Selkäkipuja,osa 1: saamani neuvot

Selässäni on välilevyn rappeuma. Tai no, oikeastaan sitä ei uusimman röntgenin mukaan enää ole (olen ihmeparantunut), mutta siitä lisää juttusarjan seuraavassa osassa. Joka tapauksessa olen kärsinyt jatkuvista selkäkivuista jo 11 vuotta. Kumartelu on vaikeaa (ja aamuisin mahdotonta), käveleminen vihloo viikoittain ja tavaroiden nostelu aiheuttaa pelkotiloja siitä, että jäänkin kyykkykumaraan päiväkausiksi.

Kun selkään sattuu, on jokaisella antaa neuvo. Ja se on tietysti ihan tosi ihanaa, koska hyvät neuvot ovat selkäkivuissa todellakin kallisarvoisia. Ongelmana on se, että selkäkivut ovat vähän niin kuin ihonhoito tai maitotuotteet tai uskonto: kukaan ei voi tietää omien kokemustensa perusteella, mikä toimii jollekulle toiselle. (Olen tyystin lopettanut ihonhoitotuotteiden suosituksiin uskomisen. Jos suosittelijalla ei ole koskaan yhtään näppyä, kiitos kuuluu hänen äitinsä, ruokavalionsa, ympäröivän ilmaston ja kosmisten paravoimien yhteisvaikutukselle, ei naamarasvalle.)

Olen kuitenkin saanut selkäkipuihini valtavan paljon neuvoja. Olen yrittänyt noudattaa niitä kaikkia, mutta olen tajunnut, että se veisi minut todennäköisesti psykoosiin. Saamani neuvot ovat nimittäin seuraavat:

  • mene hierojalle
  • älä hyvä luoja mene koskaan hierojalle, ei kipeää selkää saa hieroa
  • mene magneettiin
  • älä vaan mene magneettikuvauksiin, kuolet klaustrofobiaan eivätkä ne kuitenkaan kuvaa oikeaa kohtaa
  • venyttele
  • älä herranen aika venyttele, pahennat vaan tilannetta
  • mene röntgeniin
  • ei röntgenissä kannata kenenkään käydä, saat syövän
  • mene kiropraktikolle
  • älä hyvä ihminen kiropraktikolle mene
  • lepää
  • älä missään tapauksessa lepää ollenkaan, se on saatanasta
  • liiku
  • mitä tahansa teetkin, älä vaan liiku
  • mene osteopaatille
  • jos menet osteopaatille, et enää koskaan kävele
  • mene lenkille
  • älä vaan lenkkeile, selkäsi menee sijoiltaan
  • mene jäsenkorjaajalle
  • jäsenkorjaajat osaa mitään tehdä, minäkin voin heilutella sulkia pääsi päällä ja syöttää sinulle pupun papanoita
  • mene akupunktioon
  • älä hullu mene ainakaan akupunktioon, nehän ovat ihan oikeita neuloja
  • mene fysioterapeutille
  • älä vaan mene fysioterapeutille, ne ovat puoskareita kaikki
  • mene salille
  • älä missään tapauksessa mene salille, kuolet

Että sillä lailla. 

Onko teillä selkäkipuja? Millaisia neuvoja te olette saaneet? Ja ennen kaikkea: onko neuvoista ollut hyötyä?

 

Lue myös: 

 

(Kuvissa olevat ihanat, vaaleanpunaiset pellavalakanat ja niiden sisällä olevat peitot on saatu Familonilta blogin kautta. Ja kyllä. Pallerehdin niissä ALASTI.)

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Mulla oli. Ja sitten - kuten margospencerkin - aloitin yin-joogan. Se paitsi venyttää lihaksia, venyttää siis käsittääkseni myös sidekudoksia (so. "lisää tilaa" alaselkään).

Toi yin-jooga sulta näyttikin puuttuvan tuosta listasta, joten: mene ihmeessä yin-joogaan. Mutta älä missään nimessä hyvä ihminen mene!!

Tiia Rantanen

Haha! Ehkä mun on kokeiltava sun molempia neuvoja.

eeva-xd (Ei varmistettu)

Itselläni on ollut samantuntuisia selkäkipuja jo pidempään, kumartelu vaikeaa yms. Kuvauksia ei ole vielä tehty, reumaa epäillään. Saanko kysyä, onko sinulla ollut puhetta reuman mahdollisuudesta (ei tartte vastata)? Kysyn ihan siksi, kun nuo oireet kuulostavat aika paljon samalta, mitä itselläkin. Itsellä vielä sellainen työ, jossa nostelua ja kumartelua ei voi välttää, olen hoitaja.

