Monpensiers Fruit Drops, rankattuna

Kävin muutama viikko sitten laivalla. Tax Freessa silmiini osui purkillinen lapsuuteni ikuisuuskarkkeja, Monpensiers Fruit Drops -hedelmäkaramelleja. Niitä sellaisia hedelmän muotoisia kovia imeskeltäviä karkkeja, jotka lapsuuteni karkkipäiviä laimealla tylsyydellään haaleasti värittivät.

Kun olin pieni, meillä oli minusta aina ja iankaikkisesti yksi peltipurkillinen Monpensiers Fruit Drops -karkkeja kaapissa. Kukaan ei koskaan syönyt niitä, ennen kuin ihan viimeisessä sokerin hädässään, koska ne olivat niin kuolettavan ikävystyttäviä karamelleiksi. Vähän jauhoisia, kovia karkkeja, joita pitää imeskellä posket lommolla saadakseen niistä irti edes vähän makua. 

Joissakin erikoisissa nostalgiapäissäni päätin kuitenkin ostaa purkin, ajatellen, että se lepää keittiön kaapissa kuukausikaupalla, kunnes tulee pääsiäissunnuntai tai veraita tai todella, todella, todella kova, maailmanlopun sokerinhimo. Vaan toisin kävi. Purkki kökötti kaapissa viikon, kunnes avasin sen. Ja sitten tyhjeni melkein heti. 

Nämä karkit ovat loistavia!

Hehkutin karkkeja snäpissä, ja eräs kaverini kirjoitti minulle rakastaneensa niitä jo lapsena. "Niitä piti vetää kerralla mahdollisimman monta", hän sanoi. "Kun söi liikaa, oli kieli ihan verillä."

Vastasin hänelle: "Mua sattuu suuhun koko ajan."

Hän: "It only means you're doing it right." 

Säästääkseni purkkia mahdollisimman pitkään päätin, että karkkeja täytyy aina laittaa suuhun kaksi kerrallaan (pakko olla aina enemmän kuin yksi, ja jos laittaa enemmän ne loppuvat tosi paljon nopeammin). Lukijoideni arvokasta karamellinvalinta-aikaa säästääkseni päätin myös rankata ne järjestykseen ainoissa mahdollisissa yhdistelmissä. (Tämä on takuulla hyödyllisimpiä postauksia, mitä olen koskaan kirjoittanut.) 

4: Kaksi vihreää: inhokkini. Siksi niitä tuntuu tietenkin olevan purkissa eniten. Muotonsa takia muljuvat sulavasti suussa. Maku: meh. (Mikä hiton hedelmä tämä muuten on olevinaan?)

 

3: Kaksi vadelmaa: mitä helvettiä. Vatut ovat huippuhyviä, mutta nämä karkit maistuvat vanhaksi menneeltä likööriltä. Paska muoto, suuhun sattuu.

 

2: Kaksi mandariinia: jäätävän hyvä kombo. Muotonsa vuoksi kalisevat hauskasti hampaisiin. Ehdottomasti söpöin ulkoasu, toiseksi paras maku.  

 

1: Sitruuna ja mansikka: suosikkini. Siksi niitä on purkissa naurettavan vähän (mansikoita löytyy koko purkista ehkä kolme). Tämä yhdistelmä vie voiton paitsi maullaan, myös väkivaltaisuudellaan: sitruunan röpyliäinen pinta raapii kitalakea joka imaisulla, mutta sitä ei osaa varoa, koska mansikka on petollisen sileä. Maksimimaku - ja kipu!

 

Lue myös:

 

Share

Kommentit

Oi noita lapsuusajan muistoja! Laivaltako näitä silloinkin ostettiin? Miten niitä meilläkin tuntui olevan vaikka miten kauan ja paljon, ei siellä laivallakaan nyt hypätty joka välissä. Ehkä syynä oli isoveljeni, jolla oli tapana jemmailla karkkeja vaikka miten kauan. Ikävä tyyli, siis minun kannaltani, kun jaettu Lauantaipussi oli meitsin osalta syötynä muutamassa minuutissa ja toinen imeskelee hartaudella kaikki pehmeätkin karkit ja nauttii niistä koko päivän. Arg! Mä todennäköisesti rouhin nämäkin kovat pallerot ennen kuin ehtivät tuhota kitalakea suuremmin..

Tiia Rantanen

Mun isosisko oli myös tuollainen namijemmari! Olen varma, että se perkeleen rontti säästi karkkejaan vain siksi, että saisi lällätellä mulle.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Meillä on noita EDELLEEN aina. Ja juuri pahimpaan makeannälkään, kun mitään muuta ei talosta löydy. Syy ei ole maku, vaan se että eihän nyt kovia karkkeja voi montaa kerralla syödä!

Olisin testannut tuota sitruuna&mansikka comboa, mutta sitruunat olivat loppu. Mun järjestys: mandariini, vadelma, sitruuna, mansikka ja melooni (ainakin olen aina tulkinnut ne melooneiksi). Tämä purkillinen on kyllä ollut liian kauan auki, saaneet kosteutta... Seuraava laivamatka on jo varattu.

mystery
Vision One

Mua vaan harmittaa, kun muistan että ollessani ihan pieni lapsi, noi oli erimallisia ja jotenkin vielä paremman makuisia. Ihan vaan sellaisia ovaalin muotoisia ja vähän kirkkaamman värisiäkin ehkä, mutta tuo sama jauho niissä oli. Petyin kun ne vaihtui tollaisiksi hedelmän muotoisiksi, eikä olleet enää yhtä hyviä :D on vieläkin ikävä niitä vanhoja!

 

Pyjama
Pyjamapäiviä

Minusta tuntuu, että nämä fruit dropsit ovat olleet tällaisia aina. (Niitähän on valmistettu 1800-luvulta lähtien...)

Ethän sekoita näihin: http://d13z1xw8270sfc.cloudfront.net/origin/1978/taveners_fruit_drops_tin.jpg Näissä oli ehkä jotain jauhoa siellä purkissa...

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä tykkäsin näistä lapsena (nykyään en syö karkkia juuri koskaan) ja söin aina eri makuisia pareittain tai turkinpippureiden/muun salmiakin kanssa. Siis aina siloin kun oli ne juhlahetket ja oli itse tai joku muu käynyt laivalla. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Nämä kuuluivat myös mun -93 syntyneen lapsuuteen! Tosin musta tuntuu että monet muut mun ikätoverit eivät näitä edes tiedä (!!).

Tosin näitä ostettiin meidän perheessä aina lentokentiltä eikä laivalta.

Kirsikka W.

Näähän on ihania! Itse jaksan imeskellä tosin vain max. pari minuuttia, jonka jälkeen rouskuttelen menemään. Sanomattakin selvää, että tällä taktiikalla ei purkillinen kauaa säily.

Kommentoi