Ladataan...
Mis(s)Fit

Ennen kuin pääsen sauhuamaan itse aiheesta, totean, että hiljaiseloni syynä täällä blogin puolella on ollut älytön opiskelustressi ja henkilökohtaiset probleemat terveyspuolella. Niistä ei tällä kertaa kuitenkaan enempää,  nyt itse asiaan...

Pikkulapsimainen suhtautumiseni hempeileviin (suuteleviin, halaileviin, käsikädessä (tai toisen takataskulla) kulkeviin pariskuntiin huvittaa, jopa itseäni. En ole koskaan perustanut romantiikasta. Siihen kuuluva lässyttäminen ja kultarakashanipuppeli-kutsumanimet saavat minut, olin sitten niiden vastaanottaja tai vain kuulija, nolostumaan ja tuntemaan myötähäpeää. Tänään selatessani instagramia, ne iskivät jälleen! Pusukuvat. Etenkin näin kesän kynnyksellä pariskunnat villiintyvät osoittamaan suhteensa rakkaudellista tilaa myös julkisesti. Minussa tämä tunteidenpalo herättää lähinnä ihmetystä ja ällötystä. Miksi, miksi nuoleskella julkisesti? Ja mitä, pyydättekö toisia ihmisiä todella ottamaan kuvan kun te pusuttelette? Really?

Ei, en ole katkera, koska en itse nyt, enkä varmasti hyvin pitkälti tulevaisuudessakaan, ole suhteessa. Olen ällötellyt samaa aina myös suhteessa ollessani. Edes nuorempana en ollut halukas pussailemaan julkisesti. Jopa käsikädessä kulkeminen tuntui joten feikiltä. Onneksi silloin poikakaverini oli hyvin samanlainen. Seuraavat kumppanit olivat hieman hempeilynhaluisempia, ja tämä aiheutti joskus väärinkäsityksiä puoleen ja toiseen. Tunsin itseni joskus jopa ahdistuneeksi kaikesta lässytyksestä ja toisen alituisesta halipulasta. Ei ollut, eikä ole mun juttu.

Toki on melko kamalaa olla tällainen ilon ja romantiikan pilaaja. Olen tullut siihen lopputulokseen, että mun kyynisyys ja kaikenlaisen feikkeyden pelko on syypää myös romantiikkafobiaani. Nyt kuitenkin yritän tehdä kaikkeni, että antaisin muiden romantiikan kukkia ällöttymättä siitä, ainakaan liikaa.

 

Romanttisessa sisustuksessa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Kuva kaverin parvekkeelta.

Share

Ladataan...
Mis(s)Fit

Vappuaatto ja koko kesä vielä edessä, mikäs sen parempaa. Toukokuu on itseasiassa ollut aina mun lempikuukausi. Koko kesä vielä edessä; kesäiltojen huuma (joka todennäköisesti kyllä menee kotisohvalla), lämpimät aamut (tuskanhiki jo aamukuudelta eikä henki kulje kuumuuden takia), kepeät ja kuplivat terassikeikat (joita seuraavina aamuina tuskanhiki on äitynyt jo puroiksi asti...) unohtamatta tietenkään tapahtumarikkaita kesäreissuja (joilta saldoina nyrjähtänyt nilkka ja varastettu lompakko)*. Summa summarum. toukokuu on vuoden paras kuukausi (poislukien sille kasaantunut tenttisuma), jolloin kaikki on vielä mahdollista eikä mikään, edes takatalvinen räntäsade, vie sitä tosiasiaa, että vuoden paras neljännes alkaa just nyt! Ihanaaaaaaaaaaa! Toukokuu, I love u!

*suluissa olevat tapahtuneet in real life

Minä siis rakastan toukukuuta, ja ihan tämän huomisen ihanuuden alkamisen kunniaksi listaan alla kevätsiivoushengessä tällä hetkellä asioita, jotka ovat nyt hyvin.

* opiskelut rullaavat omalla painollaan. Tietyt jutut, kuten matematiikka, aiheuttavat tykytystä, mutta teen parhaani nitistääkseni matikkamörön milläs muullakaan kuin laskemalla ja laskemalla ja laskemalla (nyt muuten harmittaa, että lukiossa käytin matikan tunnit pelkkään suunsoittoon ja ikkunasta ulos tiirailuun).

