Ladataan...

15082015
Me sanoimme tahdon.

Muistan täydellisesti sen päivän.
Varmaan ikuisesti.

Voi kun voisi elää sen uudestaan.
Vaikka joka vuosi.

"Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee
entä jos sen voima niin vain vähenee
en sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa
enkä sanoo ääneen, en ees kirjoittaa

Kuin karhuemo pentujaan
ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis, vesikin
yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan

minä sinua vaan

Ja jos joku päivä sinä enää et
sittenkin ois mulla selvät sävelet
vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan
minä tiedän että sua ainiaan

Kuin karhuemo pentujaan
ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis, vesikin
yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan

minä sinua vaan
minä sinua vaan

ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan

Kuin karhuemo pentujaan
ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis, vesikin
yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan

Ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan
vaik leipä loppuis, vesikin
yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan

minä sinua vaan."
                    ~ Jenni Vartiainen  ~ Minä sinua vaan ~
 

Ladataan...

Ladataan...

Meillä alkoi tänään päiväkoti!

Ihan oikeasti.
Kyllä.
Onko tämä nyt tottakaan?
Uhmaprinsessa aloitti päiväkodin,
mitäs ihmettä.

Missä on minun vauva?

Me haettiin päiväkotipaikkaa keväällä,
ja saatiin paikka ykköstoiveena olleesta
päikystä, joka on lähinnä meitä.
Päikkyyn kävelee sellaiset viisi minuuttia.

Käytiin Tiistaina tutustumassa
Päikkyyn koko perhe, oltiin melkein kaksi tuntia
ja hyvältä näytti.
Uhmaprinsessan ryhmä on isojen ryhmä,
siellä on 3-5 vuotiaat.
Uhmaprinsessa täyttää sitten 
lokakuussa sen kolme.

 

Virallisesti meillä päiväkoti alkaa
Maanantaina, tänään oli se toinen tutustumispäivä.
Mutta koska Uhmaprinsessa ei ujostellut 
yhtään, tahtoi heti leikkimään ja
heilutti vain iloisesti Äidille, 
lähdin minä sitten vartin ihmettelyn jälkeen 
kotiin.

Kyllä meinasi itku tulla kun päiväkodin portista
lähdin yksin kotiinpäin.
Sinne jäi,
Äidin iso mutta silti niin pieni kulta.

 

 

Ladataan...

Ladataan...

Otin tänään pitkästä pitkästä aikaa
järjestelmäkamerani kaapin perältä, 
pyyhin siitä pölyt, pistin lenkkarit jalkaan 
ja lähdin luontopolulle kuvailemaan.

 

Olipas kyllä kivaa 
pitkästä aikaa kuvata 
ihan kunnon kameralla.

Pitäis taas useammin
lähteä kameran kanssa
ulkoilemaan.

Pitääkin jättää kamera johonkin näkyville
että tulee sitten oikeasti mentyä useammin.
 

 

Ladataan...

Pages