Ladataan...
Mix Aina Minä

Käytän nykyään alkoholia niin vähän, että en edes muista, milloin olen viimeksi kärsinyt oikeasta dagen efteristä.  Sen sijaan herkkuja saatan ahmia niin järkyttäviä määriä, että saan itselleni täysin krapulaa vastaavan olotilan. Viime aikoina olen jälleen kerran siistinyt ruokavalioni ja normaalisti syön pääsäntöisesti hyvin ja  terveellisesti, herkkujakin maltillisesti. Olen tällä tyylillä onnistunut luopumaan jo kolmesta kerätystä lomakilosta sitten elokuun.  Viime lauantaina kuitenkin minulla oli ilo viettää elokuvailtaa  huippuseurassa ja leffaherkkujen kanssa sitten karkasi mopo käsistä kunnolla.  

Kävimme päivällä vetäisemässä reippaan kahvakuulaharjoituksen. Siitä sännättiin nälkäisenä kauppaan, ei ruokaa valmiina eikä seuraavasta ateriasta tietoakaan (klassikko virhe!). Tarkoitus oli ihan suunnitellusti herkutella pizzalla ja itsetehdyllä jäätelöllä, mutta näiden lisäksi lähti vielä mukaan melkoinen säkki muutakin mättöä, jättipussi irtsareita ja vähän muutakin suklaapitoista. 

Siinä sitä pizzaa ja saunaa odotellessa tissuteltiin irtsareita pahimpaan nälkään. Leffan aikana nautittiin välillä pizzaa ja sitten taas suklaata, ja salmiakkia ja toffeeta jajaja. Paha olo tuli jo syödessä, mutta takaraivossa se ahmija-minä taas kuiskutteli: syö nyt vaan niin paljon kuin kerkeät, huomenna et enää saa. Ja minähän söin. Söin niin, että olin todella huonovointinen. Huono olo  jatkui sitten läpi yön, heräsin siihen jopa kesken unien. Ja jatkui edelleen koko sunnuntai päivän. Tunne muistuttaa aivan elävästi oikeaa, kunnon darraa. Ainoa ero on, että nyt ei todellakaan tee mieli mitään asiaankuuluvaa krapulamättöä. 

En koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, että miksi en opi hallitsemaan tuota sokeriaddiktiota tai mitä,se nyt sitten onkaan. Tämä olotila ei todellakaan ole mikään mukava. Siitä huolimatta, kun himo iskee, ahmin niin kuin tavoitteena olisi tyhjentää minun toimestani koko maapallo kaikesta makeasta. Onneksi tätä ei enää nykyään tapahdu enää niin usein, ennen näitä orgioita vietettiin joka viikonloppu . Toivoisin suuresti, että jonakin päivänä vielä itsehillintäni kasvaisi niin paljon, ettei pääsisi tapahtumaan koskaan, vaan lopettaisin  syömisen juuri silloin, kun maha on täysi.

Nyt on katumusharjoituksena ja olon parantamiseksi lähdettävä iltasalille kurittamaan kroppaa. Luulisi ainakin energiaa riittävän moisen tankkauksen jälkeen. Liikunta on  paras keino päästä hiilaripöhöstä ja saada kroppa taas raiteilleen ja toipumaan hyökkäyksestä.

Jos nyt jotain positiivista, niin se oli itse  elokuva: Tim Burtonin animaatioelokuva, kauhuparodia Frankenweenie, joka on myös jonkinlainen kunnianosoitus vanhalle Frankensteinin hirviön tarinalle. Ei kuulu siihen genreen, jota yleensä katson, mutta pidin kyllä. Oli hauska, viihdyttävä, välillä vähän liikuttava ja jopa pikkuisen pelottava. Ja seura oli mitä parhainta, hyvässä seurassa ahmiminenkin on hauskempaa <3

Share

Ladataan...
Mix Aina Minä

Eilisen postaukseni jatkumoksi ajattelin esitellä "Death by" -tyylisen treenin, jonka avulla saa itsensä kammottavaan olotilaan hyvin nopeasti ja tehokkaasti.  Väillä on hyvä tehdä vähän erityyppisiä harjoituksia, jotta kroppa vähän säikähtää.  Tämä on laatuaan sellainen, jossa saa lihakset tilttiin ja itsensä hämärän rajamaille muutamassa minuutissa, kun vain valitsee riittävän haastavan version. Nopeuden lisäksi tämä on sikälikin helppo, että harjoituksen voi tehdä missä vaan

 Harjoitukseen valitaan yksi liike, raskas, kokonaisvaltainen liike - hauiksen vemputus ei kelpaa. Itse harjoituksen kulku menee siten, että ensimmäisellä minuutilla valittua liikettä tehdään yksi toisto ja loppuaika minuutista levätään.  Toisella minuutilla tehdään kaksi toistoa ja levätään, kolmannella kolme jne... Tätä jatketaan niin kauan, kunnes ei enää ehdi tekemään vaadittua määrää toistoja minuutin aikana. Sen jälkeen peli on poikki.

