Irrationaaliset pelkotilat, top 6

Juuri tällaiset mukakauniit luonnonvedet ovat todellisuudessa pelottavia,
sillä ne suorastaan kuhisevat ruumiita. 

6. Vuonna 2003 pelkäsin jatkuvasti, että korkean kerrostalon katolta tai ikkunasta putoaa päähäni jokin raskas esine. Vaan odota - ei ihan mikä hyvänsä raskas esine, vaan jompikumpi seuraavista: alasin tai flyygeli. Siis mikä edes on alasin? Ja miksi jollakulla olisi sellainen kahdennessakymmenennessäseitsemännessä kerroksessa? Ja miksi se joku heivaisi sen sieltä alas? Juuri minun päähäni? En tiedä. Mutta periaatteessa niin voisi käydä. Kyllä voisi. 

5. Nykyään pelkään joskus pöntöllä jo istuessani, että olenkin epähuomiossa mennyt miestenvessaan. Koen velvollisuudekseni huomauttaa, että miestenvessassa oleminen ei ole minusta itsessään lainkaan pelottavaa. Pelottavaa on se, että vessaan on liian helppo jäädä odottelemaan sopivaa uloslivahdushetkeä vahingossa vaikka päiväkausiksi (ainakaan vessahätä ei yllätä). Kuvittele elokuva Cast Away, mutta miestenvessassa. Minä laihtuisin siellä kovasti, kasvattaisin parran ja askartelisin vessapaperirullasta itselleni kaverin. Sen nimi olisi "Lotus".

4. Toisinaan pelkään kuollakseni, että itsepalveluravintolassa kompastun tai horjahdan niin, että tarjottimeni levahtaa borsch-keittoineen kaikkineen ravintolan lattialle ja tietenkin minun päälleni. Tilanne on kamala, koska olen nähnyt liian monta amerikkalaista high school -elokuvaa, ja koska mitä sitä ihan oikeasti tekisi, jos vaatteet olisivat yltä päältä borsch-keitossa? Haisisi tosi pahalta koko päivän. Yhh.

3. Joskus millä tahansa kovalla pinnalla kävellessäni minut valtaa pelko siitä, että kaadun. Odottamatta. Pahasti. Suoraan naamalleni. Ihan tuosta vaan. Pelon tunne on hirveä, koska minulla on hampaat. Ja koska auts

2. Silloin tällöin kulkiessani oven läpi alan täysin järjenvastaisesti pelätä, että sormeni jäävät yhtäkkiä oven saranoiden väliin. Tämä on outoa, sillä käsilläni ei ole tapana heilahdella tahdottomasti oviaukkojen kohdalla. Mutta pelko on todellinen, koska mitä jos ne alkavatkin tehdä niin?

1. Viimeiseksi vaan ei vähäisimmäksi, kuten olen jo joskus ennenkin tunnustanut, pelkään kuollakseni ruumiita vedessä. Tämä on surkuhupaisa pelko, koska rakastan luonnonvesissä pelehtimistä, mutta jos niissä on mitään, mikä saattaa koskea minuun (levää, kaloja, lumpeita, heinää, muita ihmisiä, ruumiita), saan niin käsittämättömän paskahalvauksen että luonnon tasapaino järkkyy. Minulla on aina oltava luonnonvesissä kaveri, johon voin tarrautua kuin koala. Sellainen aikuisen ihmisen kokoinen vesikoala, joka pelkää ruumiita. 

 

Share

Kommentit

Mahdoton Nainen

Mulla on noita samoja kompastumisen ja kaatumisen pelkoja. Usein suorastaan näen silmissäni miten kompastun kuin hidastetussa elokuvassa ja lennän rähmälleni.

Mun irrationaalinen vessapelkoni on että istun pöntölle ja siellä onkin käärme. It's been known to happen.

Tiia Rantanen

TÄYSIN RATIONAALINEN PELKO.

