Ladataan...

Keskiviikkona oli läheisen ala-asteen pihalla kevätrieha,
jossa lapset keräsivät rahaa omaan kevätretkeensä.
Tapahtuma oli avoin kaikille joten suunnistimme sinne.
 

 

Olin kertonut Uhmaprinsessalle että siellä on poneja.
Uhmaprinsessa hoki koko bussimatkan:
"Missä on heppoja!"
"En näe heppoja!"
"Heppojaaaaaaa!"

Sanoin että kohta ollaan perillä ja sitten näet ponit.

Uhmaprinsessa tähän:
"Ne EI ole poneja, ne on heppoja!"

Selvä.

Uhmaprinsessa:
"Ne on varmaan oransseja, vihreitä ja liiloja!"

Hmmm ahaa.
Aivan.
Toivottavasti ei..
Kröhöm..
Onkohan ne pahastikkin sairaita?

"Mennään katsomaan.
Äiti luulee että ne on vaaleita, ruskeita, mustia, harmaita tai valkoisia."

"Heppojaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!"

Onneksi matka ei tosiaan ollut ihan hirveän pitkä.

 

Poneja oli kolme.
Kaksi niistä oli ruskeita ja yksi vaalea.
Huhh onneksi näkyvissä ei ollut liilaa ponia.
Yksisarvisista puhumattakaan.

Uhmaprinsessa sai silittää ponia ja sai myös halin ponilta.
Vähän isompana saa sitten kiivetä selkäänkin.

Tapasimme myös pomppulinnan ja teimme suht läheistä 
tuttavuutta sen kanssa mutta koimme sen juuri sen verran
uhkaavaksi että pomppia emme uskaltaneet.
Ehkä seuraavalla kertaa.

 

Sitten Uhmaprinsessa näki hattaraa.
Ja sitten minä jonotin ainakin 20minuuttia sitä.
Uhmaprinsessa juoksenteli edes takaisin ja kävi aina välillä 
kiukkuisena sanomassa minulle että:
"Haluun hattalaaaa!"
ja ihmetteli selvästi miksi seison jonossa, enkä vain hae sitä hattaraa siltä sedältä sieltä tiskin takaa.
Ihmettelin itsekin.
 

Hän sai hattaran ja sepäs maistuikin makealta.
Hyvin upposi koko hattara.
Ja siitäkös sitten puhutaan edelleen että hattaraa sai.
Voi sitä onnea!
 

Oli kyllä kiva tapahtuma!
Oli jos jonkinmoista kojua ja kioskia, heppoja ja pomppulinnaa ja 
iloisia ihmisiä piha tupaten täynnä.

Tälläiset tapahtumat on kivoja ja
onneksi näitä on aika paljon näin kesällä.

Varmasti saadaan vielä hattaraa!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Puolisolla alkoi kesäloma ja aloitettiin lomailu heti retkellä puolison kummitytön luokse Vilppulaan.
 

ensin mentiin bussilla rautatieasemalle ja hypättiin siellä junaan.
Uhmaprinsessa oli taas kovin innoissaan.
 

Junassa juotiin pillimehua ja katseltiin vähän lastenohjelmia.
Onneksi matka kesti vain tunnin ja sitten oltiin perillä. 
Päämäärään kesti kävellä sellaiset puoli tuntia mutta onneksi oli tosi lämmin ja kaunis ilma.
 

Uhmaprinsessa oli kovasti odottanut näkevänsä perheen koirat sekä kanat.
Koirat odottivat meitä sisällä ja päästiinkin niitä heti silittelämään.
Tai toinen koira oli helpommin lähestyttävä, pieni ja suloinen.

Vähän myöhemmin päästiin ihastelemaan myös kanoja.
ja voi kun ne oli kivoja.
 

Minäkin sain kanan oikein syliin asti siliteltäväksi.
Voi kun se oli pehmeä ja kaunis.
Ja kiltti.

Kanoja rapsutellessa aika meni niin leppoisasti että yhtäkkiä huomattiin että
Kummityttö pääsee kohta koulusta ja luvattiin mennä vastaan koululle ja siitä sitten uimarannalle, leikkipuistoon ja 
jäätelölle.
Sinne siis.
 

Viihdyttiin uimarannalla ja leikkipuistossa tosi kauan.
Oli tosi kuuma ja Uhmaprinsessalla oli hauskaa vedessä.

Sitten pian pitikin jo lähteä kahville.
Jotta ehtisi vähän aikaa vielä olla ennenkuin pitäisi lähteä junalle kävelemään.
 

Juotiin kahvit, syötiin jäätelöä ja jutusteltiin.
Sitten kiitettiin kovasti että saatiin tulla, olipas meillä lystiä.
Ja junalle lompsis.
 

Uhmaprinsessa simahti siksi aikaa kun käveltiin junalle.
Tais olla melko touhukas ja hauska päivä.
 

Kotimatkalla katsottiin taas vähän lisää lastenohjelmia ja syötiin eväitä,
pähkinöitä ja viinirypäleitä.

Olipas meillä oikein kiva eka yhteinen lomapäivä!
Ja voi miten ihana aurinko ja lämpö meitä hellikään!
Lisää tälläistä.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Mä oon Leijonakiekko fani ihan täysin.
Henkeen ja vereen.
Odotan aina kieli pitkällä toukokuuta kun alkaa 
MM-lätkä.
Ja kannustan hurmioituneena suomea.
ja vain suomea.
 

Mä katson jokaisen pelin telkkarista jos vain suinkin voin ja olen kotona.
Kisakatsomoon kuuluu tietysti Leijona pelipaita ja suomenlippu.
Monesti juon myös yhden lonkeron.
tai sitten on sipsiä ja suklaata.
Oikeastaan ihan mikä vain herkku kyllä on hyvä kisakatsomossa.

 

Mä en oo myöskään hirveen hyvä häviäjä.
Heh, no enhän mä toki itse siellä kentällä sähellä mutta kyllä mua ihan oikeasti potuttaa
jos peli ei kulje tai suomi ei voita.
Onhan se nyt ärsyttävää.
 

Onneksi nyt on melkin kaikki pelit mennyt tosi hyvin.
Vaikka viimeisin ei mennyt ihan putkeen ja hävittiin niin edelliset voitettiin
murskalukemin ja sehän on hyvä se.

 

Mielestäni Leijonapelien oikea selostaja on Antero Mertaranta.
ja valmentaja Jukka Jalonen.

Mutta nämähän ei nyt aina mene niinkuin penkkiurheilija haluaisi,
Mutta kyllä me pärjätään.
Eikös?

Sovitaanko niin että tänä vuonna Leijonat voittaa kultaa?

 

Share
Ladataan...

Pages