Joskus on ärsyttänyt työterveyslääkärin asenne "ei se selkä makaamalla parane", kuten ei paranekaan, mutta ei kyllä nostelemallakaan! Monilla ei ole kunnon käsitystä siitä miten fyysistä hoitoalan työ voi olla. No, en itsekään ole makaamisen puolestapuhuja, enkä ole ollut paljoa saikulla, mutta tulevaisuus pelottaa.

Yksi liike, mikä minulla joskus auttaa, on jumppapallon päällä tehtävät venytykset molempiin suuntiin, siis sekä vatsallaan pallon päällä "maaten" että selällään pallon päällä maaten. Fys.tt sanoi kysyttäessä, että ovat ihan suositeltavia jos auttavat, ja kyse ei kuulemma ole varsinaisesti venyttelystä vaan nikamavälien hoidosta, pallo ns. hieroo niitä ja tekee tilaa. Jumppapallo vaan täytyy olla tarpeeksi iso. No, nyt huomasin että rupesin taas neuvomaan sinua, vaikka puheena juuri oli hyödyttömät neuvot :D. Tsemppiä selkäongelmiin ja kiitos vertaistuellisesta blogista!

Tiia Rantanen

Hei kyllä mulle neuvoja saa antaa! Päätän sitten itse, tartunko niihin. 

Multa on testattu se reuma verikokeella, mutta sitten kuulin jostain että selkärankareuma ei näy niissä tuloksissa, vaikka se olisikin se? Emmää tiedä perkele. Ota nyt tässä sitten selvää. 

Torey
Näissä neliöissä

Kipu/vika/vaiva mikä vaan, niin aina joku jakaa neuvojaan! "Paras" neuvo tuli iäkkäältä rouvalta koskien hankalaa vatsaani: "KYLLÄ SUN TÄYTYY MENNÄ LÄÄKÄRIIN". Ahaa. Tuota kun mua on tutkittu niin ulkoa kuin sisältä useampaankin kertaan ja diagnoosi on "ei fyysistä vikaa".

IBS - dyspepsia - stressivatsa - herkkävatsa

Ei näy kuvissa, eikä tutkimuksissa. Silti se on olemassa. Apua voi löytää jostakin tai sitten ei. Stressi on pahin aiheuttaja, mutta vältäppä sitä täysin tässä maailmassa.

Mutta niin, kiitos neuvosta. :'D

Tiia Rantanen

Hyvt neuvothan siis olisivat ihan hyviä! Mutta kun etukäteen ei ikinä tiedä mitä sieltä tulee. "Tee nyt jotain sille" on aika hyvä. 

Into (Ei varmistettu)

Ihanat kuvat!

Varsinkin tuo aamukipu tuo mieleen selkärankareuman. Mulla on se. Aamukankeus, rappeuma, pullistumia aikoinen, ja muuta. Reumadiagnoosi tuli aikoinaan silti ihan puskista. Oli mitä oli - tsemppiä!

Koska kommenttiosion täytyy toistaa tekstiä: Yllä kommenteissa mainostettu yin-jooga oli mun selälle (ja nilkoille, polville, ...) pahinta paskaa pitkään aikaan! Tähän tekis mieli laittaa kaikkia omia vinkkejä, mutta pidän tunkkini :)

Tiia Rantanen

Hei apua en tarkoittanut ettei saisi neuvoa! Tottakai saa neuvoa, sieltä seastahan ne toimivat vinkitkin löytyvät. Mutta nyt mua rupes kiinnostamaan että miten sen selkärankareuman kanssa eletään? Onko sulla lääkitys? Jumppaohjeet?

Into (Ei varmistettu)

Moi Tiia! Sanoit aiemmin, että joku oli sanonut, ettei selkärankareuma näy labroissa. Suurimmalla osalla näkyy HLAB27 (ei mitään hajua, mikä toi on), mutta ei kaikilla. Ärsyttävää ettei lääkärit tiedä tota. Mä menin reumatologille mukanani vanha magneettikuva ja raihnainen selkä ja polvet, ja reumatologi tutkittuaan sano että ihan selvä tapaus. Otti sen labrankin sitten kun en suostunut ottamaan diagnoosia vastaan. Mulla on reumalääkkeet, näitä on erilaisia, vaihtunut vuosien varrella. Nyt on biologiset lääkkeet kun muut ei auttanut ja olo on bueno!! Kokeilemalla löytyy. Keskimääräinen selkärankareuman havannointiaika taisi olla 9 vuotta.... Moni lääkäri ei tiedä siitä mitään. Diagnoosi kyllä auttaa niin, että sitten otetaan kivut ja jumit tosissaan.

