Ladataan...

Olen muutamaan otteeseen viimeisimmän viikonlopun jäljiltä löytänyt itseni miettimästä miksen tykästy näihin tarjolla olleisiin miehiin tarpeeksi? Aina on jotain vikaa. Mutta voiko olla, hyvänen aika, että vika onkin minussa? Tässäpä siis listaus mikä kaikki on ollut pielessä heissä, joita olen tavannut useammin kuin yhden kerran:

Nikkaroija: Muistutti liikaa isääni. Ihan kivaa, muttei erityisen hyvää seksiä: hyvin rutiininomaista ja kaavamaista. Ei halunnut antaa itsestään mitään, selkeä FWB-suhde.
Jääkiekkoilija: Naimisissa ja kaksi lasta. (Ja vähän myös itseriittoinen mies, haha.)
Ankka: Peitteli huonoa itsetuntoa pitämällä itseään aivan liian kovassa arvossa ja uskoi että rahalla saa kaiken. Tämän lisäksi Ankka oli käsittämättömän tylsää seuraa. Muistan maanneeni sohvalla miettin, että onko tässä kerronnassa jokin pointti, loppuuko tarina koskaan ja olisiko käden ulottuvilla jotain mitä työntää korvista aivoihin asti, samalla kun yritin nyökkäillä kiinnostuneen näköisesti oikeassa kohdassa.
Ex-miehen hyvä ystävä: No, mieti nyt. Konseptihan on kuollut ennen kuin ehtii alkaakaan, vaikka kiinnostaisikin. Eikä tietysti voi kiinnostaa, kun tämäkin on tätä nykyä siirtynyt vakiintuneeseen parisuhteeseen.
Rumpali: No, se nyt vaan teki tylyt pakit eräänä iltana. Ja vaikka muusikolla miten oli näppärät sormet ja sen semmoista, niin jokin siinä tyypissä on sellaista, etten haluaisi viedä häntä kavereiden luo. Monesti hän oli oikein hauska ja herrasmies, mutta välillä vitsit olivat vähän liian .. outoja.

Ja nyt tuoreimpana edellisviikon baaripoka: Ei se sitten livenä enää vaan kipinöinyt. Suoraan sanottuna meno oli sangen löysää. Kuinka ärsyttävää kun mies kuitenkin oli älykäs, välillä ihan hauskakin, pitkä, hellä, tarjosi läheisyyttä paljon, mutta makkarissa homma kuoli kasaan aivan täysin.

Jotta Adjöö vaan näille kaikille.

Share

Ladataan...

Perjantai oli mennyt jo niin vauhdikkaasti, että loput viikonlopusta ansaitsi kokonaan oman lukunsa.
Laitoin lauantaina aamupäivällä out of my league-miehelle jaadajaada-tyyppisen viestin, johon hän nopeasti vastasikin. Viestittelimme koko päivän ja illan, säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin. Ei kuitenkaan yleistä seuranpitoa häiritsevään tyyliin. Olin ystäväni luona yökyläilemässä ja tarkoitus oli siirtyä miehensä bändin keikalle myöhemmin illalla. 

Join aivan älyttömän määrän alkoholia, oltiin kaukana semmoisesta Sex and the city-tyyppisestä maistelusta. Mutta, tahdon huomauttaa, etten silti ollut mitenkään liian humalassa (mitä tämä kertoo orastavasta alkoholiongelmasta tai liiallisesta maksan marinoinnista, jääköön mainitsematta). Olin myös ostanut uuden, kirkkaanpunaisen mekon, joka kieltämättä oli päälläni todella imarteleva. Itsetunto oli huikeassa vedossa, kuten minäkin.

Keikan jälkeen tapahtumapaikan ulkopuolella seisoi lauma ystävä- ja tuttavaporukkaamme. Kävelin ulos pyytääkseni ensimmäiseltä vastaantulijalta tulta. Tämä ennestään minulle tuntematon mies oli pitkä, kalju mutta parrakas, arviolta 30 - 35-vuotias ja ihan lupaavan oloinen. Kunnes kiitettyäni tulesta hän totesi: "Menen suoraan asiaan, ootsä sinkku?" Tuijotin hetken hämilläni, en ollenkaan pitänyt miehen asenteesta, mutta jostain syystä jäin kuitenkin juttelemaan. Hän puhui töistä. Kertoi eronneensa vastikään ja puhui ja puhui ja puhui itsestään. Vaikka miehen silmät ja hymy olivat aivan ihania, niin lopenkyllästyneenä totesin, että nyt on kyllä kiire. Heippa. Samoihin aikoihin toivotettiin hyvät yöt out of my league-miehen kanssa.

Noh, tietenkin tämä itsestään liikaa puhuva mies tuli samaan tilataksiin ja mentiin samaan jatkopaikkaan. Sanoin ystävälleni, että pidä huoli ettei tämä maailman lahja pääse viereeni. Jotenkin päädyin kuitenkin uudestaan juttelemaan miehen kanssa, hän oli sinnikäs, muttei enää niin niljakkaalla tavalla. Olin paikoitellen todella tylyhkön jämäkkä häntä kohtaan; kielsin puhumasta töistä. Käskin kertoa jotain oikeasti kiinnostavaa ja puoliksi vastahakoisesti annoin pyydettäessä numeroni (hän kuitenkin kohteliaasti ehdotti treffejä ja kysyi saisiko soittaa minulle seuraavalla viikolla). Mies tietysti halusi varmistua että annan oikean numeron, joten pakkohan se oli. Jokin hänessä kiinnosti.

