Maaginen raja ja kuinka se ylitetään

Tiedätkö sen parisuhteen maagisen rajan, jonka toisella puolella pidätellään tuhnuja ja toisella puolella lentää vapautunut paska? 

Kun olin sinkku, minun oli täysi mahdottomuus ajatella, että pääsisin jonkun miehenpuolikkaan kanssa jossakin vaiheessa sellaiseen tuttavallisuuden pisteeseen, että uskaltaisin pieraista tai käydä vessassa ilman, että yrittäisin naamioida sitä joksikin muuksi, vähemmän ällötystä herättäväksi toiminnaksi. Nyt olen sellaisessa pisteessä, mutten vieläkään tiedä miten tähän on tultu

Jos joku tietää, voi kertoa. Olen kuitenkin kehitellyt skenaarioita, miten rajanylitys yleensä kenties tehdään.

Vahinko. Sanonta kuuluu: se joka pierua pidättää, pierun ennen pitkää kuitenkin vahingossa päästää. Tai no, jotakin sinne päin. Rehellinen tuhnuttelu voi siis alkaa helpostikin vahingosta. Vahinkorupsuja todennäköisesti pitää kuitenkin päästellä muutama ennen kuin molemmat myöntävät niiden olemassaolon. Ensimmäisten päälle yskäistään. Toisten aikana puhjetaan spontaaneihin aplodeihin. Mutta ennen pitkää koittaa se väistämätön hetki, etteivät äänitehosteet ehdi peittää tapahtunutta. Sitten rupsulle kikatellaan ja seuraava kerta onkin jo helpompi. Kun vahinkopieru on kajahtanut, on matka avoimuuteen myös muiden luonnollisten, mutta intiimeinä pidettyjen ruumiintoimintojen kohdalla lyhyempi. 

Sairaus. Kun kropassa riehuu anteeksipyytelemätön norovirus, on pakko olla rehellinen siitä, mitä se aiheuttaa. Vaikkei ripulia koskaan voi kenellekään toivoa, on se kuitenkin yksi vaihtoehto parisuhteen intiimiyden etenemisen monivalintakokeessa. Parasta ja pahinta on, että tauti tarttuu, ja molemmat joutuvat nöyrtymään noron alttarilla. (Sairastuin itse kerran väkivaltaiseen vatsatautiin vuosia sitten vasta tapailtuani tyyppiä pari viikkoa. Meni kuukausi, ennen kuin hän sai tietää minun karanneeni vessaan tekemään muutakin kuin yökkäilemään.)

Keskustelu. Hämmentävin vaihtoehto on se, että asiasta joudutaan puhumaan. Asiasta voi kuitenkin keskustella monin tavoin ja ilman, että ketään alkaa ällöttää. Toisinaan ei edes tarvitse käyttää asioista niiden oikeita nimiä: kumppanin voi pyytää lisäämään volyymia televisioon tai sonnustautumaan kuulosuojaimiin aina, kun on menossa vessaan. Itse asiassa aiheen voi pukea jopa rakkaudenosoitukseksi, kuten eräs teki. Tyyppi sanoi: "Kaikki on suhteessamme muuten täydellistä. Mutta voi pojat, minä haluaisin pieraista."

Disclaimer: todellisuudessahan minä en piere tai pasko koskaan. Päästelen vaan kukkaistuoksuja ja aivastelen, se riittää.

Share

Kommentit

Kiti
Katso tarkemmin

Päivän naurut! :D 

Yksi keino päästä yli kainostelusta on viettää ystäväporukan kanssa viikko mökillä, jossa ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Siinä suojamuurit kaatuvat ja pierut sekä huussivitsit kajahtelevat. 

Tiia Rantanen

Totta! Hyvä vinkki. Matkustelu eksoottisiin maihin ilman maitohappobakteereita voisi sekin toimia.

annam_
anna k.

Harvoin tulee naurettua ääneen juttuja lukiessa, mutta nyt nauroin! :'D

Krista_ (Ei varmistettu)

I hear you! Onnellisessa parisuhteessa olen nyt ollut 5 kuukautta, ja pari vahinkopierua on ohitettu täydellisellä hiljaisuudella, tyyliin "en minä ainakaan kuullut mitään", "en minäkään, ollaan siis molemmat vaivaannuttava hetki hiljaa, ja jatketaan sitten normaalia elämää". Näillä mennään!

Tiia Rantanen

:DDD

Sun pitää parisuhteen edetessä tulla sitten tänne kertomaan, miten homma etenee. Vaadin.

kirsu (Ei varmistettu)

Nykyisen avokkini kanssa vietimme kohtuullisen kohtalokkaiksi muodostuneita kolmansia (!) treffejämme hänen kotipaikkakunnallaan.. Sopivasti paria päivää ennen vuodenvaihdetta iski influenssa ensin häneen, ja sitten minuun. Ja jälkitautiin määrätty ab-kuuri aiheutti sitten osaltaan melkoisen räjähdysherkän tilanteen.

Summa summarum; ko. treffit venyivät yli viikkoon (kun ei julkisiin ja sitä kautta takaisin kotikaupunkiini ollut kipeänä mitään asiaa), ja jaetun antibioottiripulin jälkeen on ollut täysin samantekevää yrittää esittää yhtään mitään tällä pieru-kakkasektorilla *ahhhaha*.

[Kauhian vapauttavaa moinen, eli suosittelen lämpimästi!!]

CougarWoman
CougarWoman

Heh...joulukuussa tulee 13 vuotta yhdessäoloa, ja meillä pidätellään ne pierut edelleen (tai mennään vessaan pieraisemaan). Toki kommunikointi aiheesta on helpottunut - saatetaan esimerkiksi ilmoittaa että mennään suorittamaan kakkosasiaa, ettei toinen (minä) ihmettele, mihin se toinen katosi vartiksi. 

Mä en jotenkin edelleenkään näe toisen läsnäollessa estotonta pieremistä mitenkään "läheisyyden" merkkinä, mulle se on edelleenkin vaan epäkohteliasta käytöstä. Mutta joo, meillä käydään myös edelleen pissalla lukitun oven takana, eikä puhettakaan että toisella olisi samaan tilaan samaan aikaan jotain asiaa. 

Onneksi meidän vessa on kolmen oven takana olohuoneesta katsottuna, toimivat hyvin äänieristeinä :) 

By the way, minun (ja Anna-Stiina Nykäsen, jonka aiheeseen liittyvä kolumni toimi myös postauksen inspiroijana) mielipiteet tästä parisuhteen osa-alueesta voi lukea täältä. Kommenttikentässäkin kävi aika kiva eritekeskustelu! :) 

-T- (Ei varmistettu)

Meillä mummo käytti sananlaskua: "Se joka pierua pidättää, sillä on muutakin salattavaa" :)

miiajohanna
miiajohanna

Meillä alkoi eilen sunnuntaiaamu tukkiutuneella pöntöllä ja sen jälkeisellä pöntön pumppaamisella! Enkä kerro kumpi tukki sen! Hahhaha! Keväällä 6 vuotta yhdessä ja still going strong ;)

Kommentoi