Ratkaisu stressiin: televisio

Ei ole sellaista kiirettä, jota yksi (tai kahdeksan) Frendien jaksoa ei torjuisi.


Kun minulla on kasapäin tehtävää ja aivan posketon kiire, pitäisi minun aikatauluttaa työni, priorisoida, pomodoroida (tekniikka, jonka opin lopputyötä tehdessäni, mutta jota en koskaan juuri käyttänyt) ja yksinkertaisesti ryhtyä toimeen. 

Mutta minä en pysty. Kun tunnen stressin hiipivän, sydämenlyöntien tihenevän, sormien hikoilevan ja ahdistuksen kuristuksen puristuvan kurkun ympärille, lamaannun. Lamaannun täysin, kuin peura ajovaloissa, enkä pysty tekemään mitään. 

Viimeiset viikot olen tehnyt hurjasti töitä. En ole ahdistukseltani saanut käytyä kertaakaan uimassa, ulkoilemassa tai harrastamassa mitään hyvinvointia parantavaa. (Tai se on ainakin käyttämäni tekosyy, krhm.) Mutten suinkaan ole myöskään istunut kahtakymmentä tuntia päivässä koneen ääressä. Tai no itse asiassa olen. Mutten aina tekemässä töitä.

Kun minua stressaa, en tee mitään. Katson telkkaria. 

Kyllä. Eikä minua edes hävetä. (Tai siis hävettää kyllä, ihan tolkuttomasti, mutta tämä on minun kömpelö yritykseni päästä siitä häpeästä hiukan eroon.)

Viimeiset viikot olen todella tehnyt hurjasti töitä. Mutta olen myös katsonut viisi kautta the Mindy Projectia, kaksi kautta How to Get Away with Murderia, koko O.J. Simpson -draamasarjan, viimeisimmät Jane the Virginit, uusimmat Girls-jaksot ja koko liudan hääohjelmia töllöstä sekä dokumentteja YouTubesta (ja kaiken ohella muutaman kauden Frendejä). (Niin ja ooh, oletteko katsoneet sitä HBO:n Big Little Liesia? Rakastan.)

Telkkaria aina parjataan. Turhaan, minusta. Hyvä tv-sarja tai -ohjelma on pako ahdistuksesta, arjesta ja kaikesta siitä, mitä pitäisi olla tekemässä. Kun minua stressaa, en pysty joogassa tai lenkilläkään olemaan tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, etten ole juuri sillä hetkellä edistämässä työtehtäviäni. Mutta kun vietän neljäkymmentä (tai kahdeksankymmentä tai satakaksikymmentä tai satakuusikymmentä, hups) minuuttia vaikka Annalise Keatingin ja hänen lakiopiskelijoidensa seurassa, unohdan kaikki murheeni. 

Ja silti saan työni tehtyä. Ehkä vasta yöllä tai viikonloppuna, mutta kuitenkin. Ja minua stressaa aina vähän vähemmän. 

Niin että ehkä peuroillekin pitäisi tarjota pääsy suoratoistopalveluihin. Loppuisi se ajovaloissa möllöttely.

 

Lue myös:

 

Share

Kommentit

saarah
visual diary

Samaistun tähän x1000000! Mulla on myös se, et mitä stressaantuneempi oon, sitä parempi on katsoa jotain minkä on nähnyt jo sata kertaa (kuten Frendit) eli ei tarvi stressata sit siitä et tykkääkö sarjasta tai pysyykö kärryillä :D

Voin myös ihan rehellisesti sanoa, et ilman Netflixiä en ois ikinä selvinnyt ulkomaille muutosta, parista erosta enkä gradun tekemisestä <3

Tiia Rantanen

Iltaisin jos mua ahdistaa ja pelottaa mennä nukkumaan, koska kuolemanpelko valtaa mielen, laitan Frendit pyörimään ja nukahdan. On niin hyvä, kun tietää jo, mitä tulee tapahtumaan (joka ikistä vitsiä myöten), ei tarvii seurata mitä tapahtuu. :D

Torey
Näissä neliöissä

Frendit, kyllä! Se on perus "ei tuu uni" tai "ihan paska tv-tarjonta" ajan viete! Ja just toi, että ei haittaa sitten jos nukahtaa ja jää jotain näkemättä! 

Moderni perhe on myös loistavaa viihdettä jos ahdistaa!

Aahoojii (Ei varmistettu) http://aahoojii.blogspot.fi/?m=1

On sarjojen katselu moninkerroin parempi tapa nollata pää kuin esim. dokaus.

Mulle toimivin sarja stressinpoistoon on, tattadaa, vanha kunnon Tyttökullat!

kaista (Ei varmistettu)

Nyt mun on vaan pakko kysyä että oletko tutustunut koskaan Jane the Virginin alkuperäisversioon Juana la Virgen? Emmä tiiä, löytyykö mistään, mutta joskus toi tuli telkasta, en tiedä onko jenkkiversio yks yhteen. Jos siis katsottava loppuu.

Tiia Rantanen

Sehän onkin hei suuri kriisin paikka! Kun katsottava loppuu. Hyi.

En oo tutustunut Juna la Virgeniin, mutta oon tietoinen sen olemassaolosta. Täytyy pistää korvan taakse! 

On ihanaa, kun nykyään tehdään niin laadukkaita tv-ohjelmia, esim. se The People vs. O.J. Simpson oli mieletön! Silti kirjallisuutta opiskelleena tuntuu, että aina pitää vähän puolustella, kun rentoutuu mieluummin tv:n kuin kirjojen parissa. Mutta kun lukiessa pitää suorastaan ajatella, tv:n ääressä voi vaan möllöttää.

Tiia Rantanen

Erittäin hyvin sanottu siellä perällä!

Torey
Näissä neliöissä

Itse luen todella paljon ja tällä hetkellä meillä katsotaan aika vähän televisiota. Mutta yksi hyvä huomio on myös se, että lukiessa rentoudut yksin, tv taas kerää kivasti yhteen perheen, ystävät jne! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Moi! Olitko tänään Kumpulan kampuksen Chemicumissa syömässä?! :D
Jos en olisi suomalainen ja miettisi että voi vitsi jos se ei ookaan se, niin oisin tullut kertomaan että sulla on ihan huippu blogi! Mut jos et ollut se, niin onneksi en mennyt koska mieti miten noloa se olisi!

Tiia Rantanen

Haha! En ollut, joten onneks et mennyt, ai kauhee miten noloa se olisi ollut. Paitsi että se olisi ollut hyvää guerillamainontaa tälle minun blogilleni, että voihan paska. Olisitpa kuitenkin mennyt. 

Mutta olen kyllä kuullut aiemminkin, että mulla on joku doppelgänger täällä Helsingissä. Tai ehkä useampia. Yksi niistä lauloi Edith Piafia ranskaksi muutama vuosi sitten Restroomissa ja yksi minun entinen kämppiksenikin luuli, että se olin minä. (Olin oikeasti ulkomailla silloin, mutta kun kuulin, että se lauloi tosi hyvin, sanoin tietenkin että joo minähän se.)

Kommentoi