Ladataan...
MoodBooster

Pysähtymisestä se taas alkoi, paluu luovuuden äärelle. Päätin viikonloppuna osallistua luovan kirjoittamisen kurssille, sillä minulla viime aikoina ollut luovuus pulaa kirjoittamisen suhteen. Tekstejä on kyllä syntynyt, mutta olen keksinyt mitä ihmeellisempiä syitä jättää ne julkaisematta. Ajattelin, että tämän kurssin avulla voisin saada aktiivisemman ottee kirjoittamiseen, rohkeutta tekstien julkaisemiseen, sekä vahvistaa omaa tyyliäni kirjoittaa.

 

Kurssin aikana saan joka päivä uuden luovan tehtävän, ja vaikka kurssi on vasta aluillaan niin huomaan jo nyt miten kirjoittaminen on helpottunut. Tehtävä tehtävältä sanoja tulee helpommin ja tekstiä syntyy kuin itsestään. Ihanin vinkki tähän asti on ollut se, että tulee kirjoittaa itselle ja editoida yleisölle - sen kuuleminen sai aikaan suuren oivalluksen. Tuntuu kuin jokin henkinen lukko olisi auennut tuon vinkin myötä.

 

Oman kirjoittamistyylin vahvistaminen on myös selkeyttänyt sitä, etten millään voi miellyttää kaikkia. Isäni kerran kertoi minulle miten tärkeintä on tehdä parhaansa ja hyväksyä se, että kaikkia ei voi miellyttää. Toisten ihmisten kanssa kaikki on heti helppoa ja toisten kanssa tuntuu, ettei mikään tehoa - ei auta vaikka päällään seisoisi. Niin se vain menee voimme tehdä parhaamme, mutta emme voi miellyttää kaikkia. Tämä minun tulee hyväksyä myös blogini kanssa.

 

Blogini äärellä minä olen unelmieni äärellä ja se antaa minulle valtavasti energiaa kehittyä kirjoittajana. Tarkoitukseni on tehdä tekstejä joihin lukijat voivat samaistua, ja jotka tupsahtavat heidän eteen juuri oikeaan hetkeen. Haluan, että energiani ja intohimo kirjoittamiseen välittyy vahvemmin teksteistäni. Onnistuakseni siinä minun tulee pitää kiinni omasta tyylistäni ja vahvistaa sitä entisestään. Lisäksi minun tulee luottaa siihen, että tekstit saavuttavat oikean kohderyhmän.

 

Toivon, että kurssin teho näkyy myös teille lukijoille.

 

 

Valoa ja iloa päivääsi <3

Rakkaudella

Wilma

Share

Ladataan...
MoodBooster

Olen usein kirjoittanut kiitollisuudesta ja sen voimaannuttavista ominaisuuksista. Katsoessani kuvaa viime viikonlopulta tein kuitenkin oudon huomion asiaan liittyen -  en koskaan kiitä itsenäni. Kiittäessä kiitän aina jotain mikä on ulkopuolella, on se sitten jokin tapahtuma tai jotain mitä joku muu on tehnyt. Miksi en koskaan kiitä itseäni?

Kuvasta minua katsoi aikuinen nainen, jolla on visio ja joka on saavuttanut elämässään, vaikka mitä. Miksi en siis kiitä itseäni? Miksi en useammin kerro itselleni miten ylpeä olen itsestäni ja saavutuksistani? Kiitos ja kehut lämmittävät aina mieltä ja niistä saa voimaa, miksi en siis voimaannuttaisi itse itsenä?

 

Välillä tuntuu, että aika menee niin nopeasti ja tuntuu, että saavutukset jäävät unholaan siinä matkan varrella. Tuntuu jopa siltä, että hetken harjoiteltu onnistumisien juhliminen on jäänyt arjen alle. Ajan tulisi kullata muistot, miksi siis tuntuu niin vaikealta kullata omia onnistumisia ja kiittää niistä itseään? Eikö olisi hienoa listata omat onnistumiset ja hetken juhlia niitä onhan niiden eteen tehnyt valtavasti töitä? Miksi me olemme niin nöyriä? Vai olenko ainoa, joka on unohtanut kiittää itseään?

