Ressu, Tommy ja muut tuoksumuistot

Olen aina halunnut tehdä oman parfyymin. Ja kuvitellut tietysti, että siitä tulee ihana, eikä esimerkiksi hienhajuinen. No, olin puoliksi oikeassa.

Pääsin viime perjantaina tutustumaan lifestylekauppa TREssä Helsingissä avattuun konseptiparfymeriaan, jossa voi luoda ihan oman öljytuoksun. Frantsilan Scent Lab on tuoksunrakennuskonsepti, jossa saa ostaa kolmellakymmenellä eurolla oman pikku putelin jojobaöljyä, johon voi lätkiä eteerisiä öljyjä. Tai no ei lätkiä. Tiputella sillä tavalla varovasti ohjeiden mukaan. Parasta on, että lätkittäviä öljyjä muutellaan vuodenaikojen myötä: nyt kaupassa olevat pipetit tiputtelevat lähinnä talvisia tuoksuja, ja valikoima on sitten keväämmällä vähän erilainen. Ja koska pullo on pikkuinen, voi tuoksuja tehdä monta tai tulla sitten vuodenaikojen vaihtuessa tekemään uuden.

Kääntöpuolella sitten taas pelottavinta on se, että on täysin saatana mahdotonta tietää, millainen tuoksusta tulee, vaikka siihen miksaisi täydelliseltä tuntuvan valikoiman omia lempihajuja: sitruunaa, mustakuusta ja frankinsensiä. Onnistuin itse tekemään tuoksun, joka saattaa saada minut vähän yökkimään. Muistatteko Frendeistä sen, kun Phoebe kokeili tavaratalossa miesten tuoksua ja haisi sen jälkeen punajuurille ja venäläiselle taksikuskille? Vähän sellainen. Onneksi tein myös toisen, jossa pitäydyin vahvasti turvallisessa laventelissa.

Frantsilan edustaja sanoi tilaisuudessa, että Scent Lab on mahtava tilaisuus luoda oma tunnetuoksu. Voi tehdä itselleen vaikka rauhantuoksun tai rakkaustuoksun tai mitä sitä nyt ikinä haluaakaan juuri siihen hetkeen. Ja sitten hän kertoi sen, minkä me kaikki jo tiedämme: tuoksumuisti on yksi voimakkaimmista. Googlailin vähän menemään ja opin, että aivot tunnistavat tuoksuja samassa paikassa kuin tunteita, ja siksi ne yhdistyvät helposti toisiinsa. (Tai jotenkin noin se meni. Tässä blogissa faktat eivät ole ihan niin justiinsa.)

Tuoksuista ja muistoista inspiroituneena listasin vahvimmat tuoksumuistoni:

Ginger beer tuoksuu Ressulta (Snoopy, ei Redford). Isäni toi työmatkalta Yhdysvalloista Ressu-tarroja, jotka alkoivat tuoksua, kun niitä rapsutti. (Mutta nyt kun mietin, en ihmettelisi, vaikka Ressu Redfordkin tuoksuisi limulta kun sitä rapsuttaa.)

Tommy boy, tuo takavuosien kestosuosikki, miesten (lue: teini-ikäisten poikien) perusunivormuun 90-luvun lopulla kuulunut "parta"vesi tuoksuu teini-iän epävarmuudelta. Se saa minut myös tuntemaan viiman vatsanahkassani, kun farkut roikkuvat liian matalalla ja toppatakki on liian lyhyt. Jos tuoksu on oikein voimakas (ja sehän on), saattaa sormissa tuntua möhkäle nokialainen ja rinnassa matopelin jännitys.

Elnett-hiuslakka tuoksuu (tutummin löyhkää) ranskalaiselta pikkukylältä. Kun olin vaihto-oppilaana La Souterrainessa vuonna 2000, oli huivilla "huolettomasti" kietaistu supertuuhea suttunuttura, joka kesti 45 minuuttia laittaa, ainoa oikea kampaus. Très chic.

