Ladataan...

Suomen kansan on jo kahtena tärkeänä juhlapäivänä lumonnut livelähetys suurmarketin kassalta. Viime juhannuksen kassalivessä koettiin jännittäviä hetkiä, kun sinihomejuustopaketti katosi hihnalta ennen piippauslaitteelle ehtimistään. Itsenäisyyspäivänä puolestaan odotettiin kielet pitkällä, milloin hiiva loppuu Prismasta. Itsenäisyyspäivänä somessa seurattiin muuten myös ilahduttavaa kättelyliveä, kun Yle Kioskin toimittaja pyrki kättelemään yhtä montaa ihmistä samassa ajassa kuin presidentti kättelee linnan juhlissa. 

Kassalive on mahtava juttu, ja niin on kättelylivekin, mutta minusta konseptia voisi laajentaa vähän muuallekin. Siksi olen kehittänyt muutamia ehdotuksia, ja jos ne toteutetaan, tulee minulle toimittaa niiden ideoinnista palkkioksi kultaa ja mirhamia ja kahvipaketti.

Pakettipistelive: lelukaupan paketointipisteellä tapahtuu, kun epätoivoinen olmeina lahjaostoksilla laahustava kansa yrittää viimeisillä voimillaan kääriä paperiin palloja, lelukitaroita ja muita kerta kaikkiaan mahdottoman muotoisia lahjoja pukinkonttiin. Tämä olisi sellainen kollektiivista jouluinhoa ja stressiä kanavoiva kevyt jouluviikon täyteohjelma. 

Hissilive: klaustrofobinen livestriimi kovassa käytössä olevasta hissistä, esimerkiksi Stockmannilta. Kylkeen voi perustaa juomapelin, ja känniin pääsee takuulla, jos juo joka kerta silloin, kun hissiä oikeasti tarvitseva ihminen (kuten lastenvaunujen, pyörätuolin tai rollaattorin kanssa liikkuva henkilö) ei mahdu hissiin, kun kahdeksan liikuntakykyisen ihmisen on kerta kaikkiaan pakko päästä neloseen just nyt. Shotin voi ottaa myös silloin, kun joku ottaa hissipeiliselfien (kuvan tilanne).

Käsienpesuallaslive: yleisen vessan käsienpesualtaalta striimattava suora lähetys näyttää, kuinka moni pesee kätensä ja millä tavalla. Huuhtooko ensin ja lisää sitten saippuaa vai toisinpäin, vai käyttääkö saippuaa ollenkaan, jestas sentään. Käsienpesijöitä yritettäisiin tunnistaa hihojen perusteella kuten kassahihnalivessä, ja pesualtaan ohi kävelijät tuomittaisiin takin perusteella. "Tuo oli varmasti naapurin Kimmon samettitakki! Se rontti on aina minusta näyttänyt siltä, että vesi menee justiin käsistä ohi."

Snägärijonolive: esimerkiksi uudenvuodenyön livelähetys kaupungin suosituimmalta nakkikioskilta olisi todella kiinnostavaa katsottavaa. Tämän voisi oikeastaan toteuttaa myös podcastina, koska riemastuttavinta koko show'ssa olisivat tietenkin erilaisten asiakkaiden erilaiset tilaukset. "Ggackshh llihabiiraggagaah jja ischo hmaitho."

Takkatulilive: vanha kunnon dvd-henkinen klassikko, koska elävää tultahan voisi tuijotella ikuisesti. Jännityksen hetki koettaisiin aina, kun tuli meinaisi sammua ja jonkun pitäisi lisätä tuleen puita. Tuleen lisättävien takkapuiden joukkoon olisi kiinnostavuutta lisäämään piilotettu kourallinen läpimärkiä ja toinen sihahtelevia tai poksuvia puita. Niitä sinne lisäilisi sitten vaikka Roope Salminen tai joku muu, jota ei ole vähään aikaan nähty telkkarissa.

Steissinovilive: Helsingin rautatieaseman pääovissa on kolme tai neljä toimivaa oviaukkoa, joiden läpi on täysin mahdollista kulkea, jos tarttuu vain kahvasta kiinni ja vetää oven auki. Mutta jostakin syystä kaikki kulkevat aina siitä yhdestä ja samasta ovesta, koska se on jo valmiiksi auki. Siksi että joku on juuri kulkemassa siitä. Steissinovilive on kutkuttava jännitysnäytelmä, jossa seurataan paitsi sitä, kuinka monta ihmistä viitsii survoutua eri suunnista samaan oviaukkoon, myös sitä, kuka sankari tajuaa, että jonkun ovista voi avata ihan itse. Ruudun reunaan voitaneen lisätä mittari, joka kertoo erään steissinoviliveä seuraavan Rantasen verenpaineen muutokset reaaliajassa.

