Ladataan...
Monttu

Mikseivät ajatukset voi aina niin vapaina

kun punaviinin jälkeen iltapäivän valossa, lauantaina

tai maailman toisilla laidoilla

 

Mistä syntyi se hirveä harha

kana-persikka-aurajuusto ei tuntunut saastalta

voida valita, napsia pinnalta vain parasta

huomaamatta koskeekin koko lautasta

 

Onhan se tietysti mahdollista

vapautua ilman lasillista

lähtemättä kauas kotipihasta

(viittaus: Väli-Amerikka)

Onhan se, kiittää kieleni

          kun ensin unohdan itseni

 

Kiitos, Risto, keikasta. Hetken kaikki oli mahdollista.

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Monttu

Niin vain kävi, että kohtasin menneisyyteni hänessä. Konkreettisesti, oikeat kasvot, oikea puhe, oikeat hänelle tärkeät asiat. 

Ja mitä totesinkaan?

Niinhän sitä luulisi
että onneton olisin vuoksesi
Mutta tänään kumminkin
heräsin hymyillen, vihdoinkin

Kasvosi häipyi mielestäni
kuin taakka nostettu ois harteilta
ja löysin jotain itsestäni
minkä kadotin kauan sitten

Tällaisena iltana
vois vaikka itseensä rakastua
ja haistattaa pitkät kaikille
koko rahalla
Tällaisena iltana
Tällaisena iltana

Niinhän sitä luulisi
että onneton olisin vuoksesi
Mutta tänään ymmärsin
Tää oli peli jonka sinä hävisit ja
ja minä voitin

Tällaisena iltana
vois vaikka itseensä rakastua
ja haistattaa pitkät kaikille
koko rahalla
Tällaisena iltana
On niin hienoa hengissä olla
Ikkunat auki, pitkin kolmosta
Kuljetaan auringonlaskussa
Tällaisena iltana
Tällaisena iltana

(Egotrippi - Tällaisena iltana)

Alistaminen, halventaminen, merkitys pintapuolisissa seikoissa. Minä ostamassa arvoani yhä uudelleen, koska hän muka oli niin paljon vahvempi. 

Se kaikki katoaa.

Rakkaus on paljon tärkeämpää kuin mikään sellainen, mitä hän yritti minulle opettaa. Olin oikeassa. 

Haluan pitää kädestä sellaista ihmistä, joka uskoo siihen.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Monttu

Hallituksen taannoinen näkemys ammatinvalinnasta:

Khyyyyllä vaan, MEIDÄN koulutus on maailman huippuluokkaa. Toooottakai meillä on valinnanvapaus, ihan mitä vaan saat valita, kunhan teet sen päätöksen HETI!!!!!!! Etkä vaihda sitä urpo, vaan välittömästi valmistuttuasi alat verorahoja tienaamaan! Ja mieti nyt sitten, onko se parempi tehdä niitä töitä opintojen aikana vai ei; pääasia, että valmistut aika v*tun tahdilla sieltä koulustasi, etkä jää mihinkään kivoihin haalaritapahtumiin hengailemaan, senkin nykyajan nuoren nössykkä, pullamössö-päättämätön mukavuudenhalun ruumiillistuma, joka tekee itselleen ongelmia ja on niin masentunutkin, että sellaisten hoitorotkoon nyrjähtää tässä koko viimeinenkin talous.