Harrastan uimista, tanssimista, joskus nolaan itseäni balettihenkisillä tunneilla, lenkkeilyä sen kolme kertaa alkukeväästä. Juoksukin on mahdollista :) Kaikkea saa tehdä vaikka sattuu välillä, seuraavana päivänä tietää, kannattiko. Hirveesti tsemppiä!! Sul on hyvä asenne.

Tiia Rantanen

Wöy. Siis mää en edes tiennyt että on olemassa sellainen asia kuin reumatologi.

KIITOS kommentista! Ehkä munkin pitää hakeutua sellaiselle. <3 

Vierailija (Ei varmistettu)

Selkääni tutkinut henkilö yksi: "Kyllä sun pitäisi vähän lisää saada lihaksia tänne tukemaan."
Selkääni tutkinut henkilö kaksi: "Sulla on kyllä nää lihakset ihan hyvässä kunnossa täällä."
Ahaa.

Jäsenkorjaajan tekemä manuaalinen hoito/manuaalinen terapia auttoi huomattavasti akuutissa kiputilassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ajattelin että saattaisit tykätä tästä hesarin jutusta: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005570153.html

Tiia Rantanen

Olen jo lukenut tämän, ja olen salaa Anna-Stina Nykäselle vähän vihainen. Minun piti nimittäin kirjoittaa juuri tuontyyppinen juttu, mutta hän ehti ensin. Minun olisi tietysti ollut paljon parempi ja asiantuntevampi ja kattavampi yksinkertaisempi.

-krisse- (Ei varmistettu)

Hey I feel you!
Samanlaista settiä täälläkin ja akuuttikipuvaiheessa sain kehotuksen kollegalta, että kyllä sun pitäisi mennä sairaalaan ja vaatia päästä osastolle. Siis WTF!?!
Menisinkö aulaan vaatimaan osastohoitoa? Vai ihan itsenäisesti suoraan johonkin osastolle?
En sitten mennyt. Siksi varmaan selkä on yhä kipeä.

Norx (Ei varmistettu)

Oikeesti suosittelen osteopaattia kaikenlaiseen kipuun. Selkä, niskat, pää, jalat, ranteet ja nilkat voivat paremmin kun käyn säännöllisesti.

Tiia Rantanen

Osteopaatti oli kyllä hirveän hyvä! Niinä päivinä kun siellä kävi. Muutamassa kuukaudessa meni vaan niin paljon rahaa, etten sitten enää voinut jatkaa sitä. 

Maira__ (Ei varmistettu)

Kyllä, olen saanut nuo kaikki neuvot selkäkipuihini. Ja kokeillutkin suurinta osaa, lähinnä tuloksetta tai pahentanut... :D

Jooga tuosta puuttuikin. Mene joogaan, se auttaa! Älä herraisä mene joogaan, se vaan pahentaa! (Mulla pahentaa, kokeilin kyllä, useita eri alalajeja)

Myös sain anopilta vähättelevän kommentin, että kyllä se ohi menee, hänellekin nuorempana oli. Noh, vuosien jälkeen, ohi ei ole mennyt. Isäni taas arvioi, loppuelämän vaiva kuten häneltäkin. Jee :D

Tiia Rantanen

Mää tykkäsin hei ilmajoogasta kuin hullu puurosta! Oli ihanaa roikkua pääalaspäin ja antaa selän vaan venyä. Mutta sitä järjestetään niin harvoissa paikoissa (tai sitten en ole vaan löytänyt), ettei mikään oikein sovi mun aikatauluihin ja sijainteihin. Ja sitten olen myöskin tosi nirso harrastusteni suhteen.

Jenniiii (Ei varmistettu)

Täällä kans yksi selkäkipuinen. Oon melko varma, että selkäkivut ovat aiheutuneet istumatyöstä, huonosta työasennosta, liikunnan puutteesta ja keskivartalon lihaksien huonosta kunnosta. En siis ole mennyt lääkäriin (vielä!!!), vaikka moni on sitä ehdottanutkin. Menin sen sijaan pilateksen alkeiskurssille, jonka kävin yksilövalmennuksessa. Ohjaaja oli sitä mieltä, että suurempia virheasentoja ei näy, alaselkä on vähän notkolla ja kivut liittyvät ehkä jotenkin ristiluun alueen... johonkin. Unohdin jo :D Alaselkäni on todella jäykkä ja syvät lihakset heikot. Jos rullailen selkää alas seisaaltaan (leuka rintaan ja nikama nikamalta alas jne), niin alaselkä "paukkuu" aika mielenkiintoisesti. Itseasiassa juuri sanalla "mielenkiintoinen" pilates-ohjaaja kuvaili selkääni, useasti. Ajattelin kuitenkin jatkaa pilatesta ja kokeilla minne se vie, vai viekö minnekään. Jos liikunta ei auta, sitten on varmaan mentävä lääkärille. Tai osteopaatille. Kiropraktikolle. Jäsenkorjaajalle. Suoraan osastolle?

