyttäjän on suositeltavaa jättää edes se yksi juhla perinteisesti tenuttamalla viettämättä. Mutta entäs me kohtuukäyttäjät? En todellakaan näe mitään pahaa siinä, että esim. jouluna haluaa kumota punkkulasillisen tai pari oli juhlanvietossa mukana lapsia tai ei. Jotkut meistä osaavat jättää kilistelyn yhteen kahteen lasilliseen ilman että paikalle on soitettava lastensuojelua tai tyrkytettävä AA-kerhon osoitetta. Olen elänyt lasisen lapsuuden ja nähnyt monta joulua, jolloin ovella ei odottanut pukki vaan viinamäenmies. Mulla on kokemusta, TODELLISTA kokemusta, alkoholismista. Kaikkia alkopiru ei kuitenkaan uhkaa, joten annetaan niiden moraalisaarnojen please olla. 

Netflix. Täydellinen palvelu, mutta mitä helvettiä ne ottaa sinne noita hyviä sarjoja kuten esim. American Odyssey tai Marcella, jotka on jääneet (jälkimmäisestä en ole ihan varma) yhteen kauteen? Kiusaamista sanon minä! 

Ja sitten, TADAA: VALKOINEN TOBLERONE. Jo nyt on saatana, että sitä ei löydy MISTÄÄN kaupasta. Olen huudellut puskaradioissa, kysellyt kauppiailta, googletellut jopa ebaysta. Sitä ei vaan löydy tästä kaupungista. Joulu pilalla. :( :(

p.s ei kukaan vaasalainen ois lähdössä laivalle by any chance??? ;) 

Me in happier times <3 

Share

Ladataan...
Mis(s)Fit

Pidän itseäni perussuvaitsevaisena ihmisenä. Tämä tarkoittaa sitä, että suhtaudun ihmiseen lähtökohtaisesti ihmisenä, en ihonvärinä, alkuperänä, vammana, seksuaalisena tai hengellisenä suuntautumisena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö minullakin olisi ne omat heikot kohdat, ettenkö minäkin, luoja, johon uskon varjelkoon!, olisi ajoittain myös no...melko suvaitsematon. Olen näitä sokeita pisteitäni pyöritellyt päässäni lähiaikoina paljon, etenkin nyt ennen ja jälkeen jenkkien presidentinvaalien. Huomasin nimittäin taas kerran, miten ymmärrykseni ei riittänyt vastakkaisille kannanottoille. Ei riittänyt a-l-k-u-u-n-k-a-a-n. Sama ilmiö on toistunut melko tasaisesti erilaisista yhteiskunnallista asioista keskustellessa. Olen yksinkertaisesti kyvytön ymmärtämään täysin omasta arvomaailmastani poikkeavia mielipiteitä, ja suoraansanottuna jotkut asiat ovat minulle niin tärkeitä, etten voi yksinkertaisesti olla lähemmissä väleissä vastakkaista kantaa edustavien ihmisten kanssa. En esimerkiksi voi ymmärtää, miten:

 

Joku ei sallisi naisen keskeyttää raskauttaan tämän näin halutessa.

Kukaan millään tasolla eväisi sairaan ihmisen oikeuden eutanasiaan. 

Joku kieltäisi samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen tai oikeuden adoptioon.

Kukaan kieltäytyisi allekirjoittamasta elintenluovutustestamenttia (jota ei enää nykypäivänä tarvitse edes allekirjoittaa, koska oletus on,  että elintensiirtoon sopiva vainaja on suostunut elintensä luovutukseen, jollei sitä ole erikseen elinaikanaan kieltänyt)

 

Käsittämättömänä pidän myös sitä, että

Joku ei pitäisi suklaasta, korvapuusteista tai joulutortuista.  Sehän on  suorastaan epäinhimillistä. ;) 

 

Joulutorttu <3 

 

 

Share

Ladataan...
Mis(s)Fit

Missä vaiheessa lopetin omien joskus hyvin kärkkäiden ja tiukkojen mielipiteideni avoimen ilmaisemisen? Siinäkö vaiheessa, kun ymmärsin sen, a) miten herkästi ihmiset loukkaantuvat ja ottavat itseensä muiden sanomiset ja jälkituotoksena antavat tulla yleensä hyvin henkilökohtaista ja hyvin ulkoiseen olemukseen keskittyvää palautetta (kyllä, ruma- ja tikkulaihakommentit heitetty) mielipiteen ilmaisijasta b) kasvoin ihmisenä, ja pystyin pitämään mölyt mahassani ja omana (ja lähipiirin) tietona asioista, jotka eivät mitenkään konkreettisesti häirinneet minua c) minusta tuli vanha ja väsynyt nainen, joka on mieluummin hiljaa kuin turpa auki jokaisesta mieltäliikuttavasta asiasta? Luultavasti vastaus on, että kaikkea tuota edellä mainittua pääpainon ollessa kuitenkin kohdassa a.

