4 x kauheimmat kauneushoitolakokemukset

Sain blogin kautta upean tilaisuuden käydä luonnonkosmetiikan tyyssijassa Jolie spassa hemmotteluhoidossa. Voin vilpittömäsi mainostaa kyseisen puljun olevan siitä hyvä, että hoito on kaikkea sitä, mitä hemmottelevalta kauneushoitolakäynniltä odottaisi. Hoidot tapahtuvat henkilökohtaisessa huoneessa (jossa ei kuulu paperisermin takaa ääniä esimerkiksi toisen asiakkaan intiimialueen karvoituksennyhtämisprosessista). Hoitoihin ei liity ainuttakaan häiriötä. On kynttilänvaloa, ambient-musiikkia, lämmitettyä sänkyä, teetarjoilua ja sydämellinen ammattilainen, joka pitää sinusta huolta alusta loppuun. Eikä tuputa pakolla tuotteita, joita et halua. Vaan aina eivät ole asiat ihan näin hyvin. Pelkästään omalle kohdalleni on sattunut muun muassa seuraavaa:

Horror-hieronta
Varasin elämäni ensimmäisen hieronnan eräästä tamperelaisesta yrityksestä teini-ikäisenä. Hieronta-aikoja myi komea nuorukainen, joten odotin hierontaneitsyyteni menetyksen olevan vähintäänkin taianomainen kokemus. Öljytyn kreikkalaisen lihaskimpun sijaan sainkin hierojakseni juicetukkaisen (juicetukka: kalju päälaki, mutta takaa pitkät hiukset), salihousuisen Jounin, jolla oli hengitysvaikeuksia vaikuttavan kokonsa vuoksi. Jouni ei myöskään poistunut huoneesta tai kääntänyt katsettaan siksi aikaa, kun riisuuduin (tiedättehän sen, kun ei tiedä, mitä kaikkea pitää riisua, ja jos tyyppi ei kerro, sitä on ihan tampiona että mitä hemmettiä tässä nyt pitäisi tehdä), vaan hengitteli menemään siinä vieressä silmät killillään. Loppujen lopuksi on myönnettävä, että Jouni oli tosi hyvä työssään, vaikkei ihan tarjonnut odottamaani aistikasta kreikkalaishemmottelua.

Happohoito
Vuosi 2007 oli lopuillaan, kun menin syväpuhdistavaan kasvohoitoon hoitolaan, jota ei (kas kummaa) ole enää olemassa. Kyseessä oli tämä tämmöinen salisyylihappohively (varmasti juuri tämän niminen), jota hoitaja minulle suositteli. Nesteet olivat niin vahvoja, että ne olivat syövyttäneet purkeista etiketit puhki, ja tyyppi valeli ihan nauramatta naamani kauttaaltaan väärällä tökötillä. Ihoni paloi pahasti ruvelle, ja leuassa on edelleen merkkinä hapon syövyttämä arpi. Korvaukseksi kärsimyksistäni sain uuden happohoidon, jipii! En koskaan käyttänyt tarjousta hyväkseni. Ylläri.

Maaninen manikyyri
Sain silloiselta poikaystävältäni 19-vuotislahjaksi elämäni ensimmäisen manikyyrin Tampereelle juuri avattuun trendikkääseen hoitolaan (sellaiseen, missä oli varmaan puhallettavia huonekaluja ja laavalamppuja). Varasin ajan puhelimitse, ja kun astuin sisään liikkeeseen, kerroin, että minulla on lahjakortti. Kukaan ei kysynyt nimeäni. Istuin tuoliin ja välittömästi hoitaja alkoi väkivaltaisesti viilata kauniita, pitkiä, luonnollisia kynsiäni niin lyhyiksi, että nahkaan sattui. En uskaltanut sanoa mitään, koska en ollut aikaisemmin käynyt kynsihoidossa. Ajattelin kenties, että tällä tavalla niitä manikyyrejä tehdään. Puhtaalta pöydältä ja niin päin pois. Kolmatta kynttä nahkoihin asti runnoessaan hoitaja kysyi: "Onko sulla ennen ollut rakennekynsiä?" Tajusin, että ne luulivat minun tulleen joihinkin muovikynsihommiin, kiskaisin käteni hänen otteestaan niin sähäkästi kun pystyin ja rääkäisin: "Manikyyri! Manikyyri!" Loppuhoito menikin sitten miellyttävästi hoitajan ihmetellessä, missä kumman tynnyrissä minä olin manikyyrioppini saanut.