Olen ennenkin tarjoutunut, mutta tilaa kalenterista löytyy edelleen: tv-kanavat, minuun saa olla yhteydessä.

 

Lue myös:

 

Share

Ladataan...

Kaikkihan tietävät, että Yrjönkadun uimahalli on ihana. Mutta tiesikö kukaan, että siellä on mieletön tilaussaunamahdollisuus?

Kyllä näin kuulkaa on! Ja koska paikka on Helsingin kaupungin, ei sen vuokraaminen tilaisuuksia varten ole ihan mahdottoman hintaistakaan. Helsinkiläisille siis. Ulkopaikkakuntalaiset joutuvat maksamaan aika paljon suolaisemman hinnan. Varasin sen juhlia varten toissasunnuntaiksi. En viitsinyt saunaa varatessa alkaa mouhota, että olen kyllä sielultani puhtaasti tamperelainen, etten vaan joutuisi maksamaan manselaisen taksaa. 

Saunoja on kaksi, joista meillä oli varauksessa isompi. Siinä saa myös oman pikku uima-altaan käyttöoikeuden. Saunaan mahtuu 15 henkilöä, ja sen vuokraaminen kolmeksi tunniksi maksaa 243 euroa (niin siis jos olet helsinkiläinen. Myös jos olet sielultasi tamperelainen, mutta virallisesti helsinkiläinen). Saunaan voi tilata syötävää ja juotavaa Café Yrjöstä, ja se maksetaan erikseen. Me tilasimme skumppaa ja salaatit, koska niin nyt vaan mielestäni kuuluu tehdä, jos menee kymmenen naisen kanssa saunaan. 

Juhla oli yllätyssynttäri ystävälleni Tiinalle, joka luuli, että menemme Yrjönkadulle ihan vaan tavallisesti pulikoimaan. Jännitin niin perkeleesti, että saanko sen houkuteltua paikalle ajoissa, mutta kaikki onnistui täydellisesti. (Minulla on muuten menestyksekäs historia juhlahuijarina: kutsuin kerran ystäväni aveciksi Novellen mocktailkouluun, johon minut oli muka bloggaajana kutsuttu, ja veinkin sen oikeasti vauvakutsuilleen. Lähetin sille kuvakaappauksen tekaistusta mocktailkoulukutsustakin. Myöhemmin luin jostakin mainoksesta, että Novelle järjestää oikeasti mocktailkouluja. Idea on varmasti minulta nyysitty. On meinaan sen verran originelli.)

Siinä on jotakin perustavanlaatuisen ihastuttavaa, että voi lähteä hyvän ystävän syntymäpäiville ilman meikkiä, ja koko juhlan ajan voi luumustella menemään valkoisessa kylpytakissa. Ei tarvitse miettiä, mitä pukisi, stressata ulkonäöstään tai edes peseytyä, luoja paratkoon. Sankari tiesi tällä kertaa olevansa tulossa uimahalliin, mutta hirveästi ei yllätettävänkään tarvitsisi tilaisuuden luonteesta tietää: tilaussaunan vuokraan kuuluu kylpytakki, pyyhe ja pefletti jokaiselle saunojalle. 

Sellaista minä jäin vaan tässä miettimään, että itse olen kyllä typerä ihminen, koska järjestän lähes joka vuosi omat synttärijuhlat. Siksi kukaan ei koskaan yllätä minua millään yllärijuhlilla. Eikä vauvakutsuillekaan ole ollut syytä. Niin että voisikohan joku joskus yllättää minut ihan huvin vuoksi vain? Kiitos. 

(P.S. Tattis kanssasaunojille, ja Marjaanalle kiitos salaattikuvasta!)

(P.P.S. Olen ihan tosissani noiden yllätysjuhlien suhteen.)

 

Lue myös:

 

Instagram + Snapchat: @tiiamarietta

 

Share

Ladataan...

