Jarno on ruma nimi ja muut häpeän huiput nuoruuden päiväkirjoista

Katsoin Netflixistä pari päivää sitten dokumentin nimeltä Mortified Nation, joka kertoo show'sta, jossa tavalliset ihmiset lukevat lavalla lapsuuden ja nuoruuden päiväkirjojaan, rakkauskirjeitään, kirjoittamiaan runoja ja laulun sanoja. Mitä nolompia tekstit ovat, sen parempi show.

Mortified sai alkunsa, kun sen luoja ja tuottaja löysi vanhan rakkauskirjeen, jonka oli kirjoittanut ihastukselleen varhaisteininä. Hän ryhtyi lukemaan sitä ystävilleen ja huomasi sen huvittavan heitä niin paljon, että muutkin ehkä haluaisivat kuulla sen. Hän oli oikeassa.

Mortifiedista inspiroituneena jaan nyt kanssanne muutaman häpeällisen otteen omasta päiväkirjastani. Haastan teidät tekemään samoin - julkaiskaa joko kommenttiboksissa tai omassa blogissanne noloja tekstejä vanhoista päiväkirjoistanne, rakkauskirjeistänne tai pöytälaatikoistanne. Nolous ja häpeä kunniaan! (Ja linkatkaa pliis mahdolliset postaukset tuohon alle.)

Teini-ikäinen minä, olen pahoillani että teen tämän sinulle. Julkaisen päiväkirjatekstejäsi internetissä. Mutta sinä olit kyllä tosi ärsyttävä.

12.10.1996. (Olin 13-vuotias ja ilmeisesti korviani myöten ihastunut johonkuhun, jonka nimi oli Mikko. En tiedä, kenestä on kyse.)
Hei jälleen! Mun oli pakko ruveta kirjottamaan. Mulla on tosi ahdistava olo. Lauantai, syysloman eka varsinainen lomapäivä, kaupungissa ihan varmaan yks ihana Mikko plus kivoja ihmisiä... ENKÄ MÄÄ OO LÄHÖSSÄ MIHINKÄÄN. Haluun kaupunkiin! Haluun vaan nähdä Mikon ja kysyä siltä seuraavat asiat:
1. Minkä ikänen oot?
2. Missä koulussa?
3. Missä asut?
4. Mikä sun sukunimes on?
5. Saako sua halata?
6. Onko sulla muijakaveria?
(Huomaa kysymysten tyylikäs järjestys. Ensin vähän iholle ja sitten vasta selvitetään, onko kaveri edes vapaa. Classy.)

15.12.1996. (Olin edelleen 13-vuotias ja juuri edellisenä iltana alkanut seurustella ensimmäistä kertaa (neljännellä ja viidennellä luokalla tapahtunutta seurustelua ei lasketa), ja myös suudellut poikaa ensimmäistä kertaa elämässäni.)
Moi taas. No, kyllähän me eilen Eetun kanssa pussailtiin aikas moneenkin otteeseen. Elokuvissa ja muutenkin. Vittu hei! Mä pussasin jätkää eilen ekaa kertaa elämässäni! Ja se on salaisuus. Se muuten alko siä elokuvissa tekeen retkua mulle mutta en antanu sen tehä sitä. Mulla on vaan vähän bad feeling about this. Mä koko ajan pelkään että Eetulla on vaan se, et se tartti jonkun, eikä mitään väliä kuka se on. Mä koko ajan pelkään, että meidän suhde perustuu vaan tolle pussailulle.
(Viikkoa myöhemmin päätin, että meidän täytyy erota. Suhteemme tuntui perustuvan pelkästään pussailulle, ja minä halusin välillä myös jutella.)

