Darra päivä

Mix Aina Minä

Käytän nykyään alkoholia niin vähän, että en edes muista, milloin olen viimeksi kärsinyt oikeasta dagen efteristä.  Sen sijaan herkkuja saatan ahmia niin järkyttäviä määriä, että saan itselleni täysin krapulaa vastaavan olotilan. Viime aikoina olen jälleen kerran siistinyt ruokavalioni ja normaalisti syön pääsäntöisesti hyvin ja  terveellisesti, herkkujakin maltillisesti. Olen tällä tyylillä onnistunut luopumaan jo kolmesta kerätystä lomakilosta sitten elokuun.  Viime lauantaina kuitenkin minulla oli ilo viettää elokuvailtaa  huippuseurassa ja leffaherkkujen kanssa sitten karkasi mopo käsistä kunnolla.  

Kävimme päivällä vetäisemässä reippaan kahvakuulaharjoituksen. Siitä sännättiin nälkäisenä kauppaan, ei ruokaa valmiina eikä seuraavasta ateriasta tietoakaan (klassikko virhe!). Tarkoitus oli ihan suunnitellusti herkutella pizzalla ja itsetehdyllä jäätelöllä, mutta näiden lisäksi lähti vielä mukaan melkoinen säkki muutakin mättöä, jättipussi irtsareita ja vähän muutakin suklaapitoista. 

Siinä sitä pizzaa ja saunaa odotellessa tissuteltiin irtsareita pahimpaan nälkään. Leffan aikana nautittiin välillä pizzaa ja sitten taas suklaata, ja salmiakkia ja toffeeta jajaja. Paha olo tuli jo syödessä, mutta takaraivossa se ahmija-minä taas kuiskutteli: syö nyt vaan niin paljon kuin kerkeät, huomenna et enää saa. Ja minähän söin. Söin niin, että olin todella huonovointinen. Huono olo  jatkui sitten läpi yön, heräsin siihen jopa kesken unien. Ja jatkui edelleen koko sunnuntai päivän. Tunne muistuttaa aivan elävästi oikeaa, kunnon darraa. Ainoa ero on, että nyt ei todellakaan tee mieli mitään asiaankuuluvaa krapulamättöä. 

En koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, että miksi en opi hallitsemaan tuota sokeriaddiktiota tai mitä,se nyt sitten onkaan. Tämä olotila ei todellakaan ole mikään mukava. Siitä huolimatta, kun himo iskee, ahmin niin kuin tavoitteena olisi tyhjentää minun toimestani koko maapallo kaikesta makeasta. Onneksi tätä ei enää nykyään tapahdu enää niin usein, ennen näitä orgioita vietettiin joka viikonloppu . Toivoisin suuresti, että jonakin päivänä vielä itsehillintäni kasvaisi niin paljon, ettei pääsisi tapahtumaan koskaan, vaan lopettaisin  syömisen juuri silloin, kun maha on täysi.

Nyt on katumusharjoituksena ja olon parantamiseksi lähdettävä iltasalille kurittamaan kroppaa. Luulisi ainakin energiaa riittävän moisen tankkauksen jälkeen. Liikunta on  paras keino päästä hiilaripöhöstä ja saada kroppa taas raiteilleen ja toipumaan hyökkäyksestä.

Jos nyt jotain positiivista, niin se oli itse  elokuva: Tim Burtonin animaatioelokuva, kauhuparodia Frankenweenie, joka on myös jonkinlainen kunnianosoitus vanhalle Frankensteinin hirviön tarinalle. Ei kuulu siihen genreen, jota yleensä katson, mutta pidin kyllä. Oli hauska, viihdyttävä, välillä vähän liikuttava ja jopa pikkuisen pelottava. Ja seura oli mitä parhainta, hyvässä seurassa ahmiminenkin on hauskempaa <3

Share

Kommentoi