Lomalla Italiassa: maailman kaunein Cinque Terre

Tulin kahden kaverini kanssa sunnuntaina kotiin Italiasta, enkä voi lopettaa hokemasta allora ja grazie mille ja giovanni ribisi ja allora ja prego ja tiziano ferro ja allora. Olimme viikon Cinque Terressä, ja minun on kerta kaikkiaan pakko neuvoa sullekin, miten ja miksi sinne kannattaa mennä. 

Info:

Wikipediatekstinomaisesti kerrottakoon, että Cinque Terre on viiden kalastajakylän rypäs Ligurianmeren rannalla. Eteläisimmästä pohjoisimpaan ne ovat Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso al Mare. Kylät ovat rannikkokallioiden päälle rakennettuja pastelliunelmia täydellisen turkoosin meren äädellä, joten instagram-matsku on taattu for dayzzzz. Jos haluaa majoittua jossakin kylistä, kannattaa olla aikaisin liikkeellä: ne täyttyvät pian, ja meille oli jäljellä enää kuppaisia koloja. Siksi emme majoittuneet siellä. (Ja jos haluaa majoittua jossakin kylistä, suosittelen jokaisessa kylässä muutaman tunnin verran käyneen asiantuntemuksella Monterossoa, pohjoisinta ja suurinta kylistä, sillä siellä on varmaan myös eniten tekemistä. Siellä on myös pisimmät pätkät uimarantaa. Mutta sen, mitä Monterosso voittaa koossa, häviää se suloisuudessa. Tosin täytyy kyllä sanoa, että kylien ihastuttavuudelle turtuu yllättävän äkkiä, ja se, mikä näyttää paikan päällä korkeintaan "meh":ltä, näyttää nyt kotisohvalta käsin aivan järkyttävän upealta.)

 

Logistiikka:

Lensimme Finskillä Helsingistä Milanoon (n. 270 euroa / nuppi) ja matkustimme junalla Milanosta La Speziaan (n. 20 euroa / nuubi). Majoituimme La Speziassa Bellavista-nimisessä huoneistohotellissa, joka on vasta valmistunut (n. 940 euroa / 7 yötä / 3 henkilöä) ja niin uusi, ettei sillä ole edes nettisivuja. Varaussivustoilta hakemalla löytyy. Bellavistassa on kolme huonetta, joista saimme isoimman ja parhaan ja kattoterassillisen, koska meitä oli kolme. Muut huoneet ovat tietääkseni romantillisia kahden hengen huoneita pariskunnille. Hotelliin pitää kivuta 119 rappusta, joten siellä asuakseen täytyy olla valmis vähän kuolemaan sisältä joka kerta kun haluaa huoneeseen. La Spezia on n. 90 000 asukkaan kylä Spezianlahdella, ja sieltä pääsee helposti junalla Cinque Terren kyliin (3 päivän passi 41 euroa / nubu). Emme onnistuneet löytämään itse Speziasta uimarantaa, mutta sammutimme uimishimomme ja sytytimme nahkamme tuleen uima-altaalla Spezian satamassa (15 euroa / nupukka / iltapäivä).

 

Parasta:

Manarola on kylistä auttamatta söpöin (ja helpoin lausua, joka sattuu sopivasti, koska söpöimmästä kylästä tekee mieli puhua eniten). Jos olet joskus googlannut sanat Cinque Terre, olet todennäköisesti nähnyt kuvan juuri Manarolasta. Tämä saattaa johtua siitä, että kylästä saa helposti kauniita kuvia kipuamalla vastapäisen pikku kukkulan laelle. Sieltä löytyy muuten myös kiva näköalaterassiravintola, Nessun Dorma, jonka pöydistä käsin voi seurata kylän värjäytymistä ilta-auringossa kauniin oranssiksi. (Ruoka ei ole ihmeellistä, sandwicheja ja sensellaisia, mutta ihan hyvää.) Kukkulan toiselle puolelle aukeavat mielettömät auringonlaskunäkymät. Fun fact: Nessun Dorma on aaria Puccinin oopperasta Turandot, ja Pavarotti lipsynkkasi sen viimeiseksi jääneessä esiintymisessään Torinon olympialaisissa 2006. Se tarkoittaa, ettei kukaan nuku.

