Elämää nuoren miehen kanssa

Poikaystäväni on minua kuusi vuotta nuorempi.

Minä olen syntynyt vuonna 1983, poikaystäväni vuonna 1989.

Kuusi vuotta ei välttämättä ole kovin pitkä aika, mutta voin kertoa, että kyllä se poikaystävässä välillä tuntuu. Onnekseni oma yksilöni sattuu olemaan historiasta (lue: 90-luvusta) kiinnostunut. 

Olen laatinut listan asioista, joissa ikäeromme räikeimmin näkyy. Ne liittyvät, kumma kyllä, pääasiassa popkulttuuriin.

1. Olemme nähneet täysin eri elokuvat. Se, mikä minulle on Jurassic Park, Speed, Clueless tai Titanic on hänelle LOTR-trilogia tai Harry Potterit.

Myös elokuvat, joita pidämme klassikoina, ovat täysin toiset (minä: Indiana Jonesit ja Paluu Tulevaisuuteen-trilogia, hän: American Pie-elokuvat).

Minun mielestäni rainat, joita hän on katsonut lapsena, ilmestyivät vasta pari vuotta sitten.

2. Hänen mielestään Bill Cosby on "jonkun lastenohjelman" juontaja. 

The Cosby Show oli hienointa, mitä televisiolla oli tarjota tiettyyn aikaan, eikä hän tunne koko sarjaa. Surullista.

3. Olemme kasvaneet täysin eri musiikkiin. Siinä, missä minä tanssin ala-asteen diskossa hitaita Bon Jovin Alwaysin ja Bryan adamsin All for Loven soidessa, hän popitti ala-asteella Eminemiä.

Erilaista ei ole vain musiikki, vaan koko musakulttuuri. Sitäpaitsi Eminemhän on ihan uusi artisti.

4. Hänen lapsuudestaan on vain hetki. Joudun käyttämään kaiken itsehillintäni, etten nauraisi, kun hän taivastelee: "Ainiin, tänään loppuu alokkaiden tuska. Kauankos siitä onkaan kun ite pääsin intistä? Sehän oli vuonna 2009. Voi veikkonen, kylläpäs siitä on kauan!"

Lisäksi nuoressa poikaystävässä ärsyttävää on se, että tuntee aina itsensä vanhaksi. Aina.

EDIT: Poikaystävän kasvojen säilyttämiseksi on tunnustettava, että kirjoitukseen lipsahti pikkuisen värikynää. Oikeasti poikaystäväni on ihan ihana ja fiksu ja arvostaa ihan hyviä(kin) elokuvia.

Share

Kommentit

Mamma
Mamman Sähkövatkain

itse olen syntynyt 88 ja olen kyllä ihan samoilla linjoilla sinun kanssasi :D :D mutta olenkin syntynyt 80-luvun väärässä päässä. olenhan  minäkin samoja asioita kokenut kuin poikaystäväsi, mutta että american piet klassikoita.... EI! :D

marietta

Haha! Niin, kaikkihan ei ole tietenkään iästä, vaan mausta kiinni :D

Mamma
Mamman Sähkövatkain

:D aivan. Onneks mulla on veli (-84) pitänyt huolen, että oon nähnyt tuon ajan klassikot :) esim. The breakfast club 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulostaa siltä, että poikaystäväsi on vain herännyt elokuvien pariin hieman myöhempään :)
Olen itsekin syntynyt -89, mutta katsonut pienenä jo jurassic parkit ym. ja tanssinut hitaat juuri noihin biiseihin.
Ja Bill Cosby tosiaan juonsi suosittua lastenohjelmaa nimeltä Kids say the darndest things, jota katsoimme koko perheen voimin aina kun se tuli telkkarista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itsekin olen syntynyt vuonna -89 ja samaistun jutuissasi täysin sinuun enkä poikaystävääsi! :)

marietta

Joo, olen itsekin nähnyt tätä Bill Cosbyn juontamaa ohjelmaa. Pointti on ehkä enemmän siinä, ettei poikaystävä tuntenut Huxtablen perhettä lainkaan. Mulle se oli ihan shokki! :)

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Aijai, tunnen tuskasi! (Ja samalla hekottelen ajatukselle Bill Cosbysta lastenohjelman juontajana.)

Tuulee tuulee

-89 -vierailijalle: Jurassic Park nyt kuitenkin ilmestyi 1993, joten jos sen oot kovin tuoreena nähnyt niin ei oo kyllä ihan ikärajojen mukaan menty  (no eihän nyt tietty koskaan mentykään, mut ymmärtänet pointin, heh). Bon Jovin Always on vuodelta 1994, eli oot ollut viisvuotias. Teidän kouludiscoissa on siis vaan sit soitettu vanhoja biisejä. :D 

Hauskoja huomioita postauksessa, kyllä toi kuus vuotta tosiaan noissa jutuissa tuntuu kun toinen on mennyt ekalle sillon ku toinen on mennyt yläasteelle. :)

marietta

Toivottavasti Alwaysia soitetaan vieläkin kouludiskoissa! (Onko kouludiskoja enää?) :)

Kommentoi