Huulirasva-addiktin kauhunhetket

Ilta alkaa viattomasti. Kaksi kolmekymppistä naista menee ravintolaan. He syövät ja juovat ja keskustelevat ihmissuhteistaan, töistään ja asunnoistaan. Jutustelun lomassa toinen mainitsee kuin ohimennen, että on unohtanut huulirasvansa kotiin. Asiaan ei kiinnitetä juuri huomiota, ja naiset jatkavat vitsailua ja juttelua ja ruokailua. Toinen kertoo käyneensä samassa ravintolassa saman viikonlopun aikana kahden eri deitin kanssa. Toinen heittää läpän Frendeistä. Naiset nauravat, eikä heillä ole huolen häivää.

Ennen pitkää huulirasva tulee taas puheeksi. Koska kuivat huulet ovat inhottavat, toinen naisista ehdottaa ensimmäiselle, että tämä lainaisi hänen huulirasvaansa. Ensimmäinen kieltäytyy - ei tilanne ole vielä niin paha. Naiset jakavat jälleen muutaman deittikokemuksen, siemailevat viiniä ja nauttivat pitsoistaan. Kumpikin huomauttaa vuorollaan, miten ihanasti ilta sujuu. Heillä ei ole tietoakaan edessä vaanivista kauhuista.

Toinenkin naisista alkaa kaivata huulirasvaa. Nyt hän jo pakottaa ystäväänsä lainaamaan omaansa. Toinen suostuu, turha tässä on kärvistelläkään. Nainen alkaa etsiä huulirasvaa. Kun hän käy laukkuaan läpi, hän tekee karmaisevan (epä)löydön: huulirasva ei olekaan mukana. 

Nyt alkavat kauhun hetket.  Tärisevin sormin ja hermostunein nauruin kumpikin naisista käy läpi joka ikisen nyssäkän, pussukan, taskun ja taitteen joka heidän käsilaukuistaan ja vaatteistaan löytyy. Jokaisella tyhjän tilan kouraisulla kirkastuu pelonsekainen ymmärrys siitä, että huulirasvaa. Ei. Todellakaan. Ole. 

Ei se mitään. "Kyllä me pärjäämme, itsenäiset naiset", kaverukset ajattelevat, tietäen samalla vailla epäilyksen häivää, että he molemmat ovat matkalla vääjäämättömään tuhoon. Naiset yrittävät epätoivoisesti ylläpitää normaalia keskustelua, mutta he eivät voi puhua muusta kuin huulirasvasta. Puikkomaisista huulirasvoista, pursotettavista huulirasvoista, niistä, joita hierotaan sormenpäällä pyöreästä purkista ja tietenkin kaikkien huulirasvojen äidistä: bepanthenista. Kumpikaan ei ajattele mitään muuta. Kumpikaan ei puhu mistään muusta. Kumpikaan ei voi tehdä mitään muuta kuin nuolla vuorotellen alati rohtuvia huuliaan.

Hermostuneen naurun lomassa naiset miettivät, tehoaisiko ongelmaan jokin korvaava tuote. Vaatteiden ja laukkujen sivu-, sisä- ja vetoketjutaskut käydään läpi uudelleen, tällä kertaa käsirasvan toivossa. Käymälän tasot tutkitaan, mutta harmikseen ystävykset ovat valinneet ei-käsirasvaa-vessassa-tasoisen ravintolan illanviettopaikakseen.

Ajaisiko mattapintainen huulipuna asian? Kostuttaako meikkivoide? Lautasella lojuvan pitsan jäämistä saisi ehkä hiukan rasvaa irti. Kehtaisiko pyytää oliiviöljyä keittiöstä? 

Kipu vihlaisee huulia joka kerta kielen niitä lipaistessa, ja epätoivo alkaa saavuttaa maksimirajojaan. Kello on yli puolenyön, mutta toinen naisista muistaa äkkiä, että läheisessä risteyksessä on ympäri vuorokauden avoinna oleva marketti. Naiset jättävät turvallisen ravintolapöytänsä ja juoksevat sinne helpotuksen toivossa vain huomatakseen, että sehän on saatana remontissa ja kiinni. Ehkä läheinen Siwa on auki? Se on sulkenut ovensa kymmenen minuuttia aiemmin. Perkele.