12.8.1998. (Olin 14-vuotias ja juuri aloittanut uuden päiväkirjan. Yritin kirjoittaa vähän siivompia juttuja, joita voisi joskus näyttääkin jollekulle. Sitä kesti noin kolme sivua, joista tämä kotiintuloaikagate on ensimmäinen.)
Tää on nyt siis mun päiväkirja. Mä täytän yhentoista päivän päästä 15, ja mun yhdeksäs kouluvuosi alkaa huomenna. Kesä loppuu, tuskaa. Tapahtumien yö (Tampereen versio Taiteiden yöstä) on perjantaina ja mä joudun tuleen KAHEN bussilla himaan! Sillon kun Emmi oli ysillä, se tuli NELJÄN bussilla. Kylläkin siks, kun se myöhästy kolmen bussista. Mä en haluis neljän bussilla tullakaan (yeah right), mutta kolmen bussi ois aika hyvä. Miks me ei asuta kaupungissa? Mun kaikki kaverit asuu keskusta-Pyynikki-Pispala-sektorilla ja ne on menossa perjantaina kolmeks himaan. Vittu. Kai se on jotain vanhempien filosofiaa. Kyllä mäkin sen ymmärrän... sit ku oon ite äiti. Se on varmaan joku suojeluvaisto tms. Mutta tasa-arvoa mä tässä haenkin! Kun olin seiskalla, tulin yhen bussilla. Nyt oon ysillä. 2 vuotta = 2 tuntia!!! TASA-ARVO!!
(Ymmärsin ilmeisesti vasta joskus myöhemmin, mitä tasa-arvo tarkoittaa.)

31.3.2000. (Olin 16-vuotias ja poskettoman ihastunut poikaan, jonka nimi oli Jarno.)
Hyi saatana sillä on ruma nimi. Jarno. Jarno. Jarno. Olispa sillä joku toisenlainen nimi. Välillä tuntuu, että voin elää ilman sitä, kun ottaa huomioon sen mun eilisen horoskoopinkin. I’m not saying että uskon horoskooppeihin, mutta kyllä se vähän pisti miettiin.
(Minusta ja Jarnosta ei koskaan tullut mitään. Johtui varmaan tuosta ilmeisen päräyttävästä horoskoopista tai siitä, että sillä oli sellainen nimi.)

Kuvat: Koulukuvat 1996-1998. Yhtenä vuonna grungepeikko, toisena kulmakarvaton pikkupimu. Ain't life grand.

 

Share

Kommentit

Kanelibasilika

I-h-a-n-a!! :D Tykkään etenkin tuosta suhteen perustumisesta pussailulle, eikö se muka oo ihan hyvä (ja söpö) perusta? :))

marietta

Suhde, jota on kestänyt vuorokauden.

sanumaria

:D Pakko koittaa etsiä jostain noita vanhoja päiväkirjoja. Tai sitten sellaisia kirjevihkoja! 

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Voi luoja. Pitääkö tässä nyt alkaa arpisia haavoja auki repimään? (Pakko hakea viinitonkka Alkosta ennen kuin pystyy raottamaan muistojen arkistoa.) 

Ja nuo koulukuvat. Noissahan on oikein tuommoista perussuomalaista meininkiä!

FFFifi
Fitness Führer

Joo noi kuvat, mä nauraisin täällä tosi räkäisesti, mutta jotenkin se juuttuu kurkkuun ja alkaa vähän itkettämään. Näytin ihan samanlaiselta nimittäin.

marietta

PLIIS ala repimään! Tai pliis tuokaa joku tuo show Suomeen. Mä ilmoittaudun vapaaehtoiseksi lavalle! EHKÄ.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Päiväkirjalaatikko avattu. Ja veri valuu. 

 

My Man Jeeves

Oi, parasta!

Emmi Laukkanen

Tiia, sä oot niin nero! Mun tekis mieli välittömästi kivuta vinttiin omalle päiväkirjalaatikolle ja perustaa blogi ihan vaan tän takia.

Mrs. K.

*Tirsk*, ihana!

Lydas (Ei varmistettu) http://gravid-raskana.blogspot.com

Oot Tiia paras! En tiiä pystynkö ottamaan haastetta vastaan, mutta kutkuttaa kyllä.... :D

Muistan aina kun kerroit joskus lukenees vanhoja päiväkirjoja ja ihmetellees miten nuorena osasit verbalisoida asiat niin rikkaasti ja nykyään se on tasoa 'vittu kun vituttaa'. Nauratti sillon, naurattaa vieläkin :)

marietta

No ei toi verbaliikan taso nyt ihan päätä huimaa :D

saarah
visual diary

OMG! Uskaltaiskohan tehdä saman?

