"Mihis te ootte vauvan jättäny" ja muut lapsettoman möläytykset

Haluan pyytää anteeksi kaikilta tutuiltani, joilla on lapsia ja joiden kanssa olen ajautunut viime aikoina small talk -keskusteluihin. Olen nimittäin tässä viime aikoina oppinut, että vaikka rakastan lapsia, en osaa puhua niiden vanhemmille ollenkaan. Varsinkin, jos kyse on sellaisesta törmätään-kadulla-moi-miten-menee-no-mut-hei-nähdään-taas-joskus -tyyppisestä kohtaamisesta.

Oletan, että asia liittyy jotenkin siihen, että kavereihin on vaikea suhtautua, jos ei ole nähnyt niitä vähään aikaan ja siinä välissä niille on tullut lapsi. Nyt jokainen lukija siellä varmaan sanoo että häh, eihän niihin tarvitse suhtautua mitenkään, samoja ihmisiähän ne ovat, ja on siinä ihan oikeassa. Mutta kun joku saa lapsen niin minun päässäni naksahtaa ja se muuttuu silmissäni Oikeaksi Ihmiseksi, aikuiseksi, joka on saavuttanut elämässään sellaisia asioita, jotka tekevät minun elämän touhuistani säälittävää räpeltelyä. Työt, säätilat ja varsinkin omat kuulumiset tuntuvat toissijaisilta, kun keskustelukumppanilla on elämässä jotakin niin merkityksellistä kuin pieni ihminen. 

Ja sitten en osaa sanoa niille mitään järkevää. Selvimmin tämä tuli esille viikonloppuna Flow'ssa, jossa päästin suustani kaikkiin tuoreehkoihin vanhempiin törmätessäni jotakin tällaista (ja suluissa ehdotus siitä, mitä ne olisivat voineet minulle vastata):

Mihis te ootte vauvan jättäny? (Mihis me se jätettiinkään? Ai niin, tonne narikkaan me se annettiin. Haetaan pois sitten kun on vähän tampattu.)

No sä ootkin nyt oikein kahden lapsen iskä. (Ei hitto, hyvä kun sanoit, en olisikaan itse ymmärtänyt asiaa muuten. Niitä lapsiahan todella on kaksi!)

Teillä on sitten lapset jossain hoidossa? (Eeeiku ne on tuolla samppanjabaarin jonossa, tilaavat meille pullon valmiiksi.)

Sait vähän vauvavapaata? (Joo ja sen tarkoitus on, ettei tarvitsisi puhua siitä lapsesta koko ajan. Kiitos vaan.)

Ja sitten kun tajusin, että minähän puhun ihan hölmöjä ja yritin pelastaa lukuisia kertoja tilanteen vaihtamalla puheenaihetta, sanoin jotakin vieläkin typerämpää:

Siis mä olin tänään ihan humalassa jo kolmelta. (Ööö ei varmaan kannattaisi retostella sillä?)

Joo hei määkin olin eilen niin väsynyt että lähdin jo kymmeneltä kotiin. (Joo, sun elämä on varmasti tosi rankkaa, varsinkin kun oot jo kolmelta humalassa.)

Mun piti parkkeerata samppanjabaariin koko päiväksi, mutta oonkin päätynyt ginibaariin, ja nyt mun suurin ongelma on, etten tiedä onko tämä up- vai downgreidaus. (Tiesitkö että täällä on ihan artistejakin esiintymässä?)

 

Anteeksi. 

Ja kertokaa, oi lapselliset: mistä te haluaisitte jutella?

 

Lue myös:

 

Share

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Haa. Vähän off-topic, mutta tajusin just, että mun parhaalla ystävällä on jo kouluikäiset kaksoset. Tämä ei nyt ollut se varsinainen ahaa-elämys, vaan se, että se ei ole ikinä puhunut niistä kaksosista minulle (velalle). Ja toisaalta taas, en mä varmaan sitten ole niistä kysynytkään. (Me siis tavataan aina vaan "aikuisten kesken", eikä edes kovin usein, eli ne lapset on mun ainakin helppo "unohtaa".)

Mutta siis kai huomionarvoista, että lapsista ei_ole_tullut_puhuttua_ollenkaan_ikinä? Nyt aloin angstaamaan, että haluaisiko se puhua niistä, mutta koska tietää, että mä en välttämättä halua, niin jättääkö se sitten tarkoituksella puhumatta niistä, vaikka mieli tekisikin puhua?

 

Vierailija (Ei varmistettu)

No mutulla voisin todeta että kaverisi varmasti olisi puhunut muksuistaan kanssasi jos olisi halunnut. Että ei tarvi angstata :)

Emilia M

Jos teiän treffit muuten on ihan suht ongelmattomia, niin tuskin tuossakaan on ongelmaa. Mulla on yksi läheinen kaveri jäänyt vähän samasta syystä: en voinut puhua sille mitään miehestäni, kun se itse oli niin katkera omasta miehettömyydestään. Jotenkin välit vain etääntyi, kun niin iso osa elämää oli sellainen, että jos yritti puhua, sai vastaukseksi vain ynähdyksiä. Mutta jos sun kaveri on ihan fine tämän lapsista puhumattomuuden kanssa eikä itse yritä niistä puhua, niin sit tuskin on mitään ongelmaa!

Minnea
Minnean muruja

Hahaa, hassu :D Minä en olisi pahastunut mistään edellä mainitusta kysymyksestä. Kaikki ihan korrekteja :)

Tiia Rantanen

Kiitos! Kehittelen silti jotain mielikuvituksellisempaa, kuten vaikka "mitä sulle kuuluu? mitä lapsille kuuluu?"