Goalle.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Monttu

Uimahallin saunassa arvo tasoittuu alastomuudella kauneutta joka puolella naisia Yksi puuskuttaa lauteelle, hymyillen  huokaa: "Eipä taas olisi viitsinyt, vaan hyvähän tuo  että kuitenkin" uimalakki ainoa tiukka asia hänessä  Vieressä manta nostaa painavat rintansa hartioilleen raapii niiden alta kuollutta nahkaa katse kiukaan kivissä tyyni Viereisellä rintoja vain yksi ja iso arpi  Nurkassa istuva niin kuiva: iho luun päällä kuin paperia paperinukke nostaa kurttuiset koipensa ketterästi  kerälle syliinsä ranteessaan hopeat ja ohimoilla  Ja se joka puuskutti heittää luvasta löylyä Päät painuvat taakse naisten päät kuukautiset, synnytykset, vaihdevuodet, ukkopuolet, akkapuolet,  gynekologit, terveysopit, rintasyövät, ylipainot, alipainot ja mitä vielä sihisevät kiukaalla höyrystyen iholle tatuointien tavoin, julistaen naisena olemisen yksilöllisyyttä Ja suihkussa he kaikki pesevät itseään puolikyykyssä kuka hartaasti kuka hutaisten kuin julkeat sumopainijat rivissä suihkujen alla Liityn heihin enkä häpeile: pesen itseni minäkin, minut yhden niistä kauniista naisista niin kuin äiti opetti  ja kuten opettaisin tyttölapseni: Pidäthän itsestäsi huolta huolimatta kaikesta kauniista   Levollista naistenpäivän iltaa muut ja minä.  

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Monttu

Hyvä Minä varhaisaikuisen vartalossa,

mitä oikein olet käynyt taas sekoilemaan? Etkö tajua, että olet luisumassa siihen samaan tekaisemaasi tyhjiöön, jota juuri syksyllä lähdit tietoisesti täyttämään — siinä onnistuitkin? Oliko se onnistuminen todella niin hetkellinen, kuin miltä tilanne on alkanut näyttää?

Miksi kuvittelet, että sinun ainoa tehtäväsi maailmassa olisi hankkia hyväksyntää toisilta? Ja miksi oikein pyrit siihen niin kuin näytät pyrkivän? 

Ei sinun tarvitse loistaa. Ei paperilla, ei ulkoisesti. Jos et käyttäisi rimpuiluun niin paljon aikaa, sitä vapautuisi muuhun.

Kuulepas sinä iältäsi varhaisaikuinen Minä, Sinun pitäisi ennen kaikkea oppia pitämään itsestäsi. Jos odotat, että muut kohdistavat Sinuun positiivisia tunteita kun sitä yrittämällä yrität, et koskaan tule tyytymään mihinkään. Voit tehdä sitä loputtomiin, etkä silti saavuta sitä, mitä todella haluat: itsekunnioitusta.

Kanavoit tyytymättömyytesi lähipiiriisi. Sanot, että Sinua ei rakasteta tarpeeksi. Itket, ettet ole minkään arvoinen, jos muut eivät osoita nokkeluutesi, ystävällisyytesi, ja mikä huolestuttavinta, kauneutesi vaikutusta heihin. Milloin Sinusta tuli niin pinnallinen? Miksi huoraat tuolla tavalla? Et Sinä voi olla riippuvainen muiden antamasta, ehkä näennäisestä arvosta. 

Sinun olisi jo vihdoinkin aika rakentaa sitä itse. Luottamusta. Et voi enää muuttaa sitä aikaa ja niitä kokemuksia, joiden ääreltä minä täältä lapsuudestasi Sinulle puhun. Mutta usko: mikään täällä ei enää muutu, eikä muiden syyttely siksi auta mitään. Sinun on itse toimittava, ja mitä pikemmin sen teet, sen parempi, sillä asia, jota eniten pelkäät, liittyy tähän. Mitä kauemmin odotat, sitä lähempänä se on: katkeruus. Sinä elät elämääsi itse, senkin valopää, eikä kukaan muu tule koskaan Sinua millään mittaamaan. Ei siten, että sillä olisi väliä, kun tilit lopulta tasataan.

Miksi hukkasit sen hienon oivalluksen, jonka syksyllä sait? Muistelepa hetki. Silloin kirjoitit jotain sellaista, kuin "Kaikki on mahdollista". Sinä aloit hiljalleen uskoa siihen, että Sinusta pidetään ihan tuollaisenaan — että kelpaat. Sinä säteilit. Rakastit. Sinä nautit elämästäsi. Mikset olisi sellainen aina? Mikä Sinua oikein pidättelee?