Kiinnosti oikeastaan niin paljon, että päädyttiin minun aloitteesta pussailemaan. Ulkona jonkun tönimistilanteen sankari meinasi kaatua päälleni jolloin mies oli suojeleva, ei kuitenkaan aggressiivishenkisesti, mistä pidin todella paljon. Pilkun aikoihin lähdin ystäväpariskuntani kanssa kohti taksiabussia. Mies kysyi saako tulla saattamaan. Mies kysyi saako pitää kädestä. Yhtäkkiä oli todella onnellinen ja turvallinen, sekä pidetty olo. Hän ei tuputtanut enää seuraansa, ei vongannut seksiä ja oli täydellinen herrasmies. Halusin hänen olevan siinä.

 

 

Päästyään kotiin hän laittoi viestin. Ja seuraavana päivänä hän laittoi viestin. Sitä seuraavana soiteltiin. Ja nyt, vihdoin, näemme selvinpäin treffien merkeissä. Jännittää. Pelottaa. Jännittää. Ehkä eniten jännittää se, että mitä jos selvinpäin en pidäkään hänestä? Tosin, kaikki viestittely ja soittelu on toki tapahtunut selvinpäin, joten ei tässä nyt aivan suden suuhun olla menossa.

Onneksi sinkkunaisen jääkaappi on täynnä alkoholia, jos tilanne sitä vaatii. 

Edit: Makaan sängyssäni tätä kirjoittamassa ja mietin, että herranjumala. Voinko olla ihastunut. Miksi jännittää NÄIN PALJON:


 

 

Share

Ladataan...

Tässä eräänä perjantaina olin suunnitellut rauhallista koti-iltaa ja latautumista lauantain keikkaa silmälläpitäen. Rumpali oli muutamia päiviä aiemmin kysellyt josko tulisi käymään luonani. Olin positiivisesti yllättynyt, kun kuvittelin että hän olisi tulossa vartavasten omasta kaupungistaan minun luo, minun takia. No, torstaina sovittiin, että hän ilmoittaa monelta tulee. Heitin kuitenkin vielä vitsillä että ilmoitathan vaikket tulisikaan.  ...

Perjantai-iltana kymmenen aikoihin rumpalista vihdoin kuului, heti sen jälkeen kun olin sopinut ensitreffit uuden Tinder-kundin kanssa tunnin päähän, olettaessani ettei Rumpali vaivaudu ilmoittamaan itsestään mitään. Rumpalin viesti oli sen sävyinen että on lähdössä treeneistä kohti kotikaupunkia ja että voi tulla piipahtamaan kun ajelee kotini ohi. Tajusin heti että jaahas. Eihän se nyt MINUN takia erikseen tänne ajaisi, satuin vaan asumaan matkanvarrella.

Joten mitä tein? No, olin säälittävä: menin ja peruin uuden Tinder-kundin kanssa hetkeä aiemmin spontaanisti sovitut teetreffit vedoten lyhyehköön autokriisiin jne. Kiva, että peruin, sillä puolisen tuntia myöhemmin Rumpali ilmoitti, että aion nyt olla kusipää ja jatkaa suoraan kotiin, sillä olen kovin väsynyt. Itsessään peruminen ei ollut ongelma vaan viestin sisältö, joka huokui vahvasti arvostuksen puutetta ja sitä, että lobotomiakin kiinnostaisi enemmän, joten en vaivautunut edes vastaamaan. Sen sijaan laitoin uudelle Tinder-kundille viestin, että kriisi ohi, vieläkö haluaa nähdä. Ja se halusi!

Uusi Tinder-kundi, aka Out of my league-mies oli ollut viihdyttävää tsättäilyseuraa mutta odotukset eivät olleet järin korkealla: ehkä läpi paistoi kyynisyys useiden epäonnisten treffien jäljiltä. Treffipaikalle saapui hyvännäköinen, pitkä, raamikas ja urheilullisen näköinen nuori mies jolla oli kiva pieni parransänki. Out of my league-mies kätteli jämäkästi, otettiin teet ja mentiin nurkkapöytään istumaan. Ja mitä sitten tapahtui? Istuttiin keskellä yötä 1,5 tuntia huoltoasemalla, juotiin teetä ja juteltiin. Ja naurettiin paljon. Lopulta lähdettiin minun aloitteesta pois, eli mieskin tuntui viihtyvän.

Kundi oli ehkä vähän varautunut, tai ujohko, joten tulkitsin sen niin ettei häntä ehkä aivan kamalasti kiinnostanut. Kunnes seuraavana päivänä kävi ilmi, että kiinnostaa. Hän pitää minusta. Minä pidän hänestä. Hän on hyvin aloitteellinen yhteydenpitäjä. Älykäs, ja insinöörihtävästä excel-ammatista huolimatta todella hauska.

Toisia treffejä odotellessa.

Share
Ladataan...

Pages