 

Soittolista: 

 

Virhe:

Vernazzasta voi patikoida Monterossoon (tai toisinpäin). Kannattaa ottaa kehotukset hyvistä kengistä, isosta vesipullosta ja haikkailuun sopivista vaatteista tosissaan. Matka on varmasti mukavampi taskullisissa sortseissa ja kunnon lenkkareissa kuin esimerkiksi mekossa ja flip flopeissa (keksin tämän tässä ihan hatusta, sillä tavalla esimerkiksi vain, meidän patikointimme meni ihan hyvin, miten niin?). Kaksi tuntia kestävä reitti on kyllästetty rappusilla ja superkapeilla poluilla, mutta näkymät ovat sen arvoiset, että kävely kannattaa. Sitä paitsi matkan varrella on erikoinen kissojen kylä. Suosittelen suuntaa Vernazza-Monterosso, sillä Monterosson pitkille rannoille pääsee heti uimaan, jos on tullut vaikka pikkuisen hiki (ihan sillä lailla esimerkkinä vain, emme me hikoilleet tai olleet ollenkaan likaisia, miten niin?). Vernazzassakin voi uida, mutta uimapaikat ovat hiukan pohjoisempaa sisarkylää hankalammat. 

 

Ruoka:

Pizzaa, pastaa, risottoa, mereneläviä, tuhottomasti proseccoa, aperol spritzejä ja camparisoodaa. Maassa maan tavalla, ja Italian ainoa oikea tapa on survoa naama täyteen sitruunasorbetteja. Mikään muu jäätelö maailmassa ei voi koskaan olla yhtä uskomattoman ihanaa kuin italialainen gelato al limone, grazie mille, allora, tiziano ferro

 

Bonari:

(Corniglia on kylistä ainoa, joka ei sijaitse merenrannassa, vaan ylhäällä kallioilla. Siksi se on myös helpoin jättää väliin. Siis jos ei vaikka esimerkiksi jaksa kiivetä. Ihan sillä tavalla esimerkiksi.) Lähistöllä on niin maan perkeleesti muitakin supersöpöjä kyliä, että kannattaa käydä muuallakin. Me teimme veneretken (12 euroa La Speziasta edestakaisin) Portovenereen, jonka edustalla on myös Palmarian saari. Rantaradan varressa matkalla pohjoista kohti Genovaan spottasimme koko liudan muitakin kivoja kyliä, kuten esimerkiksi Levanto, Sestri Levante, Chiavari ja Rapallo. 

 

Miksi:

Matkustimme Cinque Terreen, koska ystäväni osti neljä vuotta sitten Puerto Ricoon lähtiessämme lomakirjan, jossa oli kaunis kansi. Kun hän sai kirjan luettua (ei tietenkään lomamatkalla vaan vuosi sen jälkeen), halusi hän sinne itsekin. Seuraavaksi ajattelin ehdottaa, josko lähtisimme tänne:

 

Lue myös: 

 

Share

Kommentit

Juliaihminen
Juliaihminen

Yksi parhaita matkapostauksia, joita oon kuuna päivänä lukenut. Nyt on tietenkin lähdettävä tuonne VÄLITTÖMÄSTI. Ilman minkäänlaista väliä tämän kommentin kirjoittamisen ja lentokoneeseen astimisen välillä.

Tiia Rantanen

Oikein! Ja kiitos! <3 

mmm-m (Ei varmistettu)

Cinque terre on kyllä yksi kauneimmista paikoista tämän maan päällä!

Suosittelen myös hyvää varustautumista patikointiin. Itsehän lähdettiin taivaltamaan ensimmäistä kylien väliä paahtohelteessä 1dl vettä pullossa, koska luultiin, että seuraava kylä on ihan vain pienen mäennyppylän takana. Ei ollut. Ei onneksi kuoltu nestehukkaan, vaikka maisemat kyllä olisi yhden nestehukan arvoiset olleetkin.

Tiia Rantanen

Joo nimenomaan! Meitä joku oli kyllä varoittanut, muttei vissiin tarpeeksi painokkaasti, kun ei kerran uskottu. Vesi riitti melkein, mutta kyllä sitä sitten heti Monterossoon päästyämme meni litrakaupalla.

Kommentoi