Mäenolesheivannutmäenolesheivannut

Eräs ystävättäreni kertoi minulle taannoin treffeistään, jotka olivat päättyneet onnekkaasti seuralaisen kotisohvalle. Varsin miellyttävien deittien ansiosta sohvanreunalla alkoi kevyt suutelointi, joka oli vaarassa muodostua kiihkeäksi, kunnes ystävättäreni mieleen muistui elintärkeä seikka: ”Mä en ole sheivannut.”

Koko herkullinen kismailu oli mennä täysin pilalle siksi, ettei ystävättäreni mieleen mahtunut tämän lisäksi yhtään muuta ajatusta.

Ajattele nyt: mukava sohva, lämmin kosketus, pehmeät huulet, kielen lipais –mäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannut. Jopas on mieleenpainuva ensisuudelma.

Olen ah niin useasti miettinyt tätä surullista faktaa, joka estää sinkkunaisen seksielämän spontaaniuden täysin – tai ainakin haittaa sitä merkittävästi. Totuushan on se, että yöllisen romantiikan mahdollisuus kasvaa, mitä vähemmän sitä kohti pyrkii. Tarkoitan tässä luonnollisesti nimenomaan aktiin valmistautumista. Jos jätät Gillette-rituaalit väliin, ja jotakin tapahtuu (ja niin todennäköisesti tulee käymään: meitähän on teini-iästä asti opetettu romantiikan saralla uskomaan ”silloin kun sitä vähiten odotat” –periaatteeseen), olet niinkutsutusti kusessa. Mäenolesheivannutmäenolesheivannutmäenolesheivannut.

Mikäli yrität, valmistaudut ja näet vaivaa, eli olet silkinpehmeä mahdollista kontaktia varten, oletkin yhtäkkiä epätoivoinen (kenties kevytkenkäinenkin) ja onnistut korkeintaan karkoittamaan potentiaaliset lähestymisyritykset luotasi. Kotimatka valloituspaikalta sujuukin silloin pettymyksen ja itseinhon tunteiden siivittämänä. Ehkä siisti bikiniraja tai full-on brasilialainen vahaus (valitse oma metodisi) lämmittää yksinäisinä hetkinä?

Vastakkainen sukupuoli ei tällaisesta ongelmasta kärsi. Oi, sitä spontaaniuden kimaraa joka miehen deittailua värittää!

Nainen voi ainoastaan valmistautua ja heittäytyä helpoksi tai päätyä yksin silkkisine säärineen (ja ehkä silkkisine vajayjayineen) kotiin – tai olla valmistautumatta ja antamatta.

Tämä lienee se, mitä amerikaksi kutsutaan lose-lose-situationiksi. Tai peniskateudeksi? Allekirjoittanut allekirjoittaa.

Kirjoitus uudelleenjulkaistu ystävättären pyynnöstä. Legendaarinen kuva täältä.

Share

Kommentit

nansk

Tuo risteili päässä eilen illalla. En antanut haitata. (Poikaystävä taitaa olla tottunut, eikä sitä jaksa kiinnostaa jotkut jalkakarvat. Onneksi.)

Pitäisi varmaan opetella sheivaamaan aina suihkussa käydessä, vaikkei mitään hirveää viidakkoa olisikaan? Tein sitä joskus teininä, mutta nyt se on vähän jäänyt... Taidanpa tästä suoria karvanpoistoon.

Ihan kohta :D

SOR

Oi miten paljon mä oonkaan joskus miettinyt samaa asiaa, MUTTA jälkikäteen!! En siinä tilanteessa oo jotenkin vaan miettinyt koko asiaa millään tavalla, mutta sitten tulee se ajatusten kirkastuminen ja alan miettiä (ihan turhaan) että mitähän se nyt mietti! Apua! Öö... luultavasti ei mitään, eikä ainakaan haitannut, koska en oo ketään koskaan mihinkään pakottanut :D Kai jotkut vaan tykkää vähän sellasesta luolanainen lookista...

Tai ei se koskaan oo loppujen lopuks ollu minkäänlainen vaikuttava tekijä, kaikki muu on ollu tärkeempää ja sheivausjuttuja ei oo tarvinnut miettiä, kuin vasta sitten jälkeenpäin kun on liikaa aikaa. Jotkut saa mut vaan olemaan niin sinut itteni ja kroppani kanssa ettei mitään rajaa. Ehkä oon ollu onnekas tai sitten ei miehet yleisesti ottaen vaan vaivaannu tollasista asioista.

