Kun poikaystävä aloitti pyöräilyn eli naisen ja miehen perusteellinen ero

Yhtenä päivänä poikaystäväni (kirjoitin tähän muuten ensin pikaystävä, ja minua alkoi naurattaa niin, että kahvit olivat tulla nenästä, vaikkei se olekaan ehkä kovin hauskaa) innostui pyöräilystä. Kahden Googlessa vietetyn päivän jälkeen hän tuli kotiin uusi pyörä kainalossa, päästä varpaisiin teknisiin pyöräilyvaatteisiin sonnustautuneena. Nyt hän kulkee pyörällä kaikkialle ja asuntomme näyttää tältä. 

Minä taas olen miettinyt kuusi vuotta, että haluaisin aloittaa tanssimisen uudelleen. Olen kysynyt kavereilta, googlannut paikkoja, lukenut tuntikuvauksia, harjoitellut askeleita, miettinyt, haluanko tanssia lattareita vai swing-tansseja vai pitäisikö minun kokeilla jotakin kokonaan uutta, katsonut reittioppaasta, kuinka kauan eri tanssisaleille kestää matkustaa, päättänyt, että harrastan tanssimisen sijaan mieluummin vaikka voisilmäpullia, kysynyt kavereilta uudestaan, liittynyt kuntosalille, jotten olisi tanssitunnilla kaikkein huonokuntoisin, juonut kavereiden kanssa vähän viiniä ja valittanut siitä, miten vaikeaa harrastuksen löytäminen on, katsonut Footloosen ja Greasen ja Flashdancen ja Dirty Dancingin ja loppujen lopuksi päättänyt, että minun pitää vielä pikkuisen miettiä, haluanko aloittaa tanssimisen uudelleen. 

 

Lue myös: 

 

Share

Kommentit

Räyhälä
Räyhälä

Haha, en voinut olla huomaamatta tätä etusivulta. Katsoin melkein, että onko tämä kuva meiltä. Ja tuo tarina tämän taustalla kuulostaa myös todella tutulta. Meillä pyörä on jopa yllättävästi ihan kiva sisustuselementti, mutta vähän piti taktikoida, että sain työnnettyä kaikki ne raivostuttavat oheistarvikkeet kaappeihin. :D Fillarointikauden todellista alkamista odotellessa...

Tiia Rantanen

Minustakin pyörä näyttää oikeasti ihan kivalta sisällä, ei siinä mitään. Mutta meillä ei olekaan vielä piironkia ja sohvapöytää ja verhoja, jotka on vielä tulossa remontin jäljiltä...

totuuden torvi (Ei varmistettu)

siis tää on niin totisinta totta. yks päivä aivan tyhjästä _pikaystäväni_ ilmoitti, että hänpä juoksee muuten keväällä maratonin. ja minä siinä epäilemään, että ethän sä edes harrasta juoksua, johon hän, että nyt harrastan. ja niin on vaan juossut menemään jo toista kuukautta. sykemittarikin ostettiin heti kun treenejä oli kahdet takana ja nyt sekin on jo otettu täydellisesti haltuun. että ehkä mä sitten oon keväällä siellä reitin varrella kannustamassa!

Tiia Rantanen

Nimenomaan! Siis mikä ihmeen juttu tämä päämäärätietoisuus ja keskittyminen oikein on? Ihmeellistä.

Pyjama
Pyjamapäiviä

*repesin*

Mun pikaystävästä on tullut jo puoliso. Näin tässä muutama viikko sitten että oli auki nettisivu jostain kielikursseista. Hän siis edelleen harkitsee aloittavansa englannin opinnot. Vasta noin viisi vuotta harkinta-aikaa takana...

Tuttu juttu, paitsi liittyen harrastuksiin, myös auton hankintaan. Mies mietti taannoin uutta autoa, että pitäiskö hankkia. No, meni muutama päivä ja sitten hän pyysi kyytiä autoliikkeeseen. Minä siihen että joo, meetkö katsomaan mitä on tarjolla. "Eiku mä meen hakemaan sen auton. " 

emiliakeijusofia

Apua ;D tunnistan vähän itseäni noista pähkäilyistä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ehdottomasti niin päin, että minä paitsi suunnittelen, myös teen ja aviomies pähkäilee. Minä olen myös selkeästi enemmän välineurheilija, toki lajini ovat välineidrn puolesta edullisimmasta päästä (baletti, jooga, juoksu). Mukavat ja lajiinsopivat vaatteet ovat kyllä ainakin näissä lajeissa tosi tärkeät.

Kommentoi