Sofia/ Fitness Führer (Ei varmistettu) http://www.terasmeduusat.fi/fitness-fuhrer

Mua kyllä aikoinaan pänni toi "missäs lapset on" eri variaatioineen. Että voisivatkohan olla esim. kotonaan esim. isänsä kanssa? Mulla olikin tapana vastata tyyliin "en mä tiedä", "mitähäh äskenhän ne oli tässä vielä?!", "sirkukseen myin" jne. Isältä tätä ei kuulemma kysytty - totta kai lapset oli mun kanssa!

Tiia Rantanen

Yyyyhhhhh. Flow'ssa taisin "onneksi" jutella vaan pariskunnille, joten en ainakaan syyllistynyt mihinkään momsheimaukseen.

Torey
Näissä neliöissä

Yleensä jos miehen kanssa ollaan yhdessä liikenteessä niin meiltä kysytään missä lapset on tai meille todetaan, että ollaan saatu yhteistä aikaa, lapsivapaata. Mut jos oon vaan yksin liikenteessä ni itseasiassa ei ole pahemmin kyselty lasten perään. Ihanaa, että selkeästi meidän lähipiiri pitää itsestään selvänä, että ne varmaan sitten on iskän kanssa! :)

Tiia Rantanen

Mä kysyin yhdeltä pariskunnalta viikonloppuna että kuka teillä on lapsenvahtina. Niin tyhmä kysymys, koska vaikuttaa siltä, etten luottaisi heidän vahtivalintaansa, ja lisäksi se vastaus ei kiinnosta mua yhtään :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei hätää, hyvin pärjäsit :) Mulla on ihan samat lainit, vaikka tuplamutsilta vois odottaa jotain parempaakin :D

Reetta L
Pelkkäähyvää

Haha! Elä huoli, kyllä noita samoja pääsee suusta ihan lapsellisiltakin vaikka luulisi jo tietävän paremmin ;) 

Mutta mä oisin pikkuvauvan äitinä halunnut puhua ihan mistä vaan muusta kuin vauvasta! Mikä kuulostaa varmaan vähän epäkorrektilta, mutta yksi lämpöisimpiä muistoja on lounas miespuolisten kavereideni kanssa kun lapsi oli ihan pikkuinen. Olin niin onnellinen, kun huomasin osaavani puhua melkein tunnin jostain muusta kuin maidosta, vaipoista tai synnytyksestä. 

PS. Perustelen itselleni aina tuota tarvetta kysyä "no missä se lapsi on?" tuoreilta vanhemmilta siinäkin mielessä, että usein se koko olemus ja elämä nyt siinä vaiheessa on vaan sitä lasta (niin kuin kuuluukin). Ja sitten kun lapsi ei yhtäkkiä olekaan mukana siinä kohtaamisessa, sitä vaan hämmentyy että no mikäs tästä nyt puuttuu. 
 

Tiia Rantanen

Nojoo, toi on se munkin perustelu. Ja sitten oon tavallaan myös onnellinen siitä että näen jossakin tuollaisessa aikuisten kontekstissa niitä tyyppejä ilman lapsia, että niillä on vapaata ja kaikkea. Mutta sitä suuremmalla syyllä vois kysyä vaikka että "hei ihanaa mitä suunnitelmia teillä on ilman mukeloita?"

RouvaM (Ei varmistettu)

Voihan small talk! Voihan sitä aina kysyä, että mitä kuuluu, jolloin toinen voi puhua, mistä lystää. :-)

Tiia Rantanen

No niin mä teinkin! Mutta sitten jatkoin automaattisesti. "Moooi, mitä kuuluu, mihis te ootte vauvan jättäny?"

Nina, verkkareista (Ei varmistettu) http://terasmeduusat.fi/ninan-verkkareissa

Kaljasta.

Ei mua haittaa jos joku kysyy lapsista, jos olen ilman niitä liikenteessä. Ilolla kippistän kysyjän kanssa sille, että kotona (tai jossain muualla) ovat.

Tiia Rantanen

Mää oon puhunut sun kanssa kaljasta kun näin sut ekan kerran vauvan jälkeen! SCORE!

pöpelikössä
Pöpelikössä

Haha, mahtavaa :D Itselle on tullut sellainen "oi maa aukene ja nielaise minut" -tunne esimerkiksi silloin kun olen märissyt maailmantuskaani ku en siis niinq ikinä pääse mihinkään (ulkomaille, oltuani siis reissussa kuitenki tänäki vuonna jo pariin otteeseen...) ja samalla sekunnilla tajuan, ettei tyyppi ehkä pääse edes vessaan rauhassa...

Tiia Rantanen

NIMENOMAAN! Joo on tää mun elämä rankkaa ku joutuu olemaan esim iltapäivällä humalassa.

Taru Mari
Stuff About

Hahah! :D Totta tosiaan, usein jos johonkin illanviettoon eksyn niin sitä aina todetaan, että lapsi on varmaan hoidossa tai isänsä kanssa kotona. :D Silloin tekee mieli aina sanoa juurikin tuo, että ei ku se on yksin kotona. xD

Tiia Rantanen

Se on yksin kotona ja sytyttelee varmaan nuotioita siellä pitkin kämppää. On niin lahjakas se meidän piltti, mehän vasta juuri opeteltiin tulitikkujen käyttöä!

Kommentoi