Koska naiset tulevat yhdessä tuumin tulokseen, ettei huulirasvan puute ole riittävä syy palata kotiin kesken muuten-niin-täydellisen illan, astuvat he sisään läheiseen kapakkaan rukoillen, että näkevät siellä sellaisen tutun, jolta kehtaa lainata huulirasvaa. Tässä epätoivon tuoksinassa se on kuka tahansa. Pettymyksekseen naiset eivät näe koko paikassa yhtäkään tuttua, mutta viimein he tapaavat baaritiskin vieressä toisen naisista Tinder-matchin. Hän ei käytä huulirasvaa (kyllä, he kysyvät sitä häneltä. Heti ensimmäiseksi), mutta neuvoo naisia tilaamaan valkovenäläiset. Neuvo ei lohduta naisia, joiden oluissa lilluvat limenviipaleet kirvelevät janoisia huulia jokaisella kulauksella.

Viimein toinen naisista kysyy toiselta: jos menisit nyt vessaan ja löytäisit sieltä käytetyn, avonaisen, lattialla pyörivän huulirasvapuikon, mitä tekisit?

NIIN. MITÄ TEKISIT.

 

Share

Kommentit

saarah
visual diary

Ai kauheeta! Tunnistan tilanteen. 

Jos on IHAN KAUHEE huulirasvavajaus, pyytäisin baarimikolta hunajaa ja sokeria (jollain verukkeella) ja tekisin sillä huultenkuorinnan (vessassa). Sen jälkeen pystyy oleen jonkun aikaa ilman, koska huulista tulee niin pehmeät.

Paitsi että saako Suomessa viedä baarin vessaan hunajaa ja sokeria?! Sitä en tiedä :D

 

Tiia Rantanen

Hei hyvä vinkki! Itse asiassa nyt kun mietin tarkemmin, en keksi miksei me muka pyydetty sitä oliiviöljyä. Kyllähän sitä voisi laittaa vaikka niiden pitsanjämien päälle. 

ooo (Ei varmistettu)

Kiva lukea tätä juuri junan lähtiessä liikkeelle (huom. edessä tuntien matka) ja tajuta että huulirasva jäi kotiin kun on niin lämmin että vaihdoin kevyempään takkiin ja vakkarirasva on toisen takin taskussa!!!

Kurkin juuri varovasti työskentelyhytin lattialle - ei random huulirasvaa vierimässä missään. :(

Tiia Rantanen

Oliiviöljyä ravintolavaunusta? Tai joku rasvainen ruoka, jolla voi hautoa huulia? Emmä tiedä. Olet tuhoon tuomittu.

Tuli pakottava tarve lisätä lukemisen välissä Labelloa. Joka löytyi käsilaukusta Bepanthenin ja Blistexin vierestä. Oho, siellä oli vielä neljäskin.. Ai, että! Mää olisin ollut suosittu muija teidän iltamissa! :D

Tiia Rantanen

Oooo todellakin!

Delle (Ei varmistettu)

Katastrooffi! Mulla laukussa vähintäänkin yksi huulikiilto, auton keskikonsolista löytyy huulikkilto-kynä, töissä on näyte huulikiillosta ja huulivoidetta, yöpöydällä on huulien hoitavampaa voidettä yö käyttöön, veskin tasolla on huulille huuliöljy plus ihana Sensain huulten pohjustaja, jota käytän suurimmaksi osaksi siltään tuomaan hillittyä hohdetta ja purnukallinen erilaisia kiiltoja ja punia. Syönnin jälkeen laitan jotain voiderra, rasvaa, öljyä tai kiiltoa. Ennen ulos lähtöä sama homma. Myös ennen imurointia ja tai roskapussin viemistä saatan sipaista huulille jotain, jossei niissä jo ole.
Enhän ole yhtään koukkuuntunu? Kertakaikkiaan en voi olla naku-huulilla.
Ps. Yö-pusun viedessä huulilta voiteet, lisään tietenkin.
Ps2. Haaveilen liki satasen maksavasta Sensain huultenhoito voiteesta, joka laivan myyjän sanojen ,häivyttää juonteita huulien ympäriltä. Ennalta ehkäisyksi, ihan vaan. :)

Petra Ilona

Oli pakko mennä heti laittamaan huulirasvaa! Lemppari on Labellon kirsikkahuulirasva koska siitä tulee sopivasti vähän väriäkin (+fanitan kirsikkaa kaikissa muodoissa), tosin näin iltakymmeneltä kotona hieman turha efekti. Sitä on aina kotona pari avaamatonta pakettia koska pelkään ettei sitä pian saa mistään! Rakastuin siihen Saksassa käydessäni 2012 ja sen jälkeen tilailin ebaysta. Nykyään onneksi saa ihan Cittarista! Teininä vannoin perinteisen vaseliinin nimeen, nykyään se tuntuu liian.. liukkaalta. :D

Eilisen lupaukset

Oho! Katastrofi! Enkä edes itse ole mikään huulirasva-addikti.