Tiia Rantanen

Jaa, tänään onkin näköjään CAPS LOCK -KESKIVIIKKO.

nansk

Sama! Etenkin kun meidän kadulla tuossa joskus talvella karkasi muutaman talon päästä käärme. Olin aivan varma että se uiskentelee ylös meidän vessanpöntöstä ja olin viikkoja ihan sätky. En ole koskaan niin tunnollisesti laittanut pöntön kantta ja ovea kiinni joka yöksi :D

Toinen irrationaalinen pelko: että herään siihen että peiton alla on jotain/joku. Kts. kauhuleffat. Mikähän se oli, Ring ehkä? Vai Grudge? Hrrrrr. Tai että siellä olisi se käärme.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Mä en uskalla uida luonnonvesissä yksin, koska musta alkaa heti tuntua että sieltä hyökkää kohta joku hai tai krokotiili raatelemaan mut. Vaikka tiedän että teoriassa ne ei elä Suomen järvissä, mutta entä jos...

Minusta tuo täyden tarjottimen kanssa kaatuminen on ihan rationaalinen pelko, sillä niin saattaa käydä ihan helposti (odottelen milloin sattuu omalle kohdalle).

FFFifi
Fitness Führer

No on siellä ainakin TAPPAJAHAUKIA.

Ja ruumiita vedet täynnänsä, yyh. Niiden veltot, valkoiset raajat osuu suhun kun uit. Tai pahimmassa tapauksessa niiden veltot, valkoiset ja erittäin kuolleet raajat TARRAUTUVAT SUHUN ja VETÄVÄT PINNAN ALLE!!!

Mä en tajua miten kukaan uskaltaa uida luonnonvesissä, ainakaan näissä synkeissä ruskeissa ruumislammissa mitä Suomi on täynnä.

Tiia Rantanen

Mä pelästyn yleensä järvessä myös omia hiuksiani. Koska ne tuntuvat siltä, että ne kuuluvat ruumiille (useille) ja TAKERTUVAT MUN KAULAAN JA KURISTAVAT MUT.

Nythän me järjestetään lilyläisten kesäretki Ruumislammelle? 

FFFifi
Fitness Führer

:D Ollaan siellä yhtä valkeina ja kankeina kauhusta kuin ne ruumiit siitä ruumiudestaan!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä oon kerran kaatunut Hämeenpuistossa naamalleni keskellä kirkasta päivää ilman että alkoholilla oli osuutta asiaan. Kompastuin omiin jalkoihini. Että ei se niin järjenvastainen pelko ole :D Hampaat onneksi säästyi, mutta kämmenet ja polvet sain nätisti verille.

Ex-naapuri (Ei varmistettu)

Luonnonvedet, nuff said. Ei edes kaverin kanssa, nimim. viimeksi uin järvessä/meressä muistaakseni ehkä vuonna 2008? Ruumis tai kala, yhtä paha!

Tiia Rantanen

Mäkin rakastan luonnonvesiä! Mutta kuten olet itsekin todennut, niissä on ruumiita. Too much nature. 

PSK
Insert Cool Phrase

Itse olen hauen uhriksi joutunut, ei ollut mikään pieni juttu se. Puolisen vuotta kepeillä mentiin, että juu, varokaa kun menette uimaan.

nansk

Mmmmitäh? Puriko se sua akillesjänteeseen vai häh?

PSK
Insert Cool Phrase

Hauki otti uhrikseen pikkuvarpaani, joka oli hyökkäyksen jäljiltä luumurskaa ja jauhelihaa. Kipu oli sitä luokkaa, että menetin tajuni rantakalliolla. Röntgenkuvat oli aika, noh, järkyttävät. Epikriisi vielä järkyttävämpi. Lekurit kursi koko moskan kasaan ja kepeillä mentiin, koko kesä. Särkylääkkeet vei pahimman kivun, mutta pää oli ihan sekasin, enkä jaksanut kuin nukkua. Oli muuten niitä kesiä, kun oli koko ajan lämmin (seksihelle) ja kaikki muut sai tehdä kaikkea hauskaa, mä makasin kotona tyyny jalan alla ja itkin. Syksy alkoi tulla hyvää vauhtia ja jonkinlaista kenkää olisi jossain vaiheessa saatava jalkaan. Normikengät ei mahtunut (varvas turvonnut ja KIPEÄ). Vielä joulun aikaan teki tuskaa laittaa kengät jalkaan.