Huvipuisto tuoksuu romanttisilta treffeiltä. Eräs tyyppi vei minut kerran lokakuisille treffeille Lintsin Valokarnevaaleille, ja se on edelleen ihaninta, mitä tiedän. On jotakin niin ihastuttavan epäsuomalaista ja elokuvallista olla huvipuistossa silloin, kun on pimeää. 

Valkosipuli tuoksuu Mikolta. Musiikkiteatterikoulukaverini Mikko tykkäsi mausteisesta ruoasta ja tuoksui usein valkosipulilta. Moi vaan Mikko! Emme ole nähneet varmaan vuosiin, mutta ajattelen sinua aina, kun haistan valkosipulin. (Eli ihan helvetin usein.)

 

Millaisia tuoksumuistoja teillä on?

 

Lue myös: 

 

Share

Kommentit

Suttastiina

Voi alkoi melkein itkettämään. Mieleen tuli ne sadat tuoksumuistot, jotka ovat enää vain muistoja tuoksuista parin vuoden takaisen takaraivon & asfaltin kohtaamisen seurauksina.

Sateessa kostuneen nahkarotsin tuoksu
- kun viimein pääsi sen tavoittamattomalta tuntuneen ihastuksensa kainaloiseksi ja ilta oli kylmä ja kostea ja se halasi lujasti...sain sen rotsin itselleni sitten myöhemmin.

Piipputupakka kesäillassa
- laiturilla jalat vedessä, patteriradiosta kuuluu Hectorin Tuulisina öinä ja siinä vieressä vedessä toiset jalat

Punainen moskova-HAJUvesi
- Rippilahjaksi saatu Leningradin matka vuonna -77

Oooiiii ja vooooiiiiii....

Tiia Rantanen

OH ihana! Erityisen ihana tuo tyyppi, joka antoi sulle nahkarotsinsa. I would never.

Suttastiina

Erityisen ihana oli se tyyppi <3

CougarWoman
CougarWoman

Tommy-girl! MUST-hajuste 90-luvun lopun vaihto-oppilaana Englannissa. Vieläkin tulee mieleen krapula-aamut, randompokat, liian lyhyet hameet ja makaroni-tonnikalasörssö.

Kouros. Kreikkalaisen härän virtsalta dunkkaava partavesi vie takaisin yläasteen saksantunneille ja siihen teini-iän toivottomaan opettajaihastukseen.

Popcorn. (Edesmenneen) koiran tassut.

Suttastiina

Tosiaankin, Kouros!

Tiia Rantanen

KOUROS. En tiedä mikä se on mutta kuulostaa siltä että TODELLAKIN OSTAISIN.

Vierailija (Ei varmistettu)

No siiis, tuoksut vie mut tosi usein sekunnin sadasosassa johonkin paikkaan ja kestää hetki tajuta, että siellä on tuoksunut samalta. Nyt ihan lähiaikoina on pari kertaa toistunut paluu hevostalliin ratsastusleirillä, jolla olin 11-vuotiaana. Vähemmän hohdokasta on, että mielleyhtymä on tullut taloyhtiön jäteastian leyhähdyksestä viedessäni roskapussin XD

Tiia Rantanen

Hei mää meinasin kirjoittaa roskiksen tuoksun! Mulle tulee siitä mieleen joku etelänmatka. Lämpimässä roskikset dunkkaa tykimmin.

Vierailija (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Date-hajuvesi tuoksuu ala-asteen discoilta ja siltä, kun niin kovasti toivoi, että joku olisi tullut hakemaan tanssimaan. Kaurapuuro, jonka päälle on siroiteltu sokeria, taas tuoksuu lapsuuden hoitopäiviltä, sillä perhepäivähoitajalla syötiin sitä joka aamu.

