Ladataan...
Mis(s)Fit

MILLOIN VIIMEKSI...

Ilahduin...  kun kuulin, että ystäväni oli saanut työsuorituksestaan tuntuvan kiitoksen. Iloitsen siitä, että minulla on ollut elämässäni jo 20 vuoden ajan tärkeä ja merkityksellinen ihminen.   

Nauroin...  tälle Finland Second -videolle. Minna Cunt, voi luoja.... :D 

Itkin... katsoessani Skamin kolmoskautta, etenkin sen loppupuoliskon jaksoja. Loistava, älykäs sarja, joka luotaa muita nuorten- ja monia aikuistenkin sarjoja syvemmälle. Oudolla tavalla tavoitan siitä jotain samaa  kuin ehdottomasta sarjalempparistani Girlsistä. 

Suutuin... typerille ignoranteille ihmisille, jotka eivät jostain käsittämättömästä syystä ole sisäistäneet sitä, ettei tässä maailmassa kukaan ole toistaan tärkeämpi. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. 

Harmistuin... omalle typeryydelleni, josta joudun maksamaan tämän kuun sähkölaskussa. En ole todellakaan mikään einstein näissä "sähköjutuissa", ja olin ilmeisesti kuvitellut ettei lattialämmitys maksa mitään. Tädää, se maksaa ihan kivasti. Huoh. 

Häkellyin... muistataessani, että olen viimeksi käynyt jumpassa tai kuntosalilla 14 kuukautta sitten. Ennen niin tärkeästä on tullut täysin merkityksetöntä. Häkellyin myös muistaessani, että lakritsiin olen viimeksi koskenut tasan vuosi sitten.  Toisesta ennen niin tärkeästä on tullut täysin merkityksetöntä. (sivuhuomautuksena todettakoon, että jumpat lopetin omasta halustani, lakritsin pakon edessä)

Kokeilin jotain uutta..  Saarioisten kasvissosekeittoa. Ei. Mun. Juttu. Jatkan jauheliha- ja pinaattikeittolinjalla. 

Urheilin..  kuntopyöräillen ja joogaillen, mikä kuuluu päivärutiiniini. Tänään joogailin lempiohjaajani johdolla, yogaialla of course. Kyseisen täydellisen palvelun tilaaja jo puolitoista vuotta eikä loppua näy. 

Luin.. opiskelujuttuja ja ihmisoikeisjärjestöjen ja syväkurkkujen mielenkiintoista materiaalia. Olen myös lähiviikkoina sattuneesta syystä tutustunut jenkkien poliittisen ja oikeudellisen järjestelmään hieman pintaa syvemmältä. Harmi, että opintoni eivät kiinnosta lähellekään yhtä paljon...

Herkuttelin.. ja herkuttelen päivittäin. Tänään erityisesti Lidl:n Raider-patukkakopio (en suostu vieläkään sanomaan kyseistä suklaapatukkaa Twixiksi) yllätti positiivisesti. Parempaa kuin alkuperäinen!

Ostin.. parit aamu- ja iltapäiväteekupilliset, sen pahan sosekeiton ja tietty irttareita. 

Tapasin... siskoni, opiskelukavereita ja opettajia. Ja myös useita naapureitani, jotka jäävät aina juttelemaan. Hyvät naapurisuhteet on yksi niistä harvoista syistä, miksi en mielelläni nykyisestä asunnosta poismuuttaisi. Mulla on tosi kivat naapurit, joihin sattuu kuulumaan myös erittäin hyvä ystäväni. 

Päätin.. lisätä lyhyen meditaatiohetken joogan kaveriksi päivittäiseen rutiiniini ja ottaa itseäni niskasta kiinni muutaman oikeasti tärkeän asian suhteen. 