Mun teini-iän päiväkirjat sijaitsee mummolan vintillä. Joskus aina kauhu-huvittelen ajatuksella et mummo lueskelee niitä ja nauraa katketakseen/saa sydärin.

Ihania tekstejä!

Mä heitin, valitettavasti, omani roskiin muuton yhteydessä joskus muutama vuos sitten. Harmittaa! Ne oli kyllä vain ala-asteen ajalta mut hauskoja silti.

venlako
viidakkosähkösanoma

Ai hitto, mä oon kyllä tuhonnut vanhat päiväkirjani jo aikoja sitten. Nyt niitä olis kyllä hauska lukea. Muistan vaan että yhteen kirjaan olin kirjottanu jotkut säännöt itelleni etusivulle. Yks säännöistä oli "En sotke enkä pyyhi mitään tekstejä." Ilmeisesti olin rikkonut sitä sääntöä, koska myöhemmin sen alla luki "anteeksi, unohdin"

"tekeen retkua" :DD

mixed fuss

Aaahahaha, en kestä! :D Ihana! Mulla oli myös ihan varma fiilis, että mun salaisinta päiväkirjaa käy myös joku lukemassa joten siellä oli aina joku hius välissä, Mäkkaiverille sukua nääs. Samat angstit miks muut sai mennä Ruusiksen rantaan ja mä en, mikä vääryys! 

pinja_p
Kun elämä hymyilee

Hahhahahaa apuaa huutonauruaa! Saan varmaan porttikiellon kohta tänne kirjastoon ku yksin naureskelen kovaan ääneen ::DD

 

onneks mä en koskaa osannu kirjottaa päiväkirjaa ja ystäväkirjatki on lentäny roskii kaua sitte :D mut kalenteriin aina merkkasin, jos vaik yks ihana tyyppi "katto mua sillä katseella" tai "istu mun takana bussissa" tai "hymyili mulle käytävällä". Voivoivoii niitä yläkouluaikoja ;)

Vau mikä vauva!

:D me on kans joskus kirjattu parhaita paloja ylös, saa kyllä aika kuolemanaurut parhaista kohdista. Mitä draamaa!

Muistelen muuten, että mulla on ollut vastaavanlaisia ongelmia saman vuoden tapahtumien yössä!

Mä löysin taannoin vanhoja kirjeitä, joita luokkakavereiden kanssa läheteltiin välitunneilla toisillemme (koska miksi kysyä naamatusten, kun voi kirjoittaa kirjeen?). Siellä oli pohdittu tärkeitä kysymyksiä, kuten "Kuka on ihanin: meidän luokan Terno, meidän luokan Olli vai Leonardo DiCaprio?"

Oi aikoja, oi ihannemiehiä!

Vau mikä vauva!

Meilläkin oli tärkeitä kysymyksiä. Esim "ootko koskaan nähnyt Spedee livenä?"

Pari sannaa

Okei, ääninauroin aika monelle jutulle, mut Spedelle röhähdin eniten. 

Kävin ala-asteella vilkasta kirjeenvaihtoa moneen suuntaan. Yhessä kirjeessä joku randomtyyppi jostain periferiasta kysyi seuraavan kysymyksen, joka teki lähtemättömän vaikutuksen: 

Miten sää kirjottaisit sun nimmarin jos olisit Karita Mattila? Mää kirjottaisin näin: KARITA MATTILA

Omat noloilut on onneks turvallisessa (?) piilossa (??) vanhempien varastossa. En helvetissä kaiva niitä sieltä esille. Koskaan. 

marietta

AHAHAHAHAHA!!!

marietta

Mää en kestä! :DDD

Mahtava! *tirsk*. Itse olen  teatraalisesti polttanut jokaisen päiväkirjan, jonka olen kirjoittanut ennen täysi-ikäisyyttä, mutta onneksi kirjeitä on tallessa. 

marietta

...niin munkin olisi varmaan pitänyt tehdä :D

Pari sannaa

Fritsu! (Päättelin kontekstista.) 

radianni
mun omani

Aww, teinimeinikiä. Luin joskus ihan luvan kansas äitini vanhoja päiväkirjoja. Liikuttavinta oli, kun äiti oli säästänyt ihastukseltaan saaman purkan ja liimannut sen kirjan sivulle. Samoin kun hän oli liimannut pojan pipon tupsusta irrottamiaan villalanganpätkiä.