 

Minusta on ihanaa kiittää ja kehua muita, ja se tulee minulta luonnostaan. Voisiko kiitos ja itsestäni ylpeänä oleminen edesauttaa rohkeus projektissani? Otan haasteen muistaa itseäni enemmän. Lupaan päivän päätteeksi kiittää itseäni vähintään kolmesta asiasta. Aion myös listata asiat joista voin olla ylpeä. Lupaan itselleni, että nautin enemmän pienistäkin onnistumisista ja muistan muiden lisäksi olla myös itsestäni ylpeä.

 

Valoa ja iloa päivääsi <3

 

Rakkaudella

Wilma

 

Share

Ladataan...
MoodBooster

Olin eilen hautajaisissa, jotka olivat samana päivänä kun blogini vuosipäivä. Mietin miksi ne sattuivat samalle päivälle, olisin halunnut juhlistaa ensimmäistä vuotta bloggaajana, mutta eihän se nyt käynyt päinsä, kun oli surujuhla samaan aikaan. Jaksoin kuitenkin uskoa siihen, että tälläkin olisi jokin suurempi merkitys, sillä kaikki tapahtuu aina oikeaan aikaan. Eilinen olikin suurten oivallusten päivä.

Olen halunnut vahvistaa sisäistä varmuuttani ja rohkeuttani. Eilisissä hautajaisissa rohkeuteni laitettiin kunnon koetukselle, sillä en tuntenut kaikkia ihmisiä, en tiennyt tarkkaa ohjelmaa, enkä oikein rooliani. Päätin, että olen oma itseni enkä ota turhaa stressiä. Tämä uusi asenteeni tuotti tulosta. Minua ei stressannut, kaikki keskustelut sujuivat hyvin, eikä minulla mennyt energiaa sen miettimiseen mitä muut minusta nyt ajattelevat. Jopa äitini kertoi huomaavansa muutoksen toiminnassani.

Välillä on hankalaa nähdä omaa kehitystään, ja siksi palaute onkin todella arvokasta. Työ varmuutta kohti on vienyt aikaa ja edistynyt pikkuaskelin. Olen osoittanut tämän muutoksen kanssa itselleni omat uskomukseni todeksi. Olen aina uskonut siihen, että mieli on vahvin työkalumme ja muutamalla ajatteluamme voimme muuttaa maailmaa. Minä muutin ajatteluni uskoen siihen, että voin olla rohkea ja varma. Aloin tukemaan itse itseäni muutoksessa ja kannustin itsenäni eteenpäin. Loin sisäisesti kaiken sen, mitä ennen olin kuvitellut kaipaavani ympäristöltäni, jotta muutos olisi mahdollinen.

Ainot este unelmillemme on mielemme, onneksi se on joustava este. Tänä vuonna en aio olla itseni ja unelmieni tiellä, vaan aion uskoa unelmiini ja tukea itsenäni niitä kohden. Sydämeni alkaa pamppailemaan, kun ajattelen unelmiani ja epäilys hiipii mieleeni – aionko todella jakaa nämä kaikkien kanssa. Kyllä aion olla niin rohkea, että jaan suuret unelmani blogiini. Jännä nähdä koska ja miten ne tulevat toteutumaan! Lupaan päivittää tilannetta myös blogin puolella.

Tänä vuonna haluan kehittyä kirjoittamisessa ja kirjailijana. Minusta olisi mahtavaa joskus kirjoittaa kokonainen kirja! Haluan olla aktiivisempi ja säännöllisempi bloggaaja, jonka tekstit voimaannuttavat lukijoita ja herättävät suuria tunteita. Haluan herättää ajatuksia ja ahaa elämyksiä teksteilläni. Haluan olla yhä rohkeampi kirjoittaja. Haluan jakaa enemmän tarinoita ja tunteita. Into vain yltyy, kun kirjoitan näitä ylös, vatsassa on kutkuttava tunne ja en malta odottaa, että pääsen toteuttamaan näitä.

Toivonkin, että pystyn tukemaan sinua omalla polullasi eteenpäin. Toivon että blogini herättää sinussa pohdintaa ja tukee oivalluksiasi. Toivon, että lukiessasi blogiani koet voimaantuvasi. Toivon, että jäljelle jää aina jokin tunne.

 

Valoa ja iloa päivääsi <3

 

Rakkaudella

Wilma

 

Share

Pages