Mistä nimesi tulee eli tiistain pseudotieteellinen etymologinen tutkimus

Väestörekisterikeskuksen mukaan vuosina 1980-1989 Suomessa ristittiin 6341 Tiia-nimistä tyttöä. Olen yksi heistä. 

Vanhempieni kertoman mukaan olen saanut etunimeni näyttelijätär Tiia Lousteelta, sillä isäni oli ihastunut häneen

Ihastunut! Laitetaan lapselle ihastuksen nimi! Muistaa lopun elämää. What?

Hatunnosto äidille.

Inspiraatio toiseen nimeeni, Marietta, kumpusi muistaakseni jostakin italialaisesta suvusta. Löytyy sitä eksotiikkaa tiäkkö Tampereenki likasta kato!

Mistä sinä olet nimesi saanut?

Share

Kommentit

Ex-naapuri (Ei varmistettu)

Mun eka nimi tulee ilmeisesti Dave Lindholmin levystä, toka nimi on äidin isoäidin ja kolmas runoilija L.Onervan mukaan. Että silleen, mutta edelleen nämä voittavat hippiporukoideni alkuperäisen idean eli Aallottaren. Jep. Ja jos olisin ollut poika, niin musta olisi tullut Joonas eli aika perusjamppa (logiikkaa ei myöskään porukoilta puuttunut).

Tärkein asia kuitenkin tässä: Koska mennään kaljalle? T: Entinen naapurisi, joka on myös henkinen (ja entinen) tamperelainen. Jos et keksi, niin tutki Daven levyjen nimiä ;)

MariWLZ
The Good Vibes

Oma nimeni on äidin mummun nimi :)

marietta

Hahaa! Aallotar! Itse asiassa olit jotenkin mun mielessä tätä postausta ähellettäessä, koska piilotin sun nimen tonne kirjainruudukkoon :D kaljalle asap, please (vaikkei me koskaan olla kaljalla kaljaa juotu...)

MariWLZ, äitien, isoäitien tai isoisoäitien nimet  ovat ymmärtääkseni melko ahkerassa käytössä. Mun mielestä se on tosi suloista ja perinteikästä ja ihanaa ja se saa mut miettimään entistä enemmän, miksi minulla on joku isän heilan nimi :D

 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mua on aina vähän kaivertanut se, ettei mun nimellä ole tarinaa. Vaikka ihan hyvä nimi se on, hyvin samanlainen kuin monella muullakin 80-luvulla syntyneellä naisella.

Kuulas anna (Ei varmistettu)

No meikähän siellä ruudukossa heti ekana!

Mun äidinäiti on Anna. Ja muutama isomummo kanssa, mut hei, kenen suvussa EI oo Annoja? Toinen nimi on isänäidin toinen nimi. Aika perinteistä.

Kuulemma isä oli kelannu, että jos oisin poika, voisin olla Arttu. Kun se sanoi tästä äidilleen, se oli tuijottanu suu auki ja kysyny lopulta: "ootsä humalassa?" Eli ei ois mummo lämmenny Arttu-nimelle. Ei pahalla Arttuja kohtaan :(

marietta

Haha! Arttu on mun mielestä ihan kiva nimi. Lasse sitä vastoin ei. Ainakaan un isoisoäidin mielestä. Hänellä oli tapana maiskutellen sanoa: "Lasse. Lasse! Äläkää kossskaan antako lapsellenne nimeks Lasse! Se on kun tossu paskahan läsähtääsi!"

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Äiti olisi halunnut minusta Jennin, mutta isällä oli ikäviä kokemuksia jostain samassa talossa asuneesta samannimisestä riivinraudasta, joka oli vihannut tasapuolisesti kaikkia pihan lapsia. Ei siis tullut Jenniä vaan Minna, joita vuosina 1970-1979 kastettiinkin vaatimattomat 10 971 kappaletta, eli Väestörekisterin top kympissä ollaan. Etunimen kanssa olen ollut aina sinut, sukunimi kyllä vitutti lapsena ankarasti kun siitä väännettiin milloin mitäkin. Nykyään tykkään siitä kovasti ja minulle oli itsestäänselvää pitää se rouvautumisen jälkeenkin.

Jos olisin ollut poika, olisin saanut nimen Ville ukkini mukaan joka oli Vilho, mutta jota kutsuttiin Villeksi. Se nimi meni sitten myöhemmin serkkupojalle.

HelloAochi

Äitini halusi minusta Aadan, mikä olisi ollut 80-luvun alussa erikoinen nimi (nyt taas ei...) - sen sijaan sain kreikan mummon nimen ja minusta tuli Athanasia. Toinen nimeni on Maria, äiti ajatteli, että annetaan nyt tyttöraukalle edes yksi nimi, jonka kaikki osaavat lausua.

 

Siskoni nimi on muuten Saima, sekin 80-luvulla hyvin epätyypillinen, mutta nyt muodikas. Äitini piti ajalleen erikoisista, vanhanaikaisista nimistä.

Kommentoi