Tiia Rantanen

Mun paras ala-asteen discomuisto on, kun tanssin Bon Jovin Alwaysia luokkakaverini Tuopin kanssa ja se lauloi kertsiä täyttä kurkkua mun korvaan. Hajuja ei hetkeen kyllä liittynyt. Äänet olivat tarpeeksi.

Ajatusleikki

Tommy Boy :D oh my, todellakin olet asian ytimessä. Aina kun sen haistaa jossain, tulee automaattisesti fiilis: thank god mä en enää ole tuossa maailmassa :D

Tuoksumuistoja, onhan niitä. Ne ovat vahvoja, niin kuin musiikkimuistot. Monet tuoksut tuovat mieleen juuri ihmiset. Oman mieheni käyttämä tuoksu vie ajatukset usein suhteemme alkuaikoihin, vaikka on koko kymmenvuotisen suhteemme ajan käyttänyt samaa. Silti se vie ajatukset juuri sinne alkuun, kun oli perhosia vatsassa ja toinen ei voinut olla liian lähellä.

Sitten on kasa muitakin, mutta suosikki on aika kliseinen: vauvantuoksu. Se vaan on niin kertakaikkisen humalluttava, eikä siitä saa tarpeekseen. Pää menee pyörälle ja kaikki ympärillä katoaa. Osa sen magiaa on siinä, että se katoaa eikä sitä enää saa takaisin. Paitsi uudessa vauvassa tietysti. Tykkään myös sen pikkuvauvatuoksun jälkeen ylipäätään maidontuoksuisista vauvoista. Vieläkin haistelen 1,5-vuotiasta kuopusta, jolle äidinmaito edelleen kelpaa. Ihana ihana niin. Se nostaa pintaan tunteet, joita kukaan eikä mikään muu koskaan voi saada aikaan.

Lähdenpä tästä haistelemaan :D

Tiia Rantanen

Vauvantuoksusta tuli mieleen yksi tuoksumuisto! Se ei tosin liity vauvoihin vaan työharjoitteluun, jonka tein päiväkodissa sosiaalialaa opiskellessani. Päiväkodin lapset tuoksuvat ULOLTA. Siltä, että ne ovat olleet pitkään ulkona ja hihaan on ehkä pyyhityä vähän hiekansekaista räkää. Aina kun ratikkaan tai bussiin tulee joku museoon matkalla oleva päiväkotiryhmä, nenään tulvahtaa ulo, ja olen taas komentamassa mukuloita päiväkodin pihassa.

Ajatusleikki

Totta! Sama ilmiö tapahtuu myös pienemmässä mittakaavassa kun lapset tulevat kavereineen sisälle ulkoilun päätteeksi.

Kiitos, että täsmensit kyseessä olevan Snoopy, ei Redford. Ehdin huolestua uskallanko lukea postausta ollenkaan ;)

Tiia Rantanen

Mutta eikö olekin melko helppo kuvitella että sekin tuoksuisi jollekin limulle kun vähän rapsuttelisi? Tai ehkä makeutusaineelle?

Hubbabubba?

Vierailija (Ei varmistettu)

Viemärin hajusta tulee aina autuaan onnellinen olo, koska siltä haisee monin paikoin ulkomailla. Tästä tulee vähän väärä olo.

Samoin hevosen lanta tekee vanhan heppahullun kummallisen onnelliseksi.

Hei supertuuhea suttunuttura, joka kesti 45 minuuttia laittaa: kerro miten tällänen tehään!

Tiia Rantanen

Voi kauheeta, en varmaan muista enää. Siihen vaadittiin helvetinmoista tupeerausta, paljon pinnejä, tuhottomasti Elnettiä ja kaikkein tärkein eli huivi, jolla koko komeus kääräistiin kasaan niin, ettei ihan heti huomannut, ettei se oikeasti ole niin tuuhea.

Nius from Tampere

teinipoikien "parta"vesi...hehheh :D paras!

Kommentoi