Äiti kertoo: näin syntyi taulu seinälläni

Kun tein viime vuonna remonttia (josta minulta muuten viimeksi toissapäivänä kysyttiin että joko se nyt vihdoin on valmis, ilmeisesti lakkaamatta valittaminen toimii ja ihmiset muistavat minusta vain iankaikkisen remontin), päätin, että uudistuneen asunnon myötä minustakin tulee ihminen, joka naulaa seinälleen jonkin taideteoksen. En tiedä teistä, mutta minusta sellaisilla ihmisillä on jotenkin tiukempi ote elämästä kuin sellaisilla, joilla on kaksi ryppyistä julistetta 90-luvulta rullalla ja vakaa aikomus ostaa niille joskus Tiimarista kehykset. Tai silleen. 

Äitini on eläköitynyt erityisopettaja päivisin ja lahjakas taidemaalari öisin. Tai no, tuo ei oikein sovi, kun maalaamiseen tarvitaan vissiin päivänvaloa. Hän ihan harrastaa maalaamista, sanotaanko nyt vaikka niin kuin asia on. Siksi tuntui luonnolliselta, että seinälleni naulattava taulu olisikin hänen tekemänsä. Minun suosikkini hänen teoksistaan (mökkimaisemia ja omakuvia ja sensellaisia) ovat 80-luvulta, ja tiesin jo valmiiksi, ettei mikään niistä ole asuntooni sopivan kokoinen tai tyylinen. Siksi pyysin häntä myymään kaikki periaatteensa ja persoonallisen tyylinsä ja tekemään minulle abstraktin taulun, jollaista hän ei olisi missään nimessä halunnut tehdä. Ihana tytär minä!

Onneksi tein niin. Sain mielettömän upean taulun, jota joka ikinen sen näkemä ihminen kehuu vuolaasti, ja se tekee minusta ihmisen, jolla on vieläkin tiukempi (suorastaan nyppylähanskainen) ote elämästä kuin pelkästään sellaisella, jolla nyt on vaan seinällä jokin taideteos. Minulla on seinälläni valtavan kaunis, oman äitini maalaama taulu, joka on hienompi kuin mikään, mitä olen koskaan nähnyt. Sen nimi on Pastelli. (Äiti keksi nimen tänään aamulla puhelimessa, koska on unohtanut, mikä työn alkuperäinen nimi oli.)

 

Pyysin äitiä kertomaan, miten taulu syntyi. (Varoitan, tämä ei ole kovin informatiivinen haastattelu.)

"Se on mun elämäni ensimmäinen tilaustyö. Ja sille oli asetettu rajat."

(Dramaattista. Halusin, että taulu on abstrakti ja että siinä on pastellivärejä, vaaleanpunaista ja ehkä purppuraa.)

"En osaa -- hei oho, meidän kuvasta on tykätty jo 32 kertaa! -- en osaa maalata abstraktia, mulla pitää olla aina joku aihe."

(Edellisenä iltana ottamamme yhteiskuva oli saanut 32 peukkua Facebookissa, joten äidin keskittyminen herpaantui ihan syystä.)

"Tässä piti olla väreillä leikittelyä, jota en meinaa millään osata. Mutta ei sitä silti ollut hirveää tehdä -- hei mun piti jo aiemmin sanoa että toi on aivan ihana toi sun vessanpönttö! -- sitten kun se lähti siitä juontumaan, niin sehän oli ihan ookoo."

(Minun vessanpönttöni on kuulemma upea. Huuhtelee hyvin ja on mukava istua. Ei ihme, että siitäkin keskittyminen herpaantuu.)

 

Muutama tuttu ja tuntematon on kysynyt, tekisikö äitini tauluja tilauksesta. Hänellä ei kuulemma ole mitään sitä vastaan, mutta hän haluaa harjoitella vielä hiukan. Päivänvalossa.

 

Mitä teillä on seinällä?

 

Lue myös:

 

Share

Kommentit

Raato
Whine ei lopu

Voi kuinka kaunis! Niin pehmoinen ja hattarainen. Mä olen ottanut itselleni sellaisen periaatteen, että haluan kotiini taidetta ihmisiltä, jotka tunnen. Tällä hetkellä kehyksissä on kaverin luonnoskirjan mustekorppi ja itse maalaamani helevetin isolle dyykatylle taulupohjalle (kiitos, itsekriittinen heppatyttö!) punakeltainen roiskeabstrakti. Siitä saa valtavat määrät viihdettä, kun ihmiset lähtevät tulkitsemaan omiaan. Niin ja on mulla Tiitu Takalonkin sirkustyttöprintti. Periaatteeni vähän murentuu, mutta eipähän ole jotain-vaan.

Tiia Rantanen

Hyvä periaate! Itse joskus nuorempana ajattelin, että haluan pelkästään omia teoksia. Mutta samoihin aikoihin halusin myös laavalampun ja turkoosit, muoviset kristallijäljitelmä-helmiverhot, että minun makuuni ei kyllä ollut luottamista. 

Maira__ (Ei varmistettu)

Hiano!!!
Mulla myös on seinällä yksi oikea taideteos, sekin on kyllä exän vaatima hankinta. Mutta kyllä, nyt taas muuton jäljiltä kun kaivelee sen paketista ja pistää seinälle niin koti on kunnolla vasta koti ja elämä tiukemmin käsissäni.

Tiia Rantanen

Kaksin käsin kiinni elämästä!

paulahelena
ALUAP

Kehystettyjä valokuvia, kortteja, julisteita, karibian kartta häämatkalta, lapsen tekemää taidetta ja yks melkein-taulu. Ihan oikeesta taulusta kyllä haaveilen, jotain abstraktia ja isoa ja pastellista. Voisin tulla sun äidin tilausjonoon! :D

Tiia Rantanen

Mikä on melkein-taulu? :D

Äidille tuli kuule jo yksi tilaus meilitse. Sehän ihan kohta ruuhkaantuu!

paulahelena
ALUAP

Tommonen julisteen ja taulun välimuoto :D kai painettu mut varmaan käsin koska niitä oli vaan rajallinen määrä saatavilla. Ehkä art print on oikee termi?

äidillä on kohta taulubisnes pyörimässä!

P. (Ei varmistettu)

hei tuleeko Kuulitsä? -podcastista enää uusia jaksoja? kova ikävä!

Tiia Rantanen

Hei ihanaa! Toivottavasti. Me ollaan pistetty sitä uusiksi tulille ja nauhoitettukin jo muutama jakso, mutta koska kaivattiin vähän uudistusta niin ei nyt oikein tiedetä, mitä sille tapahtuu. Mainostan täällä kyllä kovaan ääneen heti kun/jos KUN toinen kausi alkaa!

Kommentoi