Muistoja lapsuudesta: Peukun äiti lopettaa tupakoinnin

Ladataan...

Jotkut lapsuuden lelut, kirjat ja tv-sarjat ovat täysin käsittämättömiä nykypäivän valossa. Niin käsittämättömiä, että minun oli pakko aloittaa niistä juttusarja. 

Ensimmäisenä käsittämättömänä kulttuuriteoksena Peukku-kirjasarjan klassikko-osa Peukun äiti lopettaa tupakoinnin. Rehellisyyden nimissä myönnän, että tämä ei ole tuttu omasta lapsuudestani. Ystäväni kertoi tästä minulle pari viikkoa sitten. Mutta älkäämme antako sen haitata menoa - syväluotaava analyysi onnistuu siitä huolimatta!

Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiinnittää huomion siihen seikkaan, että kirjan päähenkilö Peukku on todellakin irrallinen peukalo. Kirjan. Kuvakirjan, johon voisi piirtää vaikka minkälaisen, mielikuvituksellisen, värikkään, lapsia kiinnostavan hahmon. Irrallinen peukalo. Jonka äiti tupakoi. (1980-luku oli oikeasti yhtä rusehtavankellertävän monotonista kuin se valokuvissa vaikuttaa. Myös ihmisten mielissä.)

Toiseksi haluan ilmaista arvostukseni Peukku-kirjojen kuvitusta kohtaan. Tuo tupakansavu on uskomatonta! Vaikka Peukun äiti näyttääkin vähän siltä kun se oksentaisi häpykarvoja.

Tarina kulkee jotakuinkin näin: Peukku yrittää piirtää, muttei pysty, koska sankka savupilvi estää paitsi näkemisen, myös hengittämisen. Savun takaa paljastuu tupakoiva äiti. Peukku suuttuu niin, että muuttuu punaiseksi. Äitihän oli luvannut lopettaa! On äiti toki yrittänyt, mutta huonolla menestyksellä. Peukku päättää auttaa äitiä lopettamisessa ja heivaa tupakat mäkeen. Nyt loppuu se sauhuttelu! Peukun äiti tarvitsee kuitenkin jotakin korvaavaa tekemistä. Ensin hän ryhtyy kutomaan, ja kutoo kutomasta päästyään. Sitten hän rupeaa leipomaan, ja leipoo niin ettei loppua näy - ja syö kaikki leipomuksensa. Mutta mikään ei riitä: äiti on nyt koukussa herkkuihin. Peukku keksii nyysiä äitinsä karamellit, ja panee tämän juoksemaan perässään. Juokseminen on katsos terveellisempää kuin tupakointi tai herkuttelu. Äiti ihastuu lenkkeilyyn ja tajuaa, ettei enää tarvitse tupakkaa - tai karkkejakaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

(Peukun arveluttavat seikkailuthan eivät tähän pääty. Pieni tutkimus osoittaa, että kirjasarjan muissa suomenkielisissä osissa Peukku muun muassa katsoo yötä. Varsin kiinnostavan ja monipuolisen kuuloinen teos.)

 

Ruotsinkielisissä (alkuperäis-) teoksissa Peukulla (Tummen) on muuten seikkailukaveri. Dockis on kuvan perusteella joko karvainen hammas, nenäliinatollo tai lapsen piirros. Vaan ei: Dockis onkin nukke, jonka Peukun äiti (ex-tupakoitsija) on Peukulle ommellut. On siis yhtä hyvä ompelija kuin minä. (Kuva: Tre Sandberg)

Dockis ei tietääkseni esiinny ainoassakaan suomenkielisessä teoksessa, mutta ruotsia sujuvasti puhuva ystäväni keksi, että Dockis voisi olla meillä vaikkapa Nukkeli. Että siitä vaan suomentamaan! Tosin mietin, pitäisikö kirjoja muutenkin päivittää, tupakointi kun ei nykyisin ole enää yhtä yleistä kuin kirjan ilmestymisen aikaan vuonna 1981. Jos Helsingin kaupunki saisi päättää, uusi versio olisi varmaan Peukun äiti lopettaa somettamisen

Peukun äidin nikotiiniriippuvuudesta lisää allaolevassa videossa:

(Peukku-kirjojen kirjoittajilla on myös kokonainen kirjasarja pikku kummitus Lapasesta, ja siihen kuuluu DVD, jonka nimi on Pikku kummitus Lapanen ja setä Riukuliini. En tule käsittelemään sitä tässä juttusarjassa.)

No, miten on - muistatteko Peukun?