Anna-Kaisa-kuontalo
Tein yläasteikäisenä hiusmallikeikkoja. Vaikka kampaajakäynti ei ehkä ihan hemmotteluhoidosta menekään, voi se parhaimmillaan olla ihana rentoutushetki, jolloin päänahka hierotaan ja tukka laitetaan vehkeillä, joita ei koskaan löytyisi omasta kodista. Vaan ei tällä kertaa. Minulle leikattiin samanlainen tukka kuin Anna-Kaisa Hermusella. Toivon, että minua ei ymmärretä väärin: hermus-tukassa ei ole mitään vikaa. Paitsi jos se on 14-vuotiaalla tytöllä. (Laittaisin tähän kuvan itsestäni, jos niitä olisi, mutta jotenkin mystisesti ovat kaikki kuvat siltä ajalta tuhoutuneet.)

 

Yhteistyössä Jolie spa

Share

Kommentit

Kiti
Katso tarkemmin

Hahhahaa! :D Ilkeää nauraa toisen kärsimyksille, mut tää oli ihan paras postaus. 

Kävin nuorempana vuosikausia samalla luottokampaajallani. Kerran oli tulossa joku juhla/muu tilaisuus, ja mun oli pakko saada silmillä roikkuva otsatukka siistittyä. En saanut siinä hötäkässä aikaa omalle kampaajalleni, joten menin sellaiselle ilman ajanvarausta -kampaajalle.

Tukkaani leikkasi nainen, jonka oma kampaus oli rippeitä 80-luvulta, vaikka nuori nainen olikin. Pyysin otsatukan lyhennystä, osoitin sormella ja sanoin että kulmakarvojen tasalle. Ja muista hiuksista kuivat latvat pois.

Noh. Kampaaja sai aikaiseksi sellaisen Nuija ja tosinuija -tyylisen otsatukan, epätasaiset sivuhiukset ja saksilla syvän haavan sormeensa. Olin nuori ja nössö enkä uskaltanut sanoa mitään, maksoin vaan kiltisti ja juoksin pois. Myöhemmin sain ajan omalta luottokampaajaltani, joka korjasi vahingot. 

Pieni kammo jäi vieraita kampaajia kohtaan. :D Onneksi nyt vanhempana ja viisaampana yleensä saa suunsa auki jos ei ole tyytyväinen palveluun...

Tiia Rantanen

:DDD Nuija ja tosinuija tai Hermunen eivät ole varmaan kumpikaan kauhean yleisiä inspiraatiokuvia kampaajalle mennessä...

karotikka (Ei varmistettu) http://muistiinpanojani.blogspot.fi/

Haha eei :D Onneksi omat huonot kokemukset on rajoittuneet vain parturikäynteihin. Kerran yläasteikäisenä kävin parturissa "hieman kerroksia" ja lopputulos oli ihan lyhkäinen animepallotukka. Näytin pojalta ja kuljin pipo päässä koulussa seuraavat hetkiset..

OMG palautit mieleen oman ensimmäisen kokemukseni rakennekynsistä. Juurikin Tampereella oli auennut uusi kynsisalonki, jonne sain kanssa lahjaksi kynnet. Tekijä haisi alkoholilta, ja viilasi kynnen läpi ihoon. Tähän levitettiin geeli päälle ja jumankauta! Kun isäni haki mua pois hoidosta olin aivan valkoinen ja hikinen, vieläkään 10 vuoden jälkeen EI KUKAAN koske mun käsiin! Ja tätä muistellessa alkaa heti kämmenet hikoilemaan ja kynsiä vihlomaan. Aijjettä oli rentouttavaa.