*yllätyksekseni, jatkaakseni vielä opiskeluteemaa, pidän eniten labratunneista! Injektioiden pistäminen oli todella kivaa (mulla on joku ihme fetissi piikkejä kohtaan, sillä tykkään olla pistettävänä), samoin verensokereiden ja verenpaineiden mittaaminen. Meillä onkin todella pätevä lääkehoidon opettaja, mikä toki auttaa asiaa. 

*opiskelukaverini ovat kaikenkaikkiaan upea porukka. Haluan pysyä heidän matkassaan koko opiskeluideni ajan.

*rakastan edelleen joogaa, enkä voi kuvitella palaavani sali- ja ryhmäliikuntojen pariin vielä pitkään aikaan.

*olen tasapainossa sen asian kanssa, etten nyt enkä lähitulevaisuudessakaan tule seurustelemaan. Ei kiinnosta. Syitä en tässä sen kummemmin ala erittelemää, mutta ne varmasti pystyy lukemaan myös rivienvälistä.

*onnellisuus siitä, että ihmiset välittävät ja muistavat. En päässyt saksan ryhmäni kanssa koulujuttujen takia Wienin reissulle, mutta paikanpäältä lähetettiin kuvia ja tsemppejä. Ihania ihmisiä! 

*omat reissut vielä odottavat. Mahtavaa päästä äitini kanssa Lontooseen, entiseen kotikaupunkiini. Äitini unelma on ollut nähdä New York, Pariisi ja Lontoo, ja nyt tämä unelma, Berliinillä höystettynä, on enää Lontoon turneeta vailla. Cheers!

*me kaikki taistelemme taisteluita, joita ei välttämättä pinnan päällä nähdä. Tähän tarvitsemme tukijoita ja tsemppaajia. Onneksi minulla sellaisia on, siskoni etunenässä. Kiitos Heli. 

*karkkiuutuudet kaupoissa! Suklaa- ja karkkifriikin kohokohta on sesongin vaihtuminen ja uudet mässättävät kauppojen hyllyillä. Kokeilkaa uutta Tuplaa. Aivan tajuttoman hyvää!

*huomenna saa munkkia. AAAAAHHHHH! :D

 

Ihanaa vappua kaikille. Tästä kesä voi alkaa!

 

 

 

Share

Ladataan...
Mis(s)Fit

Jaksan aina ihmetellä hotelliyöpymisten mahtavuuden tuulettamista.  Hekumoidaan sillä, miten iiiiihanaa on pujahtaa puhtaisiin, valkeisiin lakanoihin, jotka oikein rapisevat puhtauttaan. Rapisevat varmasti, mutta niissä lakanoiden liepeissä saattaa ehkä rapistella myös pari kutsumatonta vierasta.

Minä rakastan reissaamista, mutta en pidä hotellissa yöpymisestä, en edes Suomessa. Tsekkaan aina hotellisängyt ensitöikseni luteiden varalta. En koskaan säilytä laukkuani sängyllä, vaan tasolla, mieluiten ei eliöperäisestä materiaalista valmistetulla, kaukana seinästä olevalla. Kotiin palattuani tarkastan laukkuni ennen kuin pesen matkalla käytetyt vaatteet ja mahdolliset tuliaisvaatteet. Aion tästä lähtien myös saunottaa laukkuni ennen sen avaamista. 

Miksikö? Kamala vaivahan se on, ja enköhän nyt liioittele ja maalaa pirua ludetta seinälle.  En kuitenkaan halua ottaa pienintäkään riskiä siitä, että herään aamulla taipeet (luteet hyökkäävät suoraan suonelle) täynnä puremia. Puremat itsessään eivät kuitenkaan pelota vaan se, että matkatavaroissani koti-Suomeen kulkeutuvat verenimijät levittäytyvät asuntooni ja mahdollisesti myös naapureiden asuntoihin. Luteiden vallattua asunnon, asunto on mennyttä. Luteita on todella vaikea saada hävitettyä täydellisesti. Voit saman tien tuikata tupasi tuleen ja muuttaa aatamin asussa ilman rakkaita tavaroitasi uuteen kotiin. Okei, nyt meni ehkä hieman överiksi, mutta toivoisin todella, että muutkin ottaisivat asian vakavasti. En nimittäin mielelläni haluaisi naapurini Malesian tai Nykin tuliaisia minun kotiini. 