Tapahtuneesta on n. 10 vuotta aikaa. Rakastan vettä ja uimista, mutta jos annan vähänkin pelolle tilaa, paniikki iskee ja pakenen vedestä lujaa. Varpuli ei palautunut koskaan täysin normaaliksi. Ja kyllä, se oli "vain" pikkuvarvas.

Mulla oli muuten valkoista helmiäislakkaa varpaissa, arvatenkin niitä ei ole varpaissa sen jälkeen näkynyt.

Toimitus
Toimitus

Ei luonnonvesikammoa, mutta tuo Lotus ilahduttaa. Piti vaan sanoa.

mixed fuss

Ehkä vahingossa lirahti kohtaa 5 lukiessa. Suo anteeksi, en suinkaan siis pelolle nauranut vaan ajatukselle elokuvasta.

Tosihan on, että kohtaa 1. tunnustan mäkin. Hyi stna! Meressä homma on helpompaa, kun näkee, mutta järvivesissä ei ilman kaveria räpiköidä, pohjan tarvii olla hiekkaa (sellasta tukevaa ja yllätyksetöntä) ja muutenkin tuttu ranta. Yksin molskahdus toisella rannalla saa aikaan sen, että siellä ollut hauki, ruumis tai kaislan pätkä on saletisti mun kintussa kiinni, joten mieluusti kyykkään pakarat vaan siihen rantaviivalle ja hilpasen rannalle takas. Okei, ehkä seurassa (suuressa) voin uiskennella ihan vaikka laiturin päähän, mutta kuolemanpelkohan on sitten ihan käsinkosketeltavaa. 

Mieti, että kakarana sitä mentiin laiturin alla piilosta! Siellä missä kaikki muovipussiin pakatut kadonneet lilluu! Ei ahdistanu muinoin, mutta keski-ikää lähestyessä kyllä kammoksuttaa.

Jaiks!

iidami
Bambino

Täysin samaa mieltä luonnonvesistä, erityisesti järvistä. Merien kanssa on sinänsä helpompaa, koska siellä usein näkee sinne pohjaan, mutta toisaalta merissä on suurempi tappajahai-riski.

Uima-allas olisi tietysti se ilmiselvä valinta tällaiselle luonnonvesiahdistujalle, mutta se ei olekaan niin yksinkertaista. Olen nimittäin pelännyt uima-altaita, erityisesti niissä olevia suodattimia, aina siitä lähtien kun joskus penskana katsoin tämän Pelottaako?-sarjan jakson.

Tiia Rantanen

Pelottaako? oli huippu! Ja vastuussa useista unettomista öistä. Täydellistä televisioviihdettä lapsille.

tiia_

Iilimadot. (Stand by me nähty kaiketi liian nuorena.)

Lotta Katariina
Pumpui

Mun jatkuva irrationaalinen pelko on, että mut laitetaan vastuuseen jostakin järjestelmästä, jonka suorittamiseen mulla ei ole mitään kompetenssia. Kuten vaikka että yhtäkkiä liikennevalojen ohjelmointi olisi mun vastuulla, tai julkisen liikenteen aikataulujen suunnittelu. (Tosin jälkimmäisessä mulla olisi kompetenssia: metro kulkisi 2 min vuorovälein 24 h, simple as that.)

Tiia Rantanen

Jos tiukka mieipide lasketaan kompetenssiksi niin tuohon pystyisin minäkin! :D

Lotta Katariina
Pumpui

Mun koko kompetenssi pohjautuu tiukkoihin mielipiteeseen :D

tiinamrria (Ei varmistettu)

Ma asun lontoossa ja taalla metro/juna-asemilla on suurinpiirtein aina ruuhkaa. Sitten aina jos pitaa ohittaa joku ihminen kyseisen henkilon ja laiturin reunan valista, pelkaan aina etta niilla napsahtaa paassa ja ne tonasee mut sinne raiteille. Myos jos itse seison laiturilla (tietenkin turvallisen valimatkan paassa laiturin reunasta), asettaudun aina semmoiseen asentoon, missa pystyn estamaan kaatumisen jos joku alkaa tonia.. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on ihan sama pelkotila, ei tarvi tosin olla ruuhkainen Lontoon metro, riittää ihan tää kotimainen vr ja yksi kanssamatkustaja seisakkeella. Siis eritoten jos on vain yksi, sillä sittenhän ei kukaan näe jos sillä napsahtaa ja tönäisee junan alle.

