Nimi on enne – eli lapseni nimeksi on pakko tulla...

Kolmetoistavuotiaana päätin tuleville lapsilleni nimet. Kirjoitin ne päiväkirjani kulmaan, piirsin ne sieluni sivuille ja käärin ne mieleni vaippaan tulevaisuuden varalle. Ja koska vuosi, jona nimet päätin, oli 1996, ovat nimetkin sen mukaiset.

"Kattelin tossa just kalenterista nimiä ja löysin oivat nimet kahdelle lapselleni jos saan tytön ja pojan." (Mainittakoon, että tämän jälkeen listasin juuri saamani joululahjat, joita olivat muun muassa TV HITS HOT! YEARBOOK 97 -lehti, Toni Braxtonin cd-levy, 200 markkaa sekä kirjepaperia ja -kuoria. Kuvittele tähän jokin ajan kulua päivittelevä lausahdus.)

Jos lapsi on tyttö, tulee hänen nimekseen

Dorotea Ii (kutsumanimi tietenkin Ii)

Ja jos lapsi on poika, tulee hänen nimekseen

Okko Teodor (kutsumanimi Teo).

Aika monelle lienee selvää, että olen tosi onnellinen etten saanut lapsia niin kauan kun olin vielä tuota mieltä sittemmin muuttanut mieltäni. En siksi, että nimissä olisi sinänsä mitään vikaa. Se on lähinnä tuo niiden kokonaisuus ja kavalkadinomaisuus, joka työntää minua luontaan (ja rajusti). En kuitenkaan koskaan unohtanut nimiä, koska edellämainitut mielen vaipat ja sielun polttomerkinnät ja mitä näitä nyt oli. Ja se, että ne lukevat edelleen siellä päiväkirjan kulmassa. 

Mutta ei siinä vielä kaikki, kuten suosikkimainoksissani sanotaan. 

Bongasin tällä viikolla Facebookista Kodin Kuvalehden linkin, jossa verrattiin nykynimiä vuoden 1918 almanakkaan (jonka nimiä painetaan muuten myös ensi vuoden nimipäiväalmanakkaan, vaikka ne ovat sellaisia kuin Tertullius ja Ansgarius ja Engelbrekt, koska #suomi100). Jutussa sanottin, että katso, mikä nimesi olisi ollut vuonna 1918. Ja minä katsoin. Kuudes helmikuuta on nykyisin Tiian päivä, mutta sata vuotta sitten se oli 

Dorotean päivä.

JUMALAUTA DOROTEAN PÄIVÄ

DOROTEAN

Minullahan ei nyt siis kerta kaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa kuin nimetä lapseni Doroteaksi (tai ehkä toivoa kovasti, että siitä tulisi poika).

P.S. En siis ole raskaana tai suunnittele raskautta. Mutta nyt on ehkä pakko. #masuasukki #doroteaii

 

Lue myös:

 

Share

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Se on enne!

Tiia Rantanen

Selkeästi. Hei! Ehkä annan sille nimeksi ENNE DOROTEA koko homman korostamiseksi?!?

Anni Menossa (Ei varmistettu) https://menoajamamailua.wordpress.com/

Loistonimet!

Mulla oli kymmenvuotiaasta asti kans selvää: Touko Elias ja Aatu Emil (minkähän takia aina pitää päättää tää nimirimpsu...). Sit menin, nain ja synnytin pojan miehelle, joka sanoi, että Aatu tarkoittaa Hitleriä. Ei tullu Toukoa eikä Aatua.

Tiia Rantanen

Mun siskon lapsilla on Touko-niminen vauvanukke. Näin kerran niiden tekemän paperin, jossa luki Touko Kesäkuu ja innostuin, että ovatko ne antaneet sille sukunimeksi Kesäkuu, että tuohan on nerokasta, mutta sitten kävikin ilmi että paperi oli kutsu Toukon synttärijuhlille. Touko oli syntynyt kesäkuussa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Saksassa Dorotea (tai Dorothea) on aika yleinenkin nimi ja arvaas kun kaikkien Doroteojen lempinimi on automaattisesti Doro... Ei mulla muuta.