Ja mitä tulee tyytymättömyyteesi tähän arkeen (kyllä, pidät siitä, vaikka sanana sitä toisinaan kavahdatkin): kukaan ei muuta sitä Sinun puolestasi. Jos arvojesi toteuttaminen on sinulle tärkeää, mikset tee niin? Otan esimerkin. Sinä haluat rakkautta. Haluat sitä, että ihmiset ympärilläsi ovat iloisia, että teillä on jaettavaa. Voitte olla toisillenne avoimia ja tukeutua toisiinne monenlaisissa tilanteissa. Millä logiikalla sitten pakenet heitä? Miksi sulkeudut kotiisi, juot yksin mustan kahvisi isosta mukista ja huokaat että ihanaa, kun ei tarvitse altistua kenellekään? Minäpä kerron Sinulle: Sinä pelkäät. Sinä pelkäät, että muut näkevät heikkoutesi. Pelkäät, ettet jaksakaan aina olla sitä, millaiseksi itsesi toivot.

Miksi välttelet itsessäsi sitä, minkä otat avosylin vastaan muilta? Suorastaan hamuat tilanteita, joissa voit olla jollekulle se tärkeä tuki, johon nojata. Ja sitten kauhistellen ajattelet tilannetta, jossa purskahdat itse itkuun. Hullu, hullu, hoet itsellesi ja painat taas oven perässäsi kiinni. Ei sinun tarvitse olla yli-ihminen. Sinä olet Sinä. (Ja minä, mutta se on monimutkaista, ei mennä siihen.)

Onnittelen Sinua kuitenkin siitä, että nielit kunniasi ja päätit sanoa kesätyön tarjoajalle ”kiitos, ei”. Kesällä sinulla on aikaa, tilaa, hiljaisuutta tai melua, ihan miten tahdot. Mieti siis, mitä oikeasti haluat ja miten voisit tätä haluasi toteuttaa. Ei Sinulla ole sen kiireempi, kuin millaiseksi tämän elämän rajallisuus aikasi määrittelee. Jos käytät sen murehtimiseen, olet valinnut sen itse.

Ei Sinulla ole mitään hätää. Rakasta, rakasta, rakasta, rakasta itseäsikin, ja sinua rakastetaan.

Kunnioittavasti, hellällä määrätietoisuudella,

lapsuutesi Sinä, joka toivoo, että muuttaisit äänen kellossasi, sillä kukaan muu ei siihen puolestasi pysty

Share
Ladataan...

Ladataan...
Monttu

Hän leyhäytti parivuoteen valtavan päiväpeitteen matolle kuin valkean purjeen. Äiti olisi sanonut, että on siinä meillä naisimmeinen, likaselle matolle heittää puhtaan petivaatteen. Hän hiljensi tuon egoilevan äänen ja kiersi kontillaan peiton ympäri, oikoen sen suoraksi. Mokoma mahtui juuri ja juuri yksiön ainoan huoneen lattialle. 

Hän otti peitteen nurkasta kiinni ja taittoi pitkän sivun toista vasten, suoristi sen huolellisesti, taittoi uudelleen ja uudelleen ja lopuksi kertaalleen hieman hankalasti leukaansa vasten; iso peitto oli painava ja hänen liikkeensä rivakat. Hän halusi sen olevan pian ohi.

Kun valkoinen nyytti oli kasassa, hän katsoi sitä hetken ja tunsi voitonriemun häilähtävän sisällään. Tee siitä symboliikkaa, hän kannusti itseään, sinä hölmö pieni tarinanainen.

Sillä käy se näinkin: nukkua yksin leveässä vuoteessa ja taitella sen leveä päiväpeitto, yksin, aivan oman mielensä mukaan, nauttia siitä.

Lakanoiden vetoa joutuisi varmaaankin vielä harjoittelemaan, hän ajatteli, nousi varpailleen ja tunki taitellun peiton piiloon kaapin ylähyllylle.

 

Share
Ladataan...

Pages