Tiia Rantanen

Öööö tätä ei varmaan pitäisi sanoa ääneen, mutta vielä tuota enemmän mä pelkään sitä, että MINULLA napsahtaa päässä, ja mukkasen ITSE jotakuta viatonta ohikulkijaa niin, että se lipsahtaa sinne raiteille. Joskus minut myös valtaa selittämätön mielihalu yhtäkkiä tönäistä lenkkikaveri Kaivopuiston rannassa sinne veteen.

Edit: en ole koskaan tehnyt kumpaakaan ylläolevista asioista. VIELÄ.

Tiinamrria (Ei varmistettu)

!! Me asutaan semmosen kanaalin varrella missä on kapee tie. Käyn sen varrella aina välillä kävelyllä ja siellä mulla tulee noita hetkiä kun joku tulee etenkin pyörällä vastaan. Itse tietty kävelen aina seinän enkä veden puolta aikaisemmassa kommentissa mainitusta syystä. Sit pyöräilijöt aina ohittaa sieltä kanaalin puolelta ja joskus aina mietin et mitä jos mulla napsahtaa päässä ja tönäsen sen sinne!! I feel for you :D sovitaanko yhdessä kuitenkin että jätetään nää hommat vaan sinne mielikuvituksen puolelle, ok?

FFFifi
Fitness Führer

Mulla on kanssa tämä, ja ihan Helsingin metro riittää...

nansk

Kaikkien näiden kommenttien jälkeen en ole ihan sata uskallanko mennä (järveen! ruumiita! kaloja jotka puree!) uimaan juhannuksena. Success!

Juulia T (Ei varmistettu)

Tuo kohta 4 on kyllä oikeasti ihan mahdollinen (siis ovathan nuo kaikki muutkin tottakai), poikaystävälleni on käynyt niin. Hiukan sovellettuna tosin. Lukion penkkaripäivänä abit ja opettajat syövät samassa ruokalassa, yleensä opettajat syövät eri tilassa. Eräs miespuolinen matikanopettaja (joka on muuten tosi mukava, minun lempiopettajiani lukiossa) oli poikaystäväni edessä ruokajonossa ja yllättäen huitaisi poikaystäväni tarjottimen alas linjastolta lautasineen päivineen. Opettaja ei ollut huomaavinaankaan tapahtunutta vaan poistui äkkiä paikalta jättäen poikaystäväni keräilemään astioita lattialta. 12 vuotta koulua takana ja sitten viimeisenä päivänä onnistuu joutumaan ruokalaonnettomuuteen eikä edes omasta syystä :D

Pienenä pelkäsin aina kaikenlaisissa urheilulajeissa koulun liikuntatunneilla, että mulle tapahtuu jotain kamalaa. Yleensä pelko koski vastenmielisiä lajeja, varsinkin sählyä ja luistelua. Pelkäsin että joku iskee sählymailalla varpaat tohjoksi (ei itse asiassa kovin kaukaa haettua tyttöjen sählytunneilla) tai että jonkun luistin viiltää käsivarteni/sääreni/naamani halki. Lisäksi katkerana ihmisenä toivoin että opettaja tuntisi hirveitä tunnontuskia ja itsesyytöksiä kun oli pakottanut mut osallistumaan ja näin kävi! (Vaikka koskaan ei kyllä käynyt niin.)

Ja vielä luonnonvedet! Rakastan uimista, etenkin sukeltamista, mutta en uskalla uida pitkälle sellasessa mustassa järvessä, koska joku varmasti nappaa mun nilkasta ja vetää pinnan alle. Tämä pelko ei varmastikaan johdu siitä, että nuorempana seurasin kaikkia kauhusarjoja ja nykyäänkin Supernaturalia (kiitos erityisesti 1. kauden 3. jakso "Dead in the Water"). En uskalla koskea myöskään pohjaan, ellen ehdottoman varmasti tiedä että se on hiekkainen tai edes kivinen, koska siellä saattaa olla kaikkea kamalaa. Mutta näiden mustien järvien lisäksi hirmupelottavia ovat kirkasvetiset järvet, koska niissä vaan näkee aivan liian hyvin.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.