4 syytä, miksi en ole oikea nainen

Täytän lauantaina 31 vuotta. Synttäriympäristö on parasta aikaa kokea huonoa omaatuntoa saavutetuista asioista, elämänkokemuksista tai niiden puutteesta, työstä tai sen merkityksellisyydestä, perheestä tai perheettömyydestä tai vaikka siitä, että ei käynyt kertaakaan koko kesänä lenkillä (o/). Tällä kertaa ajattelin potea huonoa omaatuntoa siitä, etten ole oikea nainen. Ai miksi? No:

En käy koskaan kampaajalla. Tästä syystä en myöskään ymmärrä naistenlehtien luottokampaajakeskusteluja. Kun minun pitää leikata tukka, pyydän kaverin kaveria tekemään sen kympillä. Tai menen käymään äidillä.

Opin vasta 28-vuotiaana, mikä valokynä on. Enkä muuten vieläkään tiedä, mitä on meikin pohjustusvoide. 

Minulla ei ole yhtään oikeaa käsilaukkua, vaan kokoelma kangaskasseja ja muutama nahkareppu (rakastan muuten tuota sanaa). Kangaskassinikaan eivät ole trendikkäitä canvas-designkasseja, ehei, vaan vakuutusyhtiöiden ja maitotuotebrändien ilmaisnyssyköitä. Tyylikästä. 

Juon ihan mielelläni mäkkärin kahden euron latteja. Tosin tämä taitaa olla sopivampi ykköskohta listaukseen nimeltä "4 syytä, miksen ole uskottava Helsingin keskustan kolmekymppinen asukki", eikä liity mitenkään sukupuoleen. Hyvä kahvi, schmyvä schmahvi. 

En välitä hevosista. Hevoshulluuteni rajoittuu ponien piirtelyn raivokkaaseen harjoitteluun Villivarsa-lehden avulla neljännellä luokalla. Enkä muutenkaan juuri pidä eläimistä. Olen ihmishirviö.

 

Toisaalta ilmassa on melko selkeitä merkkejä siitä, että ehkä kuitenkin olen nainen. Kuten:

 

Minulla on keskimäärin kahdeksan erilaista rasvaa jatkuvassa käytössä. Ja ihan oikeasti koen tarvitsevani niitä kaikkia. 

Lakkaan kynteni vähintään kaksi kertaa viikossa, ja saan siitä suunnatonta tyydytystä. Se rauhoittaa minua.

Leikin mielelläni avutonta, jos se tarkoittaa sitä, että joku tekee jotakin puolestani (vrt. minun ei tarvitse lesoilla osaavani kaiken).

Tykkään liljoista, kuten kuvasta näkyy, ja tykkään julkaista niistä kuvia instagramissa, kuten kuvasta näkyy. 

 

Share

Kommentit

Hosuli
Hömppäblogi

Senkin huijarit. Jos tietää sanan "meikinpohjustusvoide", tietää, mikä se on! Vai? Kai? Ei minullakaan sellaisen käytöstä ole kokemusta, mutta se lienee nimensä mukaisesti voide, joka pohjustaa meikin. Siis meikin alle laitettava voide. Näin olen ymmärtänyt.

Nyt kynsilakkajuttuja blogiin! :) Lakkaatko aina vain yhdellä sävyllä vai teetkö monimutkaisempia koristeluita? Eivätkö kynnet kärsi kynsilakanpoistoaineen jatkuvasta käytöstä? Oletko taitava lakkaaja vai onnistutko sotkemaan lakkapinnat saman tien, kuten minä? Ostin tällä viikolla elämäni ensimmäisen glitterlakan, joten olen kiinnostunut aiheesta.

Tiia Rantanen

Hahaa! Joitain kynsilakkakuvia olen julkaissut instagramissa, mutta se on niin kamalan naisellista, etten taida pystyä kirjoittamaan mitään varsinaisia juttuja. Sitäpaitsi Kustaan huumorikulman säilyttämiseksi olisi ensiarvoisen tärkeää sössiä kynsilakkahommat täydellisesti, mutta minä olen niissä niin hyvä, etteivät ne mene koskaan pieleen. 

heta margareta
Viinillä

Hei se meikinpohjustusvoide on ystävä! Jos laittaa sitä ja meikkivoidetta kun lähtee baariin niin näyttää hyvältä vielä jatkojenkin jälkeen eikä tarvii raahata mitään noloja korjauspuikkoja mukana.

Mä aloin ymmärtää luottokampaajajuttuja, kun löysin nykyisen kampaajani, jonka luo vaivaudun noin 8 kuukauden välein, ja silti se jaksaa hymyillä ja tosi uskottovan kuuloisesti valehdella, että "eihän nää kaksihaaraiset ja kymmenen sentin juurikasvu oon pahoja ollenkaan!". Eipä. Olen myös naistenlehdistä ollut ymmärtävinäni, että oikea nainen omistaa monta purkkia hiustuotteita. Mulla on EHKÄ jossain vuoden vanha hiuslakka (sampoon ja hoitoaineen lisäksi).

Enkä mäkään oo koskaan oikein välittänyt hevosista. Ensimmäinen naiseuteen liittyvä kriisi koettu 9-vuotiaana, kun kaikki kaverit sekosi hevosista ja Pollux-kerhosta ja mietin, et onkohan ihan tervettä, että en tykkää hevosista, vaikka olen tyttö.

Hmmm, on naisellista tykätä hevosista, mutta tarvittaessa osaan kengittää ja eikös kengittäjät oo aika kaukana naisellisesta? Ekan (ja toistaiseksi viimeisen)valokynän hankin n. kolmekymppisenä, enkä ensin tajunnut kuinka se toimii.

Juu ja hiustuotteet: pälvikalju vei letin, joten problem solved! Mahtuu meinaan muittenkin purnukat kylppärin kaappiin.

Annajii

Arla (siis nimenomaan just maitotuotebrändi) jakeli kesällä niin hienoja kangaskasseja Prisma-kaupassa, että ne menee jo ihan designistä!

Kommentoi