Suosittelen silti yhtä huulirasvaa: Clarinsin Moisture Replenishing Lip Balmia. Välitön kosteutus, joka ei tee huulista kovia 10 minuutin kuluttua, kuten joskus muilla rasvoilla tapahtuu. Ja tämä on se syy, miksi käytän tavallisesti huulirasvaa hyvin säästeliäästi. Tämä on poikkeus (käytän myös muutamaa Blistexin huulirasvaa, mutta tähän on melkein pakkomielle, niihin ei).

Kiti
Katso tarkemmin

Samaistuttava tarina. :'D Hädän hetkellä ei kyllä mitkään oliiviöljyt tai muut keinot auta, kunnon rasvaa sen olla pittää!

Kommentoijalta löytyy huulirasva joka ikisestä laukusta sekä tietysti yöpöydältä. Välillä yöpöydän rasva tipahtaa ja vierii pitkälle sängyn alle, ja silloin ei auta muu kuin ryömiä sinne villakoirien keskelle, oli kellonaika tai väsymystila mikä tahansa.

Mahdoton Nainen

En voisi enää elää ilman Elizabeth Ardenin 8 Hour Creamia. Voi sitä pettymyksen tunnetta jos huomaan putkilon unonhtuneen kotiin ja laukun pohjalla killittää vain joku tavallinen huulirasva.

entinen addikti (Ei varmistettu)

Hmm... Huulirasva-addiktiosta pääsee aika helposti eroon, kun siirtyy Labelloista ja muista vaseliineista oikeisiin rasvoihin ja öljyihin. Eli kun valkkaa huulirasvaksi sellaisen, missä eka, toka ja kolmas aine nyt vähintäänkin on luonnonöljyjä ja -vahoja, niin kas kummaa, eipä sitä huulirasvaa tarvitse käyttää kuin max kerran päivässä, kun ne oikeasti kostuttaakin ihoa. Nuo Labellot ja Blistexit ja Lypsylit vain antavat illuusion kostutuksesta, kun niistä tulee niin kivan liukas tunne huuliin, mutta eihän vaseliini oikeasti kosteuta, sehän on vain "nestemäistä muovia". Vaseliini sinällään on kyllä hyvä pitämään kosteuden iholla (vrt. muovisuojus), mutta itsellään se ei kosteuta sen enempää kuin muovipussin sitominen naamaan.

Tiia Rantanen

Muovipussin sitominen naamaan ei kyllä kuulosta kovin kosteuttavalta. 

Niin mutku se kiva liukas tunne onkin se juttu siinä! Tai siis ainakin mulla on huulet oikeasti kunnolla rohtuneet vain joskus talvella tai flunssassa. Muuten se on vain addiktion riivaamaa huulten muovittamista!;D
Ekomerkki Laveralla on muuten (ainakin yhtä) aivan ihanaa huulirasvaa, kyllä siitä tosiaan huomaa, että on luonnollisia öljyjä/vahoja messissä..

Sakasu (Ei varmistettu)

Tätä lukiessa alkoi hiipiä pakottava tarve laittaa huulirasvaa. Tarinan edetessä huuleni kuivuivat yhä enemmän ja enemmän ja lopulta huulirasvan tarve oli jo paniikinomainen. Onneksi se on lähellä. Minäkin fanitan 8 Hour Creamia.

annie1999 (Ei varmistettu)

Huulia kuivaa. Pakko lähteä kaivamaan laukkua. Nyt. NYT.
huh. Rosy label Vaseline löytyi.

Jokaisen takin taskusta, jokaisesta laukusta, sängyn alta, autosta,lompakosta, kaikkialta löytyy huulirasvojani.Monta vuotta olen pitänyt huuliherpeksen poissa, kun luin jostakin, että jos antaa huulten kuivaa, herpes tulee helpommin. Sen artikkelin lukemisen jälkeen en koskaan mene mihinkään ilman huulirasvaa. Sitä on saatava heti kun se tulee mieleen. Muutoin mieli alkaa tuottaa herpestä. Mieli alkaa kehittää ensin huulten kuivumista ja sitten kihelmöintiä ja sitten rakkuloita..

Kiitos huulirasvoille!

Tiia Rantanen

"Mieli alkaa tuottaa herpestä" :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Joululoman aikana saavutettu lepo ja mielenrauha hupenivat loppuun, kun luin tämän.

Ahistaa.

Pakko nousta hakemaan huulirasvaa.

Tiia Rantanen

Anteeksi. Lukaisin tämän tässä itsekin taas läpi ja aaaaaarrrrrggghh.

Kommentoi