Inspiroiduin.. rohkeista amerikkalaisista, etenkin yhdestä demokraattipolitikosta, joka on päättynyt nostaa kissan pöydälle Oranssin Paholaisen suhteen. Ja eräästä blogitekstistä, jossa vinkitettiin kalsarikännipuheluista ystävän kanssa. Tämä idea menee käytäntöön! Puhelun vastaanottaja, tiedät kuka olet. :D 

 

Venyy muttei katkee

Share
Ladataan...

Ladataan...
Mis(s)Fit

Someliikehdintä vastavihityn jenkkipresidentin ympärillä toi mieleeni taas kerran sen, kuinka eri tavoin joskus maailmaa katselemme. Siinä missä uusi presidentti on mielessäni saatanasta seuraava, joku toinen, ehkä jopa kaverini tai ainakin nyt hyvänpäiväntuttuni, voi pitää miestä mahtavana persoonana ja loistavana valintana. Niin vaikeaa kuin sen käsittäminen saattaa ollakin, pitäähän se silti hyväksyä? Jokaisella on kuitenkin oikeus ilmaista oma mielipiteensä. Ei kai sen vuoksi voi kaveruutta tai tuttavuutta irtisanoa? Eihän? 

Myönnän, etten osaa vastata ylläoleviin kysymyksiin yksiselitteisesti. Siinä missä olen aina ollut tiukasti mielipiteen ilmaisuvapauden kannalla, ja olen sitä edelleenkin, en kuitenkaan voi olla ajattelematta, millainen ihminen ajattelee esimerkiksi juuri nyt tästä presidenttiasiasta niin eri tavalla kuin itse ajattelen. Eikö tämä henkilö ole havainnoinut samoja asioita kuin itse olen? Tai jos on, kuinka ihmeessä hän voi silti ajatella asiasta niin kuin ajattelee? Kuinka itse voin suhtautuu ihmiseen, jonka mielestä maahanmuuttovastainen, nais- ja seksuaalivähemmistövihamielinen, ja ympäristöasioihin välinpitämättömästi suhtautuva egoistinen bisnesmies on parasta sitten viipaloidun leivän (tai Girls-tv-sarjan! Uusia jaksoja muuten Areenassa!)?

Niinpä. Vaikeaa se on, ellei mahdotonta, ainakin jos puhutaan vähänkään läheisimmistä kaveruussuhteista. En voisi nimittäin kuvitellakaan kertovani sisimpiä salaisuuksiani ja huoliani ihmiselle, jonka ajatusmaailma poikkeaa niin kovin radikaalisti omastani. Ihminen, jonka mielestä naisten, seksuaalivähemmistöjen ja maahanmuuttajien oikeuksilla ja elämällä voi vapaasti leikkiä ja pallotella, ei _koskaan_ voi olla ystäväni, tuskin edes kaverini.  Virallisempaa tuttavuutta ei mielipiteiden suurikaan eroavaisuus kuitenkaan estä. Kaikki eivät kuitenkaan ajattele asiasta samalla tavalla. Minut on esimerkiksi poistettu facebookin kaverilistalta poliittisin ja yhteiskunnallisin perustein. Kaikki eivät ilmeisesti kestä vastakkaisia mielipiteitä. Minä kestän nähdä niitä uutisvirrassani, en kuitenkaan lähipiirissäni. 

 

Aiheeseen täysin liittymätön kuva, joka oli kuitenkin julkaistava sen kauneuden takia. 

