Ladataan...

Juhannuksen viettoon mökille!

Kimpsut ja kampsut pakattu. On matkasyöttötuolia, pelastusliiviä, ruokaa, vaatteita, vaippoja, aurinkorasvaa, pesuainetta, itikkamyrkkyä, leluja ja vaikka mitä. Vielä auton pakkaus, koira hoitolaan ja illalla sitten nokka kohti Kuopiota ja lomavaihde päälle. Ajomatka kestää noin kuusi tuntia pysähdyksineen. Entiset "äkkiä pissille, kahvia ja matka jatkuu" -pysähdykset vaihtuu nyt vauvantahtisiin pysähdyksiin. Märkä vaippa, nälkä jne... Ainakin yksi pidempi pysähdys täytyy pitää, jotta Anton jaksaa istua koko matkan.

Oman lapsuuden kesistä päälimmäisenä mielessä on mökkireissut. Perhe, sukulaisia, paljonpaljon sukulaisia. Venereissut läheisille uimarannoille, sekä kanotin kanssa läheiselle kalalokkisaarelle lokkeja häiriköimään. Kalastus. Sorsien syöttäminen. Saunominen ja uiminen. "Pellehypyt" veteen. Juhannuksena iiiso kokko, jossa sitten myös grillattiin makkaraa. Pitkään valvominen. Yöuinnit. Polttopallon pelaaminen keinuissa. Lentopalloa viereisellä partiolaisten leirintäalueella. Korttipelit isolla porukalla, etenkin ristiseiska. Shoppailutreissut Kuopion kaupunkiin. Monia monia ihania ja sitäkin lämpimämpiä muistoja.

Siis uusia muistoja hakemaan kera uuden pienen ihmisen <3 Toivottavasti Anton muistaa isompana mökkireissut yhtä mahtavina, kuin minä nyt.

Hyvää juhannusta kaikille!

Näihin kuviin:

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Ensimmäinen mökkireissu lähenee ja piti pistää töpinäksi, jotta löytäis pelastusliivit Antonille ennen kun on liian myöhästä. Kaupoista oli jo katseltu joten seuraavana vuorossa oli kirppikset joissa on nyt juostu huonolla menestyksellä. 

Niin siis käytiin viime viikolla Suomen Punasen Ristin (Turun) Kontissa etsimässä niitä liivejä, eipä niitä sieltäkään löytynyt tarpeeks pieniä.  No koska sinne oli menty ja siellä oli nimittäin hirmuisesti vaatteita/tavaroita/kenkiä myös lapsille, niin päätimpä vilkaista. Jonkun aikaa pujottelin lastenvaate- ja leluhyllyjen välissä, kunnes silmäni osuivat lastenvaunuihin. Menin lähemmäs katsomaan.... "On kyllä niin hyvässä kunnossa ja vielä Emmaljungalin vaunut, oi vitsi nä on aika hienot, mikä mahtaa olla hinta." Katsoin hintalappuun ja vikka kirppiksellä oltiinkin, en ollut usko silmiäni! Vierestäni käveli vanha rouva joka näki ilmeeni sekä hintalapun ja tokaisi "Eipä ole vaunuja hinnalla pilattu!" No ei tosiaan ollut, kun hintaa oli vain yhdeksän (9) euroa! Voitteko uskoa? No nämä lähti samantien mukaan, oli ehkä paras ostos pitkiin aikoihin!

Tässä muutama kuva niistä yhdeksän euron vaunuista! Ja muuten näihi kuului toi makuupussi/lämpöpussi vai millä nimellä se kulkee, mutta se on kuvissa vain oikealla alhaalla.

Share

Ladataan...

Äitiyslomaa on enää vielä varsinaisesti kolme viikkoa jäljellä. Sen jälkeen lomaillaan vielä kuukausi. Elokuun puolesta välistä alkaen pitäis mennä takasin töihin. Ihanaa. Kamalaa. Itkettää. Jännittää. 

Töihin palaamisessa itsessään ei ole mitään kamalaa, päinvastoin ihana päästä pitkästä aikaa takaisin duuniin! Teen aluks lyhyempää päivää töissä, 6h/päivä, että Antonin ei tarvii olla pitkiä päiviä hoidossa niin pienenä. Onneks tätikin täyttää 18 ennen hoidon alkua, niin voi hakea sillon tällön pikku miehen hoidosta aikasemminkin. Ja niin muuten, näillä näkymin minusta tulee alkuvuodesta yrittäjä! 

Varsinainen kamaluus, itketys ja jännitys on viedä Anton hoitoon täysin tuntemattomalle ihmiselle. Apua miten se pärjää? Ei osaa vielä edes puhua ja kertoa jos joku on huonosti! Jos itkee kauheesti kokoajan? Ja kova ikävä äitiä? Mitäköhän se mahtaa ajatella, kun oon jättänyt sen sinne ihan vieraiden ihmisten kanssa yksin? Ensimmäiset työpäivät (-viikot/-kuukaudet) mietin varmaan vaan noita asioita, enkä voi edes soittaa ja kysyä miten pikkunen pärjää. Ainakaan puolen tunnin välein. Olis niin paljon helpompaa ja mukavempaa jos se mummo olis jo tarpeeks vanhentunu jäädäkseen eläkkeelle hoitamaan Antonia jos olis joku läheinen tai edes tuttu kenelle veis hoitoon. 

Anton on vasta 10 kuukautinen, kun menee hoitoon, joten hoitopaikkana on perhepäivähoitaja. En edes tiedä pääseekö päiväkoteihin niin nuoret, mutta perhepäivähoitajaa olin alusta asti ajatellutkin. Vaihtoehtoja ja paikkoja on aika paljonkin, mutta kaks niistä nyt on mielessä ihan ensimmäisenä. Eka vaihtoehto, mikä mun mieleen olis ihan paras, sijaitsee melkeen mun työpaikan vieressä. Se olis siitä hyvä, että sit kun muutetaan, muutettiinpa mihin vaan, niin hoitopaikkaa ei tarvii vaihtaa eikä tulis ylimääräsiä koukeroita matkaan (auto kun ei oo sit käytössä). Vaihtoehto numero kaks olis nyt tän nykysen kodin (mummolan) vieressä, ryhmäperhepäivähoitaja, missä on sit useempia muksuja ja useampi hoitaja. Vielä ei oo varmistunu paikka, mutta jompikumpi noista se tulee joka tapauksessa olemaan. Päätöstä odotellessa...

***********

Tosi isona osana äitiyslomaa on ollut myös tämä blogi, vaikka pari kertaa kirjotuskatkoja onkin ollu. Aion myös jatkaa blogia parhaan mukaan, minkä ehdin ja jaksan!

 

Share

Pages