Vieläkö tekee mieli matkustaa? Ajatteletko sinä reissu- ja hotellilakanahuumassasi rakasta kotiasi ja naapureitasi?

p.s. Luteet viihtyvät yhtä lailla hostelleissa kuin luksushotelleissakin. Tsekkaa vaikka alla olevista linkeistä jos et muuten usko

 

Bed Bug-rekisteri

Neuvoja hotellihuoneen tarkastamiseen

 

Laukku tarkastettu huolella kotiinpaluun yhteydessä

Share

Ladataan...
Mis(s)Fit

Jep. Ei tullut siis _mieleenkään_ kirjoittaa blogiini kuulumisiani. Tässä niitä nyt kuitenkin on, yleisön pyynnöstä. ;) 

 

Miten voit? 

Ihan mukavasti tällä hetkellä. Terveys ei ole itsestäänselvyys (moni tietää, että tiedän, mistä puhun) ja olen vihdoin osannut arvostaa hyviä päiviä ja elämään, ainakin ajoittain, hetkessä. Tämä on itselleni suuri saavutus. 

Mitä toivot tällä hetkellä? 

Luovivani tieni tenttisuman läpi. Etenkin fysiologia ja lääkelaskut aiheuttavat pientä rypistelyä. Toivon myös, että uskaltaisin toteuttaa matkustamiseen liittyvän unelmani tänä kesänä. 

Mitä olet syönyt tänään? 

Kaikennäköistä. :D Välipalajuttuja patukkamuodossa (Tuplaa ja proteiinipatukkaa), hedelmiä, leipää. Puuroa, rahkaa ja jauhelihakeittoakin on tullut syötyä. 

Mikä on suosikki hedelmäsi? 

Omena. Always and forever. 

Mitä ajattelit tehdä huomenna? 

Aamujooga, mutkan kautta koululle kasiksi, pitkä päivä täynnä labroja ja luentoja, mutkan kautta kotiin, jossa joogaa ja tenttiin lukemista. Suorastaan veret seisauttavan jännittävä päivä siis tulossa! 

Kenen kanssa nukuit viimeksi? 

Viime syksynä äitini kanssa hotellissa Berliinissä. Että silleen. :D

Mitä luet tällä hetkellä? 

Nienstedt et al'in Anatomiaa ja fysiologiaa, tentiprujuja ja Carolyn Keenen Dana-tytöt-sarjan yhdeksättä osaa. 

Viimeksi katsottu elokuva? 

En mä katso enää leffoja! Pelkkiä sarjoja vaan. Deittailun loputtua viime syksyn lopussa, leffassakäynnitkin jäi. Ei musta ole menemään yksin leffaan, eikä mun kaveritkaan ole mitään leffaihmisiä. Kotona en pysty keskittymään kokonaiseen leffaan, siksi sarjat. 

Kuka soitti sinulle viimeksi? 

Vakuutusmyyjä. Ja joo, vaihdoin vakuutusyhtiötä, koska sain todella hyvän diilin. Nyt on superhyvä matka- ja matkatavaravakuutuskin! 

Mitä lukee viimeksi lähettämässäsi tekstiviestissä? 

"Jes!" Siis jos puhutaan normitekstareista. Tätä nykyä Fb:n keskustelu ja whatsapp on luonnollisempi kommunikointitapa. Toi viesti oli kuittaus äidilleni siitä, että näemme lenkin merkeissä. 

Kuka kirjoitti sinulle viimeksi Facebookin chatissa? 

Siskoni! Puhuimme mätkyistä ja opiskelujutuista.

Mille nauroit viimeksi? 

Omalle tyhmyydelleni matematiikassa. Mähän siis en osaa laskea ilman laskinta. Jakokulmat ja muut on täysin unohtuneet.

Viimeisin ostos? 

Lidlin juoksutrikoot. Yhdeksän euroa!!!

Mitä pelkäät? 

Etten jaksa. Piste. 

Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?

Kesällä on tiedossa ainakin yksi, toivottavasti toinenkin reissu. Vastaan siis Lontoo ja Kohde X.

Mitä toivot syntymäpäivälahjaksi? 

Uutta hajuvettä. 