Tiia Rantanen

Näissä samoissa päiväkirjoissa sanon jossain vaiheessa jotakin että "luulet varmaan että oon ihan toro ja tyhmä" tms. Ehkä tarkoitinkin Doro?

- (Ei varmistettu)

Jos saat joskus tytön, niin sinuna kyllä laittaisin tuon Dorotean toiseksi tai kolmanneksi nimeksi ;-)

Tiia Rantanen

Ilmoittelen sitten.

iidis
Varpain jaloin

Todellakin enne!

Mä muuten kävin kokeilemassa tuota testiä myös. Iida olisi vuonna 1918 ollut "eksoottinen" Ida...

Torey
Näissä neliöissä

Ihan mahtavaa! :D Mä olin joskus 2000-luvun alussa kovin sitä mieltä, että mun lapsista tulee Unna ja Tuukka. Tykkään nimistä yhä, mutta kukaan muu (paitsi yksi ystäväni) ei lämmennyt Unna nimelle (EN tajua) ja Tuukka joka olisi mennyt mieheltä läpi, jäi käyttämättä, koska meidän lapset on molemmat tyttöjä.

MUTTA sen sijaan keksin tytöillemme vähän harvinaisemmat nimet! Esikoisen kaimoja on 20kpl, mutta silti se kuulostaa ihan tytön nimeltä! Vuonna 2011 heitä oli vasta alle 10! Mies makusteli sitä aikoinaan hetken ja tokaisi sen sopivan. Kuopukselle haluttiin siskon nimeen sopiva nimi, ilman pakollista "sama etukirjain" ja senkin keksi lopulta, tättärää, minä! Hänellä kaimoja on kyllä hiukan enemmän, yli 1000! Mutta siis vähemmän kuin Heidejä ja Lauroja. :P

Tiia Rantanen

ARGH nyt en kestä kun haluaisin tietää ne nimet!

Torey
Näissä neliöissä

Haha! :'D Instani puolella niitä "mainostan" mut täällä blogimaailmassa vähemmän.

Tommi K
Isyyspakkaus

Tertullianus, Polykarpus, Eufrosyne :-o Enpä ole ikinä kuullut tällaisia nimiä.

Tertullianuksia... vai Tertullianuseja on vrk:n mukaan kastettu 1910 - 1919 välillä 5 kpl ja 2000 - 2009 "alle 5". Jossain keskuudessamme kulkee siis edellen Tertullianus! Polykarpus on yhtä harvinainen, mutta mielenkiintoista, että sekin on tehnyt pienen comebackin vuosina 2000 - 2009. Eufrosyne on ollut yleisempi, jopa satoja on saanut sen nimen!

Tiia Rantanen

Tertullianus olisi, kuten eräs tuttavani sanoi, vähän kivempi nimi ilman sitä anusta siellä lopussa. Polykarpus on ihan kiva, mutta se kuulostaa joltakin flunsssabakteerilta. Eufrosynestä tykkään, koska kukaan ei koskaan osaisi kirjoittaa sitä oikein. Plus se kuulostaa kreikkalaiselta jumalalta. 

E- (Ei varmistettu)

Pahoittelut, mutta sain aivan hillittömän naurukohtauksen tästä postauksesta! Syynä ei ollut niinkään nuo nimet, vaan se, että lapsuuteni legendaarisissa pikkuvampyyri-kirjoissa seikkaili pelottava Dorothea-täti, jonka edesmennyt puoliso oli Teodor-setä :D

Tiia Rantanen

EI JUMALAUTA :DDD

Oonkohan mä keksinyt ne sieltä???? Luin nimittäin niitä myös! Mutten kyllä muista yhtään tuommoisia tätiä ja setiä.

Kommentoi