Maailmassa on yksi hotelli, joka on ylitse muiden. Se on Park Hotel Turku

Olen yöpynyt Parkissa viimeisen kolmen vuoden aikana muistaakseni puolen tusinaa kertaa. Asiaa Turkuun alkoi olla, kun kaveriksi löytyi sieltä kotoisin oleva sälli. Muistan, kun suunnittelin ensimmäistä visiittiäni sällin luokse Turkuun ja mietin, mikä hotelli olisi romanttisin. Päädyimme Parkiin, joka on 1900-luvun alussa rakennettu jugendhuvila  – eihän tämän yli kerta kaikkiaan voi valita mitään toista hotellia! Huvila otettiin hotellikäyttöön 80-luvulla, ja sen kyllä huomaa.

Jokainen huone on toista älyttömämpi. Olen kerran yöpynyt Parkissa huoneessa, jonka kaikki huonekalut olivat vaaleanpunaista rottinkia. Erään toisen kerran pääsin huoneeseen, jossa oli posliininen pantteri. Parasta oli, kun kerran pääsimme poikaystäväni kanssa muutamaksi yöksi morsiussviittiin tavallisen huoneen hinnalla, koska huoneita ei ollut tarpeeksi ja sviitti sattui olemaan vapaana. Se oli mieletön ilmestys pitsiliinoineen, röyhelöisine vessapaperitelineineen ja posliinienkeleitä notkuvine vitriineineen. (Tämä on myös esimerkki siitä, että huone kannattaa joskus varata hotellista itsestään eikä esim varaussivuston kautta. Booking tuskin olisi tarjonnut sviittiä normihintaan.)

Olen Turussa käydessäni valinnut jonkin toisen hotellin vain silloin, jos Park Hotel Turku on ollut täynnä. Koska jos ihan totta puhutaan, eihän mikään muu enää tämän jälkeen kelpaa. Nykyisin olen aidosti pettynyt, jos hotellihuoneessa ei ole ainuttakaan turhaa posliinieläintä.

Hotellin alakerrassa on aulabaari, aamiaissali ja erillinen ruokasali, joka on koristeltu nukein, viirein, valokuvin ja tekokukin. Kaikkialla kaikuu kultainen 80-luku. Ai niin, ja jokaisessa huoneessa on kokemukseni mukaan ruskeat, kukalliset kaakelit, Gillette-vaahtoa ja pari bic-sheiveriä ja (ainakin yksi pussi) samarinia. Kysyn tämän vain kerran: voiko mikään olla siistimpää?

Hotellin suurin vetonaula lienee kuitenkin Jaakko, Parkin oma maskotti ja papukaija, joka saa hymyn jokaisen vieraan huulille. Jaakko (joka on muuten nimestään huolimatta tyttö), esiintyy mielellään kuvissa ja lauleskelee mitä mielikuvituksellisimmin tavoin aulassa suurimman osan päivästä.

En ole itse koskaan kuullut sen puhuvan, mutta respasta kerrottiin, että se matkii etenkin lapsia mielellään, ja toistelee niiden lauseita pitkään niiden lähdettyä. Nettisivujen mukaan Jaakko on jo 45-vuotias, enkä tiedä milloin sivuja on viimeksi päivitetty. Oli miten oli, siinä iässä saa jo vähän tehdäkin pilaa naapuruston lapsista.

Ainoa puute, jonka Park Hotelista keksin, on se, että huoneissa on superpehmeät sängyt. Pidän itse jämäkästä, jopa kovasta patjasta, ja kaikissa Parkissa nukkumissani sängyissä on niin pehmeä patja, että kun herää, sen väliin on vähän hautautunut. Mutta kun avaa silmät ja näkee luomien alta ihanasti vanhanaikaisen kukkatapetin ja paksut samettiverhot, ei mikään voi olla pielessä. 

Respakerroksen vessassa on muuten kaunis parfyymivalikoima.

 

Menkää Park Hotel Turkuun! Se on IHANA

 

Lue myös: 

 

Share

Ladataan...

Jos saisin ikinä elämässä jonkun blogipalkinnon, osaatteko arvata mikä se olisi? Itse veikkaisin jotakin Lidlin Uikkariobsession tai Vuoden Mukatamperelaisen tai Syksyn Yritteliäimmän Sementtiperseen Twerkkaajan palkintoa. Vaan toisin kävi. 