Kympin joukko

Hei mä olen myös joutunut käymään läpi Hermus-tukkakriisin n. 13-vuotiaana!  Halusin leikkauttaa pitkän tukkani lyhyeksi ja kampaajahanteki työtä käskettyä. Lopputuloksena kerroksittain nyrhitty, identtinen Hermus-tukka, johon vaaleat raidat tekivät ltäydellisen oppusilauksen. Voi sitä kyynelten nieleskelyn määrää kampaajalla ja huutoitkua kotona. 

Tiia Rantanen

Kohtalotoverini! Oma Hermus-kuontaloni ei ollut onneksi vaalea. Se oli tummanruskea. Mutta siihen värjättiin violetteja palleroita.

Kävin myöskin kerran happohoidossa kosmella ja sain kyllä (tietääkseni ainakin) ihan oikean hoidon oikeilla tököteillä, mutta hän ehkä arvioi hieman väärin ihoni herkkyyden. Kyllä mun naama kuulemma kestää! Eikä siitä mitään kummempaa tule kuin tavallisesta puhdistuksestakaan, rauhoittuu muutamassa tunnissa! No just just. En liikkunut kolmeen päivään sisätiloista mihinkään ja kun sitten piti töihin lähteä, niin melkein itkua väänsin. Kauniisti lähti nahka liuskoittain koko naamasta irti, oli punainen ja hyvin arka. Parasta oli tietysti se, ettei se auttanut iho-ongelmiin yhtään!

Suvi K.
Sisunainen

Mä olen käynyt kasvohoidossa kahdesti.

Ensimmäinen oli matkoilla ollessa, ja juurikin alussa kuvailemasi lainen erinomaisen mukava kokemus. Kiltti ja helläkätinen kosmetologityttö jutteli mukavia, oli tunnelmavalaistusta ja vissiin jotain musiikkiakin. Hoito oli tehokas mutta riittävän hellävarainen, niin että koko ajan kaikki tuntui miellyttävältä ja iho oli oikeasti parempi hoidon jälkeen.

Tästä innostuneena pyysin joululahjaksi lahjakortin kasvohoitoon kotikaupungissani. Kliinisessä lähinnä hammaslääkärin vastaanottoa muistuttavassa tilassa melko tympeän oloisen keski-ikäisen tädin kanssa hoitoa aloitellessa alkoi jo vähän epäilyttää. Esimerkiksi se, ettei se kysynyt mitään mun ihosta tai miten se reagoi eri asioihin (ehkä sillä oli joku superkatse joka näkee jo ovelta, mitä tuotteita käyttää kenellekin asiakkaalle?). Alku sujui hyvin, mutta sitten se täti alkoi nyppiä mun naamaa jollain terävällä työkalulla! Au! Ei tälläisestä ollut mitään puhetta! Hoidon loppuun oli joo joku lyhyt kasvohieronta, mutta ei se paljoa lohduttanut. Eikä sen puoleen sekään, että seuraavan viikon ajan naamani oli kirkkaan punapilkullinen, eivätkä epäpuhtaudet hävinneet yhtään minnekään. En mene toiste.

ChristinaChaneleon
Chaneleon

Apua, mitä kokemuksia! Koska tiedän, kuinka pahalta odottamaton hermustukka voi tuntua, ei saisi nauraa... Mutta nauratti silti. :D Mulle kerran kosmetelogi nyppi niin rumat kulmakarvat, että kävin sen jäljiltä leikkaamassa itselleni pitkän otsatukan...

pinssku (Ei varmistettu)

Ooo kauheata sanoa mutta IHANA kuulla että on kohtalontovereita! :D

Hirvein kokemukseni oli keväällä kun mieheni oli hankkinut minulle lahjakortin täällä Lilyssäkin hehkutettuun hedelmähappokuorintaan. Hoitaja ei selostanut toimenpiteitä mitenkään, eikä muutenkaan puhunut hoidon aikana minulle kuin korkeintaan 3 lausetta vaikka kerroin kyseessä olevan ensimmäinen hoitoni ja varovasti yritin kysellä mitä tuleman pitää. Kasvoilleni levitettiin eltaantuneelle itseruskettavalle haisevia mömmöjä ja yhessä vaiheessa naamaani nipisteltiinkin melko kivuliaasti. Ajattelin, että ehkä kuuluu asiaan :D Lisäksi hoitaja vastaili kaikkiin puheluihin kesken hoidon ja silloin kyllä riitti asiaa.