Lue myös:

 

Share

Kommentit

Juliaihminen
Juliaihminen

En todellakaan muista. Mikäli sulla ei olisi tuota ammattimaista youtube-videota todistusaineistona, ajattelisin, että nyt on Tiia vedellyt vähän liian tiukkoja happoja ja päästänyt "taiteellisen petonsa" irti.

Tiia Rantanen

Mutta eikö ole upea? Tästä ensilukemista Alpulle!

Juliaihminen
Juliaihminen

No onhan se, onhan se. Eiköhän oteta tuo tekele heti Kirsi Kunnaksen kaveriksi tähän Kulttuurikodin kaanoniin.

tiia_

Peukkua en muista, mutta Lapanen oli joskus kova sana, kummitus kun oli. :D

Tiia Rantanen

Joo. Mietin jo hetken, että käsifetissi much, kun on lapasia ja peukkuja, mutta oli niillä kai Anna-niminen hahmokin, joka oli käsittääkseni ruumiinosan tai vaatteen sijaan ihan kokonainen lapsi.

Lotta Katariina
Pumpui

Pikku kummitus lapanen on muuten erikoinen suomennos, sillä se on alun perin Lilla spöket Laban, eli Laban-kummitus, eikä muutenkaan lapanen. Naispuolinen kummitus on Labolina.

 

 

Tiia Rantanen

Ja suomeksi Lapaniina. :I 

saarah
visual diary

Mä muistan tän! Ja sen friikin sormileikin (lauluineen) joka oli pikku Kakkosessa. Hetkinen, miks kaikki 80-luvun muistot kuulostaa NÄIN härskeiltä :D :D :D

Tiia Rantanen

Kekseliäisyyden huippu - tehdään kaikki pelkästään käsillä: sor, sor, sormileikki alkaa, hapsiainen ja peukku!

SC (Ei varmistettu)

Peukusta en ollut kuullutkaan, mutta oppiikolapanenkummittelemaan (se pitää sanoa noin) oli yksi lapsuuteni lempikirjoista!

SC (Ei varmistettu)

Ei hittolainen, muistin vasta Otto-nallen myötä tulla uudelleen kommentoimaan. Anteeksi että olen pitänyt sinua kuukauden jännityksessä, mutta en TODELLAKAAN muista, oppiko se kummittelemaan! :D täytynee etsiä toi kirja porukoiden kätköistä ja sivistää jossain vaiheessa sekä itseään että pian syntyvää beeboa.

tinndy
Eläköön vallankumous!

Hahaa, mulla oli nää Peukku-kirjat! Mietin kyllä jo skidinä tätä tupakointikirjaa, että vähän outo teema. Parasta siinä oli, kun Peukun äiti neuloi Peukulle mm. riippumaton ja jalkapallomaalin, kun jotain oli pakko saada koko ajan räpeltää.

Peukku katsoo yötä oli pelottava. Siinä Peukku luuli esimerkiksi jotain katajapensasta vihreäksi noidaksi, jota mä pelkäsin ihan hulluna.

 

Kattokaa nyt, miten kauhee!! Onneksi Peukku muisti, ettei noitia ole olemassa.

Tiia Rantanen

Ja se kutoi myös auton - ilman moottoria, förstås. 

Täytyy myöntää, että Peukku katsoo yötä vaikuttaa menestysteokselta. Mutta miksi sillä on noin ihmeellinen nimi? Miksei se voisi olla vaikka Peukku hallusinoi tai Peukku näkee omiaan tai Peukkua pelottaa?

Keinuhevonen (Ei varmistettu)

Mä niin muistan tän!!!

Suvihoo (Ei varmistettu) http://www.festivus.fi/

Siis todellakin muistan, ai että mitä nostalgiaa! Peukku Peukulle (Y), oli niin härö että tehnyt jo lapsena lähtemättömän vaikutuksen.

Tiia Rantanen

Itsekin kyllä uskoisin muistavani Peukun, jos olisin häneen lapsena törmännyt. 

kaista (Ei varmistettu)

Ei luoja!! Mä en ole nauranut nillekään netissä vastaan tulleelle jutulle yhtä paljon sen jälkeen kun näin tän

https://headbandsandheartbreak.wordpress.com/2016/11/05/never-change-cri...

siis kahteen viikkoon!!

Nius from Tampere

Hah, joo vähän on ajat muuttuneet. Musta vois vieläkin olla tommosia aiheita lastenkirjoissa. Ja grafiikkakin saa pisteet. Hyvä peukku! 

Tiia Rantanen

Peukku peukulle! Tohon aikaanhan Peukun äiti olis myös ihan hyvin voinut lähettää Peukun lähikiskalle ostamaan äitin nortit. Muistan ala-asteella parin kaverin hakeneen kulmakipsalta aina vanhempien röökit. Yhh. 

Kommentoi

Ladataan...