Omat teiniaikaiset päiväkirjatekstini ovat sellaisia, etten kyllä näytä niitä omille lapsilleni. Ikinä.

Anna Blue Eyes

Kirjoittelin vähän samaa aihetta sivuten viime vuonna, tämä sieltä poimittuna:

"Oon edellee "rakastunut" Lasseen. Se on välillä tosi itsekäs ja kiroilee paljon, mutta on söpö ja joskus kiva."

Nuo sitaatit rakastamisessa ei sitten olleet mitään sarkasmia, ilmeisesti en vain uskaltanut ihan täydellistä rakkautta vielä julistaa. Sitä varten Lassen olisi ehkä pitänyt olla useammin kiva. Mutta oli se sentään söpö.

marietta

Mun isoisoäidillä oli tapana sanoa nimestä Lasse seuraavasti:

"Älkää ikinä antako lapsellenne nimeks Lasse. LaSSe (maiskutellen). LaSSe. Se on kun tossu paskahan läsähtääsi."

Onneks Jarno oli kuitenkin vaan Jarno, eikä Lasse. 

Milka Rantamo
Olennaisuuksia

Voi että, tähän on kyllä nyt pakko kantaa oma nolo kortensa kekoon :D

TASA-ARVOO!! :D :D

Jenny Villa Radhus

:DDD. Ihanaa. Kertakaikkiaan.

Eräs päiväkirjoistani alkaa jotenkin näin "Ei saa lukea! Jos olen kuollut, tämä kirja pitää. Kunnioittakaa muistoani. Ei saa lukea!!!"

Kirja sisältää mm. tarkkoja listauksia pojista, joiden kanssa olen pussaillut (tai jotain muuta, esim. ollut reppuselässä, ai kauhee), sekä juomista ja määristä, joita olen juonut. Tyyliin "Tänä perjantaina kaadoin isän konjakkipullosta lorauksen omaan mehuun, sitten 1 siideri, kulaus jallua, kaksi kulausta sen ja sen punaviiniä, hyi vittu. En juo enää koskaan, niin varmaan. Haha."

Jenny Villa Radhus

*tämä kirja pitää POLTTAA

Tärkein sana jäi puuttumaan.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mietin kauan ennen kuin painoin julkaise-nappulaa...mutta painoin kuitenkin:

http://www.lily.fi/blogit/kahvia-kiitos/oma-panokseni-nolojen-paivakirjatekstien-haasteeseen

Hosuli
Hömppäblogi

 

AI-VAN MAH-TA-VA! Jos päiväkirjani olisivat täällä eivätkä mummolan vintillä, vuodattaisin jo blogissa rakkautta äidinkielenopettajaani kohtaan. "Siis meillä on sama syntymäpäiväkin." Ihanan samastuttavan noloa. Ja oot muuten söpö noissa kuvissa!

Mulla oli yläasteella Suosikista leikattu kuva teipattuna kalenteriin, Hassisen Koneen Jussi Kinnunen, kun se oli niin söpö ja musiikkikin ihan hyvää. Aikaa kului ja kas, päädyin jatkoilemaan hänen ja toisen samaan bändiin kuuluvan hepun kanssa. Ihan parketillekin mentiin nojailemaan Jussin kanssa, kauan ei sitä kestänyt, koska häntä alkoi huimata. Huvitti ajatus siitä kalenterissa olevasta kuvasta ja "voi jukra kun tän ois tienny silloin yläasteella!" Sen kalenterin mä haluisin löytää. Ne loput: toivottavasti hiiret on syöneet ne.

Laaban

Gaaddämit! Vanhempieni vintillä se pullistelee; pahvilaatikollinen omien kouluaikojeni salattua materiaalia tallennettuna erinäisiin kukka- ja hattarakantisiin päiväkirjoihin. Kiitos tästä tekstistä, nyt vihdoin rohkaistun nousemaan kattoluukulle johtavia nitiseviä portaita :) 

Kommentoi