Lopun kruunasi paksu naamio (?) joka levitettiin silmien ja suun päälle, joten sain happea ainoastaan nenän kautta! Naamio kovettui koppuraksi ja makasin yksin huoneessa tunnin "antaen tuotteen vaikuttaa". Tunsin mömmön olevan kiinni ripsivärissäni (jota hoitaja ei muun meikinpoiston ohessa poistanut, koska ei kuulemma tarvitse..) ja kun hoitaja palasi huoneeseen ja alkoi nykiä naamaani, tajusin kyseessä olevan peel-off -naamio. Ripsethän siinä sitten lähti. Kotona huomasin naamani olevan vielä aivan ruskeissa naamiolänteissä. Plus hoito ei vaikuttanut yhtään mitenkään ihooni! Aika kauan pitäisi kerätä rohkeutta, että menisin uudestaan.. :D

Eksyksissä elämässä

Ei hitto, uskaltaako tässä ikinä mennä kasvohoitoihin noiden tarinoiden jälkeen... Happohoito kuulostaa itsessäänkin hurjalta.

Minulla oli tapana nuorempana käydä opiskelijoiden manikyyrikoekaniinina. Yksi tytöistä oli aivan mahtava, jutteli kovasti ja teki todella hyvää työtä. Hänen pöytäänsä yleensä pyytämällä pääsinkin, mutta jossain vaiheessa maine alkoi kiiriä ja hänelle oli tosi vaikea saada aikaa. Muut tytöistä joille "pääsin" olivatkin ihan toista maata, ei hymyn hymyä, todella töykeitä ja juttelivat vaan omiaan. Niin, ja viilasivat sellaisessa kulmassa että sormenpääni tuntuivat olevat tulessa.

Melleriini (Ei varmistettu)

Entinen työkaverini oli opiskellut parturi-kampaajaksi ja vein pitkähiuksisen tyttäreni hänelle latvojen tasoitukseen.( Hiukset olivat lapaluiden alapuolelle.) Hieman ihmettelin hänen tapaansa harjata hiukset viuhkamaisesti olkapäältä olkapäälle. Sitten, hän alkoi leikkaamaan hiuksia puolipyöreään muotoon olkapäältä olkapäälle, ajattelin, mitähän tuostakin tulee... Olihan hiukset kauniin tasaiset, kun ne oli levitetty selkään puolipyöreään viuhka-muotoon, mutta eihän hiukset siinä mallissa pysy! Kun hiukset tulivat suorana selkään, jälki oli hirvittävän epätasainen. Piti viedä tyttö omalle kampaajalle, joka joutui leikkaamaan useita senttejä pois, jotta hiuksista tuli tasamittaiset. Toista kertaa en ole asioinut hänen tuolissaan!

Ghostfire
Rainbows and unicorns

Ei tuu huutonaurusta loppua, silmiä kirvelee! :'D

Japiko (Ei varmistettu)

Löysin blogisi suosittelemme osiosta,nimen perusteella. Vähän,ku ois kotiin tullu! Saa nauraa!
Mulle leikattiin 2003 sellanen vatipää lyhyt tukka,koska oli kaksi kampaajaa,Leena ja Lea. Toinen oli tosi hyvä ja toinen kirjekurssilla opiskellut. Kuulostaahan ne samalta puhelimessa varatessa,kai.
Leikatessaan kampaaja hoiti lapselle kotiavaimet ja koiranhoidon...itku pääsi,kun pääsin sieltä siittiöpääni kanssa ulos. Onneksi ihanuus komeilee ajokortissa.

Sunday
We love sundays

En tajua miten näin hulvaton blogi on voinut mennä minulta ohi! Tässähän tämä iltapäivä menee nauraessa kippurassa sun kokemuksille! :)

Tiia Rantanen

Haha! No hyvä että löysit! Niinhän se menee: toisen kauhukokemus on toisen komediahetki :D

Kommentoi