Toissaviikonloppuna Turussa tanssittiin Varjoawardseissa, bloggaajaporukan itsensä kehittelemässä pseudogaalassa (jossa ei ole muuten pseudoa mikään, ne olivat hoitaneet asialliset sponsorit ja kuvausseinät ja lahjakassit ja kaikki, itse vain nautin menemään), jossa jokainen gaalailija voittaa. Ja minä poika voitin siellä ihan muina henkilöinä vuoden Paulo Coelhon palkinnon! Jossakin syvällä sielussani aina ehkä tiesinkin, että niiden paperilappusten leikkeleminen ja puhelimen asetteleminen tiskikaappiin on kaiken sen arvoista.

Onneksi Missä olet Laura kysyi minulta juuri ennen juhliin lähtöä, olenko valmistellut kiitospuheen. Kädet shokista täristen googlasin "voi vittu unohdin" "hyvä kiitospuhe" taksissa, ja tuloksissa luki yksiselitteisesti, että hyvään puheeseen tulee valmistautua huolellisesti etukäteen. Pikagooglaus taksissa 15 minuuttia ennen juhlia lasketaan tästä lähtien huolelliseksi, koska puhe meni ihan hyvin. Kerroin siinä, että googlasin hyvän kiitospuheen taksissa.

Ylivoimaisesti paras ainoa blogigaala missä olen ikinä ollut, kiitos järjestäjille ja sponsoreille! Sivupalkintona sain gaalamatkalta myös korvatulehduksen. Ihanaa!

Mutta siellä samassa sielunmykkyrässä heräsi heti hirveä huoli siitä, että maailmassa on niin monta muutakin asiaa, jotka ansaitsivat palkinnon, eikä niille järjestetä gaaloja. Niin tässä minä nyt sitten jaan niitä, ja tämä olkoon nyt sitten samalla tällainen vuosikatsaus. Tiedän, ne ovat vähän leimejä, mutta kamoon, mulla on ollut blogi kohta kymmenen vuotta enkä ole vielä koskaan tehnyt tällaista. Gimmiabreik.

Vuoden such disappoint: sohva

Ostin noin vuosi sitten superkauniin sohvan, jota testasin ja mallasin ja tarkistin ja kokeilin, ja joka loppujen lopuksi osoittautui täysin mahdottomaksi hankinnaksi, koska siinä ei voi maata niin että voisi hengittää, nähdä telkkaria tai olla muutenkaan mitenkään mukavasti. 

Vuoden kysymys: "No miten teillä menee?"

Sen jälkeen kun keksimme keväällä muuttaa poikaystäväni kanssa erilleen, en ole käynyt kovin montaa keskustelua ilman että minulta oltaisiin kysytty vähän varovasti, että miten suhteemme nyt voi. Ihan hyvin hei. Kiitos kysymästä. Taas. 

Vuoden teknologinen huippu: kun Fanni sai puhelimen

Siskontyttöni Fanni aloitti syksyllä koulun, ja sen ansiosta puhelimeni tekstaus- ja videopuhelukulttuuri on ottanut massiivisen askeleen aktiivisempaan ja monipuolisempaan suuntaan: kakkaemoji on palannut käytetyimpien symbolien joukkoon ja huutomerkit ovat jälleen saaneet syyn olla olemassa. Pidän minään. 

Vuoden palvelujournalistisin blogipostaus: Montpensiers Fruit Drops, rankattuna

Koska kuka ei muka haluaisi lukea ihan blogista asti, että koska Fruit Dropseja pitää työntää suuhun aina kaksi kerrallaan, ovat mandariiniviipaleen näköiset karkit suutuntumaystävällisempiä kuin vadelman näköiset. Ja ne myös maistuvat paremmilta. Olkaa hyvät.  

Vuoden #mitähittoo: kun pääsin Turkissa neljään lehteen

Kävin toukokuussa blogimatkalla Turkissa, ja siellä oltiin niin kertakaikkisen häkeltyneitä minun säkenöivästä ulkomuodostani, että pääsin muistaakseni neljään sanomalehteen. Ei ole kyllä koskaan ollut samaan aikaan yhtä hämmentynyt ja tärkeä olo.

Vuoden saavutus: kuntosalijäsenyyden onnistunut irtisanominen

En tiedä, mitä sanoa. En vieläkään usko, että tämä on oikeasti tapahtunut enkä ole (vielä) liittynyt uudelleen. 

 

Paljon onnea kaikille voittajille!

Kuvat: Eino Nurmisto

 

Lue myös:

 

Share

Pages