Kun valitset sopivan raskaan liikkeen, saat itsellesi todella tehokkaan treenin (= hirveän olon) todella lyhyessä ajassa, harjoitus sopii siis myös kiireiseen elämäntyyliin. Burbee on loistava liike tähän harjoitukseen, raskaat maastavedot sopii hyvin. Jos leuanvedot kulkee, voi kokeilla niissä kestävyyttään. Tätä voi tehdä hyvin myös kotona, kun valitsee liikkeeksi vaikkapa burbeet, punnerrukset tai ilmakyykyt.

Tällä viikolla teimme harjoituksissa Death by thruster version, harjoitus oli hieman modifioitu, eli se kesti kaikilla urheilijoilla 20 minuuttia. Siinä vaiheessa, kun ei kyennyt enää tekemään vaadittuja määriä toistoja, tehtiin seuraavalla kierroksella jälleen yksi, eli homma alkoi alusta. Liikkeenä oli kauheista kauhein thruster, liike, jossa tehdään etukyykky ja siitä jatketaan suoraan pystypunnerrukseen. (Välillä ihmettelen muuten itsekin, että kun mielestäni lähes kaikki meidän harjoituksissa tehtävät liikkeet on joko kamalia, järkyttävän kamalia, hirveitä tai vähintäänkin pelottavia - MIKSI HEMMETISSÄ MINÄ SIELLÄ KÄYN?).

Putosin ensimmäisen kerran kierroksella 12, joten ennätin mukavasti kitua vielä uudemman kerran, kun etenin loput 8 minuuttia yhdestä kahdeksaan toistoon saakka.

Suosittelen kaikkia rohkelikkoja kokeilemaan, tämä harjoitus on paljon ikävämpi, kuin miltä se kerrottuna kuulostaa. Sitä ei uskoisi, miten nopeasti olotila muuttuu leppoisan iloisesta epäuskoisen kauhistuneeseen.  Hikitakuu!

 

Share

Ladataan...
Mix Aina Minä

Olen viime aikoina vaahdonnut urakalla rentoutumisesta, rauhoittumisesta, sisäisestä rauhasta, suorittamisen lopettamisesta ja treenin väliin jättämisestä. Nämä on tärkeitä asioita, olen vahvasti sitä mieltä, tarpeellisia ja tärkeitä taitoja. Aina ne eivät kuitenkaan toimi.

Joskus jokaisen elämään sattuu täydellisiä katastrofipäiviä, jolloin kaikki alkaa mennä pieleen heti aamusta. Nukut hieman liian pitkään ja nouset jo valmiiksi huonolla tuulella. Kahvimaito on loppu ja kissa oksentanut matolle. Roiskautat hammastahnaa puhtaalle paidalla ja vaatevalinnat menee uusiksi. Töissä juokset pää kolmantena jalkana, ja olet siitä huolimatta koko ajan 5 minuuttia myöhässä. Saat asiakkaalta ansaitsemattomat haukut, toteat että muutama pikku homma, joka oli luvattu hoitaa kuukausi sitten, oli hukkunut firman byrokratian rattaisiin, joten haukut olikin aiheelliset. Jne. Nämähän on niitä päiviä, jolloin tekee jo puolen päivän aikaan vetäytyä siivouskomeroon, heittäytyä selälleen sätkimään ja saamaan kunnon itkupotkuraivari.

Tällaisen päivän jälkeen sitä ei todellakaan uhku virtaa, voimaa ja energiaa. Raahustat töistä kotiin kuin jaloissa olisi 50 kg sementtiä. Kotona ei tee mieli muuta kuin kääriytyä sohvan nurkkaan suklaalevyn kanssa säälimään itseään. Tämäkin on yksi vaihtoehto. Tosin tämän jälkeen yleensä on kahta huonompi olo, kun tunnet itsesi sekä surkeaksi että selkärangattomaksi pullukaksi.

Minulla toimii parhaana  purkautumiskeinona kunnon rääkkitreeni. Crossfit harrastajalle näitä tilaisuuksia onneksi tarjoutuu tämän tästä. Kun menee ja tekee sellaisen harjoituksen, että jossain vaiheessa tuntuu, että ei enää edes silmät liiku, saa samalla tehokkaasti päivän ikävät vastoinkäymiset pois mielestä.

Harjoituksen aikana voi tuntua ihan sanonkuvamattoman pahalta. Itse asiassa en taida muistaa yhtään hyvää ja onnistunutta harjoitusta, jossa ei olisi tuntunut jossain vaiheessa pahalta. Mutta jälkeenpäin vastaavasti se endorfiinimyrsky suorastaan hyökyy ja pyyhkii kaiken pahan pois. Loppuillan on lihakset hellinä ja fyysisesti ja henkisesti täysin uuvuksissa, mutta tällä kertaa  hyvällä, kaikkensa antaneella tavalla. 

Tässä muutama päivä sitten makasin omassa hikilammikossani naama salin lattiaa vasten täysin hervottoman ja hysteerisen naurukohtauksen vallassa (kun itkeäkään ei kehdannut). Minulle oli juuri selvinnyt, että olin tehnyt jonkin kummallisen ajatusvirheen ja viiden burbeen sijaan minulla olikin jäljellä viisikymmentä viisi. Se tunne oli aivan kamala, mutta toisaalta en muista, milloin minulla olisi ollut yhtä hauskaa.

Aina niitä treenejä ei sittenkään kannata jättää väliin!

 

Share

Pages