 

Pisteet sulle, jos jaksoit lukea tämän supermielenkiintoisen kirjoituksen loppuun. Jep, tämän vuoksi en paljon kuulumistani huutele. 

p.s. Torstaista puhun tänä päivänä, perjantaista huomisena.

Näytetään nyt se toinenkin puoli 

 

Share

Ladataan...
Mis(s)Fit

Ei tulisi mieleenikään kirjoitella blogiin kuulumisiani. Miksikö? Ketään ei oikeasti kiinnosta! Ne, joita ehkä mahdollisesti voisi piintuhannesosan verran puolittain jopa kiinnostaa, kysyvät sitä henkilökohtaisesti.

Ei tulisi mieleenikään kysyä pää/vatsa/nilkka/polvi/hartia/niska/pikkurilli-kipuiselta, että mitähän sä tuotanoinniin oot niinku tehnyt tuon kivun ansaitsaksesi. Miksikö? Ei kai kukaan halua olla empatiakyvytön kaikkitietävä joka alan asiantuntija, joka saarnaa omaa totuuttaan esimerkiksi juuri terveellisistä elämäntavoista unohtamatta että shit happens. Porukkaa sairastuu, eikä taudin etiologiaa voi millään ilveellä palauttaa eilen syötyyn mäkkiateriaan. 

Ei tulisi mieleenikään sälyyttää koko maan heikkoa taloudellista hapenottokykyä turvapaikanhakijoiden kontolle. Miksikö? En ole perehtynyt tarpeeksi hyvin talouspoliitiikkaan pystyäkseni vastaamaan tähän edes välttävästi, mutta koen, että minun ei tarvitsekaan. Perusmaalaisjärjellä mennään jo pitkälle.

Ei tulisi mieleenikään jättää yhtään jaksoa V#tun puhelinmyyjät 2 -largerthanlife-tv-sarjasta katsomatta! (okei, Temptation Island 2 on kyllä aika kova myös). Toisten sekoilun katseleminen on niitä vanhanpiian elämän piristyksiä.

Eikä tulisi myöskään mieleenikään polttaa tupakkaa, alkaa dieetille, syödä raakaa kalaa tai lihaa, juoda tequilaa tai olutta, jättää väliin hammaspesua, olla tervehtimättä naapuria, arvostella abortintekijää, syödä muun kuin kotipizzan pizzaa, valehdella tärkeistä asioista (valkoiset valheet lähinnä kohteliaisuussyistä joskus välttämättömiä, esim. ensuutelesuasiksikoskaetolepessythampaitasimoneenpäivään), äänestää kokoomusta tai perussuomalaisia, alkaa juttagustafsberg- tai kaisajaakkola-uskovaiseksi, lyödä lyötyä (esim. case Axel Smith), katsoa ylen uskovaista, ottaa silikonirintoja tai mittauttaa rasvaprosenttia, sisustaa kokovalkoisella ja tekstijulisteilla. 

Toisaalta taas...

Lähipäivinä on näköjään tullut mieleeni yrittää avata omalla avaimellani alakerran naapurini ovi, kommentoida "Ai kuinka ihanaa!" ihmiselle, joka kertoi miehensä olevan huonokuuloinen (toki tarkoitukseni oli hehkuttaa mahdollisuutta käyttää viittomakieltä päivittäin), arvostella hyvin liian suorasukaisin sanakääntein toisten ravintolavalintaa (nyt se suukapula tänne!) ja mikä pahinta, tehdä koneeseeni Windows 10-päivitys kiireisimpään, ja tärkeimpää, datailuväliin. 

 

p.s. Varaan naisen oikeuteni muuttaa mieltäni tequila-asiassa. 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Mis(s)Fit

Ensin minut haastaneen Pirtti ja piskit-blogin viehättävän Jenna Johannan kysymykset vastauksineen: 

1. Oletko kääntänyt kelkkasi jonkin yllättävän asian suhteen lähiaikoina?

Orjallisen liikkumisen suhteen. Ennen viikko ei ollut viikko ellen päässyt vähintään kuutta kertaa ryhmäliikkumaan. Nykyään en käy salilla, enkä ryhmäliikkumassa, ollenkaan. Aika iso muutos, ja helvetin tervetullut sellainen! 

2. Hame vai housut?

Housut. Kuka on viimeeks nähny mut hame päällä?