VierailijaNina (Ei varmistettu)

Mulla on äärimmäisen vaaleat ihokarvat ja jos on vähän pidempi kuin sänki niin ei ne paljon edes tunnu. Ei sitä varmaan edes huomaisi, mutta minä kun olen luonteeltani sellainen hermostuksissaan möläyttelijä niin kerran tokaisin ääneen "mäenolesheivannu" ja vähänkö meinasin kuolla häpeään. Naama nuppuun ja jos on jotain sanomista niin sanokoon. Bikiniraja on kyllä vielä nolompi. Siitä en kuitenkaan oo sanonut vaan hyväksynyt karun faktan, että näin tässä nyt kävi.
Joskus on kamalaa olla nainen. Tai sinkkunainen. Tai laiska itsestään huolehtija : D

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä ollaan kyllä nyt niin universaalien totuuksien äärellä :D Seksin todennäköisyys on kääntäen suoraan verrannollinen aikaan, joka on käytetty itsensä huoltamiseen ennen treffejä tai baari-iltaa. Veikkaan, että joku lahjakas matemaatikko pystyisi tämänkin kaavan todistamaan.

Joskus on kyllä sinkkuaikoina joutunut pihtaamaan, koska pöheikkö on kertakaikkiaan ehtinyt jo lähteä lapasesta. Jos sänki on sen sijaan ollut vielä kohtuuden rajoissa, niin olen kyllä antanut vaan mennä. Yksikään mies ei ole sängen kohdatessaan kieltäytynyt panosta, ja jos olisi, niin ehkä se oliskin ollut parempi sitten niin.

Seregi
Sekaisin Seregistä

Mä olen kommentoinut aihetta blogissani ainakin tässä: http://fuksianpunainenlanka.blogspot.fi/search/label/karvat

marietta

Aihe siis selkeästi koskettaa meitä kaikkia!

Itse sanoin reilu kuukausi sitten miehen kiskoessa housujani jalasta, että en oo ajanu sääriä!
Ja mies sanoi "Luuletko että mua kiinnostaa" ja homma jatkui niin kuin mitään ei olisi sanottu. Että ei ne karvat säärissä tuhoon vie.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Joo-o. Hei naiset nyt ihan oikeesti. Kaipaisin eläviä esimerkkejä tosielämästä niistä tilanteista, kun olette mukamas jääneet ilman seksiä siitä syystä, ettei mies ole halunnut panna karvaista naista?

Jos jossakin tuolla on hautuumaa, missä pötköttävät kaikki ne eroottiset ja muutenkin ihanat hetket jotka naiset ovat omalla neuroottisuudellaan pilanneet, veikkaan että täyttä alkaa olemaan.

 

marietta

Nojoo, totta turajat, MinnaM. Kaikkein suurin kynnys koko hommassa onkin ehkä juuri se asian ääneen myöntäminen. Itse olen monta kertaa valehdellut puolukkapäivistä, vaikka syynä ovat oikeasti olleet luolanaisenpäivät.

Saamatta en ole jäänyt tunnustettuanikaan, mutta eipä sekään kivaa ollut, kun kaveri valitti aamulla sylitellessä että "yh, mua pistelee".

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Luolanaisenpäivät, mahtava nimike!

Eikö tuo kaverin kommentti kerro vähän enemmän hänestä itsestään kuin mistään muusta? Jos olis nokkela, voisi tuossa kohtaa todeta et hei beibe, se on se mun intohimo joka sua pistelee!

Joo, pitäisköhän ihan hakea jotain apurahaa ja ryhtyä ihmissuhdeopaskirjailijaksi? Eiks ne just opeta, jotka ei itse osaa?

Seregi
Sekaisin Seregistä

Ollessani Thaimaassa vaihdossa minulle tultiin monesti kommentoimaan minun säärikarvojani, jotka tosiaan olivat au naturel kunnossa: pitkät ja vaaleat. Totesin vain, että Suomessa on kylmä tässä ovat talvihousuni. Eipä keskustelua enempää käyty. Luuleekohan ne poloiset, että Suomessa kaikilla naisilla on pitkät säärikarvat :D

Huomasin tässä lauantaina kaverin häissä, että sukkahousujen läpi tulee omat karvani. Ajattelin, että jos joku kommentoi sanon, että karvahousut ovat nouseva trendi.

(Tähän välihuomautus: kainalokarvat ajan, jos tiedän käyttäväni lähiaikoina hihattomia. Häpykarvoista totesin miehelle, että jos ne sua ärsyttävät aja ne. Hän hoitelee ne minulta, jos jaksaa)

Kommentoi