Share

Ladataan...
Mis(s)Fit

Elokuun lopussa huomasin kasvoilleni ilmestyneen kuivia osittain punoittavia kohtia. Tämän lisäksi sekä ylä- että alaluomet punoittivat, ja yläluomella oli havaittavissa pientä turvotusta. En aluksi osannut yhdistää silmäluomien turvotusta ja ihottumaa ripsiväriin, meikkituotteeseen, jota olen käyttänyt  teinivuosista saakka. Tai no, toki ripsarin merkki on vaihdellut useastikin, mutta otaksuisin, että niissä olevan aikalailla samat valmistusaineet. Oireet alkoivat kun käytössäni oli Estee Lauderin Double Wear -mascara. Olen muistaakseni käyttänyt kyseisen merkin tuotteita, myös ripsaria, aiemminkin, eikä oireita tuolloin ilmaantunut. Aluksi jatkoin ihonhoito- ja ehostamisrutiineitani kuten ennenkin, ajattelin että ongelma on väliaikainen ja menee pian ohi. Minulla on ollut aina hyvä ja virheetön iho, ja hieman huvittuneena päättelin, että jossain vaiheessahan minullekin näitä iho-oireita oli tultava. Ihottuma ei kuitenkaan lähtenyt, ja kuivuuskin lisääntyi leviten aina leukaperiin saakka. Turvotus yläluomilla, tarkemmin ripsirajassakin vain paheni. Jätin pois mascaran kokeilumielessä, ja oireet rauhoittuvat. Myös ihon kunto parani kun otin farmaseutin kehoituksesta käyttöön La Roche-Posayn ja Avenen kasvojen kosteutustuotteet. Yksi aamu päätin kuitenkin laittaa hieman ripsaria, tottakai sitä samaa lauderia kuin ennenkin. Toistin "mascarakäsittelyn" seuraavana aamuna. Ihottuma ja turvotus palasivat välittömästi poistumatta seuraavaan pariin kolmeen päivään, vaikken enää vahingosta viisastuneena mascaraa käyttänytkään. Lopetin ripsarin ja muidenkin satunaisesti käyttämieni ehostustuotteiden (peitevoide, korostuskynä) käyttämisen välittömästi. 

Muutos entiseen ei ollut suuren suuri. En ole koskaan käyttänyt mainittavasti meikkiä ripsiväriä lukuunottamatta, jota olenkin lähes poikkeuksetta käyttänyt päivittäin jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Meikittömyyteen tottui melko nopeasti. Elämää helpotti kun pystyi jättämään yhden rutiinin pois päiväjärjestyksestä. Ripsivärin laittaminen ja sen poisottaminen vie aikaa yhteensä kuitenkin viitisen minuuttia. Iso ajallinen säästö siis. ;) Rehellisesti sanottuna en juuri jaksanut uhrata aikaa ensimmäistä meikittömyysviikkoa kauempaa asian pohtimiseen. En juuri käynyt noiden neljän kuukauden aikana juhlimassakaan tai edes missään isommassa tapahtumassa, joten ns. meikkipakon edessäkään minun ei pitänyt taipua. Meikittömyydestä oli tullut luonnollinen olotila.

Kävin apteekissa asioilla ennen joulua, jolloin farmaseutti osoitti La Roche-Posayn hyllyä ja kysyi, olenko tiennyt, että brändillä on myös ripsiväri valikoimissaan. Enpä ollut tuota tiennyt, ja päätinkin, että käyn joulun jälkeen ostamassa ripsivärin. Tässä kuukausien aikana luotto La Roche-Posayn tuotteisiin on entisestäänkin kasvanut, ja ajattelin, että jos jotain ripsaria uskallan vielä kokeilla (en tosiaan ole syyskuun alun jälkeen kokeillut minkään merkkistä ripsaria), La Roche-Posayn ripsaria uskallan. Ostin tuotteen, kokeilin ja toistin kokeilun. Ihottumia tai turvotuksia ei ilmaantunut. Olen varovaisen optimistinen. En aio jatkossa lisätä ripsiväriä päivittäin, mutta on mukava tietää, että voin jatkossa niin tehdä. Muita kuin tätä kokeilemaani tuotetta en tällä tietoa aio kokeilla. Tämä pakollinen kokeilu kuitenkin opetti sen, että ilman kaikkia meikkituotteita voi elää. Olen toki aina tiennyt, ettei itsetuntoni ole naamastani kiinni. Luojan kiitos. 

Ripsarit pitkästä aikaan naamassa!

Share

Pages