3. Miten suhtaudut superfoodeihin?

Luonnon omat superfoodit, eli marjat, on jees. Keinotekoiset, ylikalliit valmisteet, joilla tehdään pelkkää bisnestä ja rahastetaan hyväuskoisia taas vähemmän jees. 

4. Mitä tahtoisit sanoa kymmenen vuoden takaiselle itsellesi?

Kandi riittää. Jää Lontooseen ja rauhoitu. Sun elämäsi ei muutu muuttamalla maasta (tai paikkakunnalta) paremmaksi.

5. Kumpi puoli näkkileivästä kuuluu voidella?

Riippuu päivästä. Joskus tarvitsee enemmän energiaa. Yleensä isommat reiät täyttyvät levitteellä. 

6. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi repeatilla?

Adelen Hello-biisiä. Tulee mieleen aina sama asia, jota ehkä ei ole enää näin vuosien jälkeen hyvä muistella...

7. Paras viime aikoina näkemäsi elokuva?

Kaikki, missä Liam Neeson väläyttää sitä upeaa, ah niin epä-hollywoodmaista, hymyään. 

8. Mistä piirteestä ulkonäössäsi pidät eniten?

Silmistäni ja ihostani. 

9. Millaiset olisivat unelmatreffit?

En käy treffeillä (enää), joten skippaan tämän. Sen kuitenkin sanon, etten tykkää aterioida treffeillä. 

10. Pidätkö esiintymisestä?

Kyllä! Oman äänen kuunteleminen on maailman parasta! ;) 

11. Lopuksi vapaavalintainen kuva kertomaan juuri tästä päivästä, jona kirjoittelet vastauksia uteluihini :)

 

Ja sitten räiskyvän Itärajapakolaisen kysymykset, jotka olivat niin hyvät, että kerjäsin ne vastattavakseni. 

1. Mihin televisiosarjaan olet jäänyt koukkuun?

Vaikka mihin! Pretty Little Liars nyt tulee päällimmäisenä mieleen. 

2. Keneltä pyydät apua ensimmäisenä?

Siskoltani ja äidiltäni. Riippuu asiasta. Siskoltani kysyn vaikeista, ajattelua vaativista asioista (en itse jaksa useinkaan miettiä nenääni pidemmälle, ja tiedän, että järkevä ja älykäs siskoni tarjoaa minulle hyvän (ja järkevän) ratkaisun. Äitini auttaa mielellään käytännön asioissa, kuten tuomalla kipeälle ruokaa kotiinkuljetuksena. 

3. Kuka bloggaaja on vaikuttanut sinuun eniten?

Olen lukenut p.s. I love fashion-Lindan blogia niin kauan kuin Linda on sitä kirjoittanut eli kauuuuan. Hänen tyylikkyytensä ja rauhallisuutensa viehättää, vaikka todella erilaisia elämiä elämmekin. 

4. Mikä mauste on suosikkisi?

En käytä juurikaan mausteita, joten pakko vastata, että suola! :D 

5. Kenelle et ole antanut anteeksi ja miksi?

Exäni oli kauan tällä listalla, mutta asia on muuttunut. Olen nähnyt (tai pikemminkin kuullut) hänestä asioita, joiden johdosta olen unohtanut vanhat kaunat. 

6. Mikä ruoka on bravuurisi keittiössä?

Hah! Keitetty kananmuna! 

7. Urheilulaji, jota inhosit lapsena?

Lentopallo! Hyi hel....! 

8. Lempipaikkasi, jossa tavata ystäviä?

Kotini tai vaasalainen Bocks-baari (jossa olin pääsiäispyhinäkin imemässä pahaa valkkaria)

9. Kotikuntasi rumin rakennus?

Vaasan lyseon lukion, oman rakkaan opinahjoni, vieressä sijaitseva virastotalo. Jos joku tietää, miksi tätä arkkitehtuurin ihmettä kutsutaan, saa huutaa kommenttilaatikkoon. 

10. Työ, josta haaveilet?

Neuvontatyö liittyen sairaan-/terveydenhoitoon.

11. Minkä elämänohjeen antaisit muille?

It always seems impossible until it's done. Tämä Nelson Mandelan lausahdus siivitti minut hurjaan loppukiriin graduni kanssa. 

p.s. En kysy, en haasta. :) 

 

Kohdan 11 kuva. Äitini synttärijuhlatarjoiluista.

 

 

Share
Ladataan...

Pages