3 asiaa, mistä en luovu

Ihana Julia vastasi eilisessä Hesarissa kysymykseen: "Mistä et luovu?" parhaalla mahdollisella tavalla: Hermanni, vanukkaat ja luovuttaminen. Luovuttaminen! Luovuttamisesta en luovu. Nerokasta. Ryhdyin siinä (ja Julian postauksen innoittamana) sitten itsekin miettimään, mitä vastaisin, jos toimittaja haastattelisi minua – haastattelu koskisi varmaankin jotakin kehittelemääni innovaatiota, joka liittyisi todennäköisesti hääpukurealityohjelmiin tai sitä, miten voinkaan olla niin uskomattoman briljantti ihan vaan ihmisenä – ja kysyisi kolme asiaa, mistä en luopuisi.

Tätä on oikeasti tosi vaikea miettiä, koska ei viitsisi valita mitään sellaista, mistä luopuukin sitten heti ensi viikolla. Minä ainakin olen sellainen periaatteistani luopuja, että yhtenä hetkenä julistan vaikka fanittavani Kriss Krossia ikuisesti ja toisena olen ihan että hyi saatana, kuka hullu pukee housut väärinpäin. Tähänkin teki mieli kirjoittaa, että valkoisista Converseista en luovu, mutta todennäköisesti ne ovat minusta jo ensi kesänä ihan passé. Siis jos joku sanoo minulle tarpeeksi monta kertaa että asia on niin.

Mutta näistä en oikeasti luovu. Ainakaan ihan heti:

Silmälasit. 

Minulla on ollut kakkulat ja yhdeksänvuotiaasta asti, joten ne ovat melko kiinteä osa identiteettiäni. En voisi luopua niistä myöskään siksi, että minulla on oikeasti ihan tosi huono näkö. Elämästäni ilman niitä tulisi melko vaikeaa ja vaarallista, vaikkakin hupaisaa muille. (Leikin aina välillä ajatuksella, että minun pitäisi mennä vaikka puolentoista kilometrin matka keskustasta kotiin ilman silmälaseja. Ajatus saa minut joka kerta pakokauhun valtaan. Huono leikki.) En tykkää naamastani ilman niitä, enkä tunnista itseäni oikein peilistäkään, jolleivät rillit kehystä hienostunutta töpselinenääni. Minulta on vuosien varrella kyselty monesti, ettenkö haluaisi mennä laserleikkaukseen, ja vastaus on aina sama: en helvetissä. 

Kiroileminen. 

Rakastan voimasanoja ja niiden kohtuukäyttöä. Tästä blogistakin saattaa huomata, että kiroilen mielelläni, mutten turhaan. Parhaimmillaan hyvin sijoitettu kiroilu lähentää ihmisiä, vahvistaa sanomaa ja ainakin saa nauramaan. Suosikkikirosanani on perseensuti.

Se, etten omista kirjoja.

Mielestäni kirjojen omistaminen on yksi typerimpiä asioita, mitä ihminen voi tehdä. Tykkään kyllä fyysisistä kirjoista, muttei se meinaa, että minulla pitäisi olla niitä kotona hirveitä määriä. Eikä se, että kotoa löytyy vain 70-luvun New York -opas ja minikokoinen suomi-ranska-sanakirja tarkoita, etteikö ihminen lukisi: itsekin olen lukenut tänä vuonna kokonaiset kaksi ja puoli kirjaa. Miksi pitäisi hillota kilokaupalla paperia pölyyntymässä hyllyssä, kun kirjasto ja internet säilyttävät kaiken niiden sisällön puolestasi ilmaiseksi?

 

Julia kysyi tämän jo, mutta kysynpä miekii. 

Mistä sinä et luovu?

 

Lue myös:

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten ihmeessä en oo aikaisemmin tajunnut lukea tätä blogia? Sun jututhan on silkkaa neroutta! Olin viikko sitten pienessä leikkauksessa ja aloin jo pelätä, että tikit repeää kun nauroin sun jutuille. Aion ehdottomasti korjata sivistymättömyyteni ja jatkaa blogisi lukemista.

Tiia Rantanen

Jee, kivaa kun tykkäät! Mutta varovasti. En missään nimessä halua olla vastuussa tikkiesi repeytymisestä.

HanneK (Ei varmistettu)

Mä en luopuisi sipseistä, pilleistä enkä aurinkolaseista!

Tiia Rantanen

Mietin tosi pitkään, laittaisinko tähän sipsit! Mutta sitten ajattelin, että niillekin saattaa joskus käydä kuten Kriss Krossille jos musta vaikka tulee joku himofitnesshenkilö. Todennäköisyys ei ole kovin korkea, mutta silti.

Sarana (Ei varmistettu)

"Se etten omista kirjoja"
Hyppelen innosta! Ihanaa, että joku muukin on ymmärtänyt saman asian. Niinpä! Olen lukenut tänä vuonna 20 kirjaa, enkä omista yhtään. Minä en luovu Suomessa tehdystä vekkihameesta, joka päällä minut haudataan (toivottavasti ruumis löytyy), kyvystä myöntää omat virheet ja pitkästä tukasta.

Maira__ (Ei varmistettu)

Mä kans sanon Kyllä! Mahtava pointti! Mä pitelin aika isoa kirjahyllyä edellisessä kämpässä 8 (!!) vuotta ja ihan turhaan. En ikinä palannut niihin jo luettuihin kirjoihin saatikka lukemattomiin (exän, koulu-, ym shaibaa). Muutenkin luin enimmäkseen kirjaston kirjoja. Sitten riitti. Yhtäkään ei ole ollut ikävä. Hirvee vaiva vaan oli päästä niistä eroon. Nevö again.

Tiia Rantanen

Meitä on muitakin! Olen elämässäni tavannut muutaman!

Aave (Ei varmistettu)

Ihanaa, meillä on sama lempikirosana. <3 Perseensuti on erinomainen sana, siinä on sopivasti r-kirjaimia ja absurdiutta.

Mä taas en luopuisi kirjoista. Perverssiähän niitä on raahata monta banaanilaatikollista asunnosta toiseen mutta mulle ne tekee kodin. En hanki muuten matkamuistoja niin kirjat on se minkä sisällä kaikki junamatkat ja rantakalliot ja kahvilat joissa niitä on lukenut asuu. Plus jos yhtäkkiä tekee mieli lukea jotain ja kirjasto on kiinni.

Tiia Rantanen

Ihanasti sanottu: "kirjat on se minkä sisällä kaikki junamatkat ja rantakalliot ja kahvilat joissa niitä on lukenut asuu". Niin ihanasti, että sallin sulle tuon järjettömän kirjafilian. 

Raato
Whine ei lopu

Jeaaa! Joku toinenkin, jolla on rillipöllön identiteetti! Kyllä en vaihtaisi huonoa näköäni ja rakkaita silmälasejani laserleikkaukseen. Näytän lähinnä eksyneeltä metsäkauriilta ilman laseja, vaikka olisi piilarit päässä.

Kirjoista sen sijaan en tule luopumaan ennen kuin minut lasketaan hautaan seisomaan.

Kommentoi