Instagram ennen ja nyt

Kun käy läpi vanhoja Instagram-kuvia, huomaa että järkyttävintä niissä on se, miten lyhyt aika niistä on. Miten suttuisia olivatkaan kuvat, goottiorientoituneita filtterit ja vähissä tykkäykset. (Hmm. Ehkä näillä edellämainituilla asioilla on yhteys.) Ja silti ne on julkaistu ihan vasta.

Ensimmäinen Instagram-kuvani on julkaistu 8. helmikuuta 2013, ja se on kuva lumen peittämästä kotikadustani New Yorkin Washington Heightsissa. Olin Nykissä Suomen pysyvässä YK-edustustossa viestintäharjoittelussa muutaman kuukauden, ja koko kaupunki meni ihan sekaisin Karmaisevan Lumimyrskyn vuoksi. Se näytti samalta kuin ensilumi, eikä edes tuullut yhtään. Mutta saimme lähteä töistä aiemmin, jotta pääsemme varmasti perille kotiin saakka. Opin rakastamaan amerikkalaista varovaisuutta: "Joo kyllä nyt on varmasti fiksua lähteä kotiin, ettei vaan jää lumen saartamaksi ja putket jäätyy ja metro ei kulje ja ehtii vielä hakea kynttilöitä ja pattereita ja punkkupullon kaupasta." 

Sen jälkeen kuvailin ruokiani, nykiläisiä katuja ja tulppaaneja. Sitten varpaitani, kavereitani, kynsilakkojani, maisemia ja Trendi-lehtiä, joihin kirjoitin työharjoittelussani. Jossakin vaiheessa vaihdoin kielen englannista suomeen. Kuvissa oli aina muutama tykkäys, yleensä vielä joku saamarin botti tai feikkitili, tosi palkitsevaa hei. Ensimmäisen selfien olen julkaissut vasta elokuussa 2013, puoli vuotta gramailua harjoiteltuani. (Nolottaa muuten, että Instagramin feedini on nykyään oikeastaan täynnä omaa naamaa. Kai se nyt riittäisi että sen näyttää kerran.) Mutta aika paljon on kuitenkin tullut kuvattua to-del-la samanlaisia kuvia. Katsokaapa vaikka näitä!

Minulla on sama lempiruoka, mansikkasalaatti, jota nykyisin myös kesäköntsäsalaatiksi kutsutaan, vuodesta toiseen.  

 

 

OLISPA maailmassa mustamakkaran makuista jätskiä. Se olisi toinen suosikkini, heti maailmankaikkeuden absoluuttisesti parhaan jätskin, sitruunasorbetin jälkeen. Se on parhaimmillaan Italian helteessä nautittuna. Niin on varmaan mustamakkarakin.

Onneksi sentään virvokkeet ovat elämässäni nykyään hiukan parempaa laatua (vaikka vannonkin Don Simonin nimeen for lyfe!):

 

En voi uskoa että olin noin fiiliksissä noin karmaisevan rumasta sohvasta. Ja sitten salamannopeasti kolme vuotta myöhemmin olin käsittämättömän fiiliksissä sohvasta jossa on täysin mahdoton ihmisen olla. Sielussani on varmaan jokin huono sohvakarma.

 

Olen asunut samassa asunnossa vuodesta 2010, joten ei ole ihme, etteivät iltakävelymaisemani ole juuri muuttuneet. On silti järkkyä tajuta, että on ottanut kuvan lähes täsmälleen samasta kohdasta ainakin kaksi kertaa. Sanapari helmi terassi tulee muuten MC Manen ja Sarkastisen Tampere-biisistä, jossa lauletaan: "sää et tiedä mistä puhut / jos puhut Tampereesta paskaa / joka kunnon äijä (sekä gimma) / tätä mestaa rakastaa / helmi terassi (helmi terassi) / sekä helmee safkaa / käy siis myötätuuleen (käy myötätuuleeeeen) / äläkä Tamperetta vastaan".

 

Ja kuka muka ei ota kuvaa Ateljee Barin parvekkeelta kun siihen siunaantuu tilaisuus? Suunta sentään on tällä kertaa eri. 

 

Teimme koulussa jotakin artikkeliprojektia karhuihin liittyen, ja tein sen kuvitusta varten nallekarkkikarhut. Niiden oli tarkoitus kuvata eri karhulajien levinneisyyttä eri puolilla maailmaa. Melkein harmittaa, etten ole piirtänyt mustalla permanent-tussilla noihin Ässä Vaahtixiin, mutta halusin varmaan syödä ne aika paljon enemmän kuin nuo eri nallekarkkilajikkeet. (Muistan kyllä, että sisintäni korvensi, kun jouduin heittämään nallekarkit roskiin. Tai sitten sisimpäni on kieltänyt muistamasta, että popsin ne suuhuni permanent-tussista huolimatta.)

 

Kyllä kukkien vaaleanpunaisia olla pitää. Ilmeisesti olin noiden ensimmäisten kanssa treffeillä? (En muuten yhtään tajua neljän vuoden takaista huumorintajuani. Huolestuttavaa.)

 

Olen tunnustanut rakkauttani Hesburgerille (tai itse asiassa Hesen bonuskortille) ennenkin. Ja sanottakoon se nyt vielä kerran: rakastan Heseä. Punainen majoneesi BEST.

 

Skumppa on vaihtunut samppanjaan (tai no, eipäs nyt liioitella, tässä kuvassa vain) mutta kuvien kompositio on lähes täsmälleen sama.

 

Ai niin ja ne kynsikuvat? Niitä oli ihan perkeleesti.

 

Lue myös: 

 

Share

Kommentit

saarah
visual diary

Kummaa et joku saarahelkala on tykännyt lähes jokaisesta sun kuvasta, mut sit kun sulla on noita lentokenttäskumppia niin ei oo siltä katkeralta muijalta tullut niihin liketystä :D

Tiia Rantanen

Niin kuule tämä on nyt tilaisuus tarkastella itseäsi pitkään ja hartaasti peilistä hei!

Kommentoi