Remonttipäiväkirjat osa II: mitä olen oppinut

Ladataan...

Kymmenen päivää ennen kotiinmuuttoa olohuoneemme näytti tältä. Melkein valmis, eikö?

Aloitimme remontin kesäkuun puolessavälissä. Tätä kirjoittaessani ollaan syyskuun paremmalla puolella. Mitä reilussa kolmessa kuukaudessa on tapahtunut? No, vessa ja suihku on kaakeloitu ja ne ovat saaneet uudet kalusteet (tosin ovia ei kummassakaan vielä ole). Seinät, katot ja lattiat on hiottu ja maalattu (tosin yksi seinä on vielä maalaamatta, ja pari muuta tarvitsee uuden kerroksen). Makuuhuoneessa on uusi liukuovikaapisto (tosin pala lattiasta puuttuu ja nukumme puhallettavalla ilmapatjalla). Keittiö on paikallaan ja käytössä (tosin roskiksen ovi on vielä vinossa, seinä maalaamatta, eikä minulla ole vielä hajuakaan, mitä välitilaan tulee). Olen kuitenkin ehtinyt oppia tässä kolmessa kuukaudessa koko liudan uusia asioita, kuten

  • valittamaan kaikesta ja vaatimaan kaikenlaista ja olemaan yleisesti ottaen vittumainen ämmä
  • sen, että takareisiinkin voi tulla stressifinnejä
  • sen, että manikyyrit kannattaa unohtaa remontin ajaksi (en voi uskoa, etten tajunnut tätä etukäteen)
  • sietämään tietoa siitä, että minua vihataan keittiöliikkeessä, liukuovifirmassa, remonttimiehen kotona, sähkömiehen sydämessä ja kaikista eniten K-Raudassa, koska niitä kaikkia vihataan myös meillä
  • sen, että parketin voi maalata valkoiseksi, mutta siitä tulee todennäköisesti silti keltainen
  • että neliömetrin kokoisen kylpyhuoneen kaakeloinnissa voi helposti kestää kolme ja puoli viikkoa
  • sen, että pystyn syömään aika paljon pitsaa ihmiseksi, joka ei pidä pitsasta
  • sen, etten enää koskaan remontoi
  • sen, että seuraavan kerran kun remontoin, aion tehdä sen paljon järkevämmin
  • sen, että minussa on hiukan maanisdepressiivisen vikaa
  • alkoholi maistuu todella hyvältä remonttipäivän päätteeksi (tai keskellä)
  • ei ole ihme, että rakennusalalla alkoholisoidutaan 
  • parisuhteen korkein koetinkivi (itse remontin jälkeen) on asuminen asunnossa, jonka vessassa ei ole ovea.

En haluaisi enää oppia mitään. 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Remontoinnissa ehkä suurin tuska on se, että lähes kaikki tehdään vähintään kahdesti. Meillä ainakin kylppärin putkien jakotukit, jääkaapin ja pakastimen ovien asennus, keittiön välitilalasi, muutamat sähkövedot, kylppärin altaan asennus ja kirsikkana kakun päälle koko asunnon kattavan massiiviparketin hionta ja lakkaus (vinkki: parketista voi tulla paitsi väärän värinen, myös perunapellon näköinen).

Me ollaan nyt siis helmikuusta asti eletty remonttia, joka nyt ehkä yhden lattianuudistusevakkoviikon jälkeen toivottavasti lähentelee finaalia. Kirjoitan tätä täällä tyhjässä asunnossa, joka odottelee lakan lopullista kuivumista että saisi huonekalut lopulta paikoilleen.

t. Edelliseen remonttipostaukseen kirjoittanut, joka on selvinnyt samanaikaisen remontin ja avioitumisen ja on edelleen kaksi kuukautta hääpäivän jälkeen naimisissa!

p.s. Sen vielä opin, että kaikki putkimiehet on umpijuoppoja, näin havaittiin ja näin sähkömies asian vahvisti.

pizza4lyfe (Ei varmistettu)

Meinasin jo kirjoittaa pitkän, myötätuntoisen viestin remontin keskelle, mutta yksi lause sai sen unohtumaan: "...ihmiseksi, joka ei pidä pitsasta".

SIIS MITÄ HITTOA?!?! KUKA EI TYKKÄÄ PITSASTA?!?!?!?! HUONOKIN PITSA ON HYVÄÄ, KOSKA SE ON SILTI VIELÄ PITSAA! (nyt ei puhuta calzoneista, niistä paholaisen huijauksista) EN KESTÄ EN KESTÄ EN KESTÄ EN EN EN. TÄMÄ ON SKANDAALI!

Mutta siis.. Tsemppiä sinne loppuremonttiin ja Lidlin uikkaripäivitystä odotellessa!

Tiia Rantanen

Haha! Tiesin, että tässä käy näin - mutta koska olen avautunut aiheesta jo aiemmin, en tehnyt siitä niin suurta numeroa. Ymmärrän kyllä mitä meinaat, koska mun mielestä huono hampurilainenkin on herkullinen, koska se on silti hampurilainen: tuo jumalten ruoka ja sydämeni valittu. 

Ja kiitos

pizza4lyfe (Ei varmistettu)

Kävin lukemassa tuon linkkaamasi postauksen ja meinasi kyllä aamukahvit mennä väärään kurkkuun. Mutta kuten joku taisi sanoakin kommenteissa, jääpä sitten maailmassa enemmän pitsaa minulle! Ja pelottavaa kyllä, hampurilaiset ovat viime vuosina vieneet enemmän ja enemmän tilaa pitsan täyttämästä sydämmestäni...Sen verran itsekunnioitusta onneksi vielä löytyy etten ole päätynyt testamaan pakastealtaiden Frankenstein-hirviötä, pizzaburgeria!

Maira_ (Ei varmistettu)

Minäkään en erityisemmin tykkää pitsasta! (Paitsi joskus dr ötkerin pesto-Mozzarellasta)

alexan (Ei varmistettu)

Sydäntäni lämmittää että maailmasta löytyy joku muukin joka ei pidä pitsasta. Se on niin yleisesti rakastettu ruoka että päädyin jopa tekemään sitä tupareihimme, koska en ole tavannut ketään (minun lisäkseni), joka ei pitäisi pitsasta. Hampurilaiset sen sijaan ovat aivan parhaita :)

Kommentoi

Ladataan...