Olen lähiaikoina huomannut, miten kieltämättä provosoiviin blogikirjoituksiin suhtaudutaan. Kirjoittajan kimppuun hyökätään henkilökohtaisella tasolla melko säälimättömästi. Eräätkin ylipainoa käsittelevät kirjoitukset saivat suorastaan suhteettomat mittasuhteet. Kyseiset kirjoitukset on sittemmin poistettu, koska kirjoittajat saivat osakseen suoranaisia uhkauksia. Ihmisten kynnys lukea heille epämieluisia kannanottoja on madaltunut. Tuntuu siltä, että mitään poikkipuolista ja arvostelevaa asiaa ei haluta ottaa vastaan sortumatta alatyylisiin ja loukkaaviin vastalauseisiin. Ymmärrän hyvin, että itselle kipeissä asioissa suuttumus nousee ja tekee mieli laukaista naseva vastalause. Mutta sitä en ymmärrä, miksi vastalause usein rakentuu yleensä ulkonäköön kohdistuvista loukkauksista. Itse olen ainakin sen verran herkkää tekoa, että taivun tuollaisen alla kuin kuiva korsi (aah, en voinut vastustaa runollista ilmaisua). Mielestäni on melko halpaa argumentoida alatyylisillä ilmauksilla tarkoituksenaan vain ja ainoastaan lyödä vyön alle. Toki monissa tapauksissa on kertakaikkiaan varmasti käynyt vain niin, ettei ole keksitty tarpeeksi napakkaa vastalausetta alkuperäiselle kirjoitukselle, minkä seurauksena on päätetty mennä siitä mistä aita on matalin. Myönnän, etten itsekään lue mielelläni esimerkiksi lapsetonta elämäntapaa tai vaikka aborttia tuomitsevia kirjoituksia. Ei silti tulisi mieleenikään letkauttaa anonyymia loukkausta näistä asioista kirjoittavan kommenttiboksiin. Jonkinlainen käsitys hyvistä tavoista ja inhimillisyydestä minulla siis ilmeisesti vielä on. 

Haluan kuitenkin lukea blogiani myöhemmin, ja pysyä kartalla siitä, mikä minua on kulloisenakin aikana pohdituttanut. Sen vuoksi, ja siksi että minä en kuitenkaan olisi minä, jollen ilmaisisi käsitystäni itseäni pohdituttaneista asioista,  otan nyt esiin erään, käsihaiveni pystyynnostattaneen, ilmiön.  Kulutusjuhla, jota esimerkiksi monet suositut blogit pitävät yllä on ärsyttänyt jo pidemmän aikaa. Blogien "Pakko saada", "Must have", Fall Wanties", "Tukholman (< insert mikä tahansa toinenkin suurkaupunki, jonne suuntautuva reissu on yleensä tehty yhteistyössä reissun maksaneen yrityksen kanssa) ostokset" ja "Tänään alessa"-postaukset ärsyttävät ainakin siinä tapauksessa, että niitä tulee tietyiltä blogeilta viikottain. Ymmärrän, että joissain tapauksissa on tarkoitus informoida lukijoita hyvistä alennusmyynneistä ja tarjouksista. Itsekin olen joskus johonkin hyvään diiliin tarttunut. Jatkuva shoppailu ja yhteistyökumppaneilta (näitä samoja mainostettuja puljuja) saatujen vaatteiden ja tavaroiden kierrättäminen lukijoille omien blogikirppisten kautta hyvällä voitolla on mielestäni melko mautonta. Tekisi mieli oikeasti kysyä, eikö henkilöllä ole oikeasti tärkeämpää tekemistä kuin pyöriä putiikeissa ja yhteistyökumppaneiden showroomeilla. Olin itsekin joskus varsinainen shoppailumaanikko aikana, jolloin olin todella onneton ja hukassa. Täytin tyhjyyttäni shoppailulla. En väitä, että tästä olisi kyse muiden ihmisten kohdalla, mutta kieltämättä useasti tämäkin tulee mieleen eräiden bloggareiden kohdalla... Jonkinlaista sosiaalista ja yhteiskunnallista omaatuntoa siis peräänkuuluttaisin. Jatkuva ostaminen ja kuluttaminen kun kuitenkin on melko pinnallista ja tyhjää. 

Pullakahvit. #notsponsored

Share

Pages