Tiia Rantanen

Hei kuulostaa ihanalta että sun pilatesohjaaja oikein tarkkailee ja tutkii ja kommentoi! Kun mä olen käynyt pilateksessa, olen sanonut että mulla on välilevyongelmia ja hankaluuksia pyöristää alaselkää, ohjaaja on vaan sanonut että "teet sen minkä pystyt".

Annibanaani (Ei varmistettu)

I feel u!

Selkäni olen paskonut varmasti liiasta istumisesta (kiitos istumatyö&lt;3), liikunnan puutteesta ja hankkimastani vararenkaasta keskivartalon ympärille. Työterveyden kautta kävin työfyssarilla ja 3x1h käytin aikaa juttelemiseen että mitä pitäis selälle tehdä. Ja mitä ei. Epäili, että kyseessä ei ole vielä välilevyn pullistuma, vaan nesteet vaan välilevyissä liikkuvat. Kuulemma urheilla ei saisi, ennen kun selkä on ollu viikon(!!!!!) oireeton. Enpä muista millon viimeks selkään ei olis koskenu viikon aikana kertaakaan... Aloin silti urheilla, se on kivaa ja se tuntuu auttavan.

Kävin myös kiropraktikolla/mikä-lie-korjaaja olikaan. Hän paineli pari kertaa, sattui ihan saakelisti ja rusautti selän parista kohtaa. Sieltä lähtiessä kiropraktikko/mikä-lie-korjaaja sanoi, että saatan jatkossa "oppia jotakin uutta ja tuntea eri tavalla". Seuraavana päivänä oli aivan valtava vitutus ja vihasin elämää. Enkä halunnut mennä samalla kiropraktikolle uudestaan.

Nyt käyn säännöllisin väliajoin maailman herttaisimmalla hierojalla. En tiedä onko se oikein tapa, mutta ainakin lähden aina hänen luotaan hyvillä mielin ja kivut katoavat. Niin ja sen lisäksi yritän harrastaa liikuntaa niin paljon kun jaksan ja ehdin.

Tiia Rantanen

Hahaha! Mä en ole vielä käynyt kiropraktikolla, mutten tiedä uskallanko tuon jälkeen. Mulla on sellainen elämänvihaus ja vitutus päällä aina muutenkin, ettei siitä tulisi kyllä mitään jos se antaisi mulle vielä lisää.

annepa (Ei varmistettu)

Selkäkipua vähentävät keinothan riippuu siitä mikä on vikana. Jos ei tutkimustenkaan jälkeen tiedä mikä on vikana (ja vakavuudet on suljettu pois), niin sitten hankalampi juttu ja pitää vain kokeilla mikä olisi itselle hyvä oloa helpottava asia.

Pääsääntöisesti selkäkipuun pitäisi virallisten suositusten mukaan liikkua, mutta jos esimerkiksi iskias laittaa itkemään ja ryömimään, niin sitten muutama päivä kipulääkehorroksessa ja liikkelle vasta sitten, kun kipu sen sallii. Itsehän en tätä ymmärtänyt kun iskias tulehtui ja lähdin "helpottamaan kipua pienelle kävelylle koiran kanssa". Oli vaikeuksia pääsin takaisin kotiin ja lähellä olikin, että soitin hellun hakemaan kesken lenkin, joka oli kaiken lisäksi lyhyt. Kivusta itkien kuitenkin paarustin kotia asti ja siitä suoraan lääkäriin. Sain ne kipulääkkeet ja samainen koira toimi minulle sitten avustajakoirana sairasloman aikana ja käytin sitä tukena kun piti siirtyä sängystä vessaan.

Tammikuussa selkäni kipeytyi yllättäen enkä tiennyt mistä on kyse. Kipu ilmaantui perjantaina, paheni lauantai-iltaa kohden ja oli sunnuntaina hävinnyt. Kipu oli lisäksi ennen kokematonta, siis uudenlaista kipua ja erikoisella alueella selässä. Sinä lauantaina oli isäni muistotilaisuus. Tulin siihen päätelmään, että stressi meni selkään. Sen lauantain jälkeen ei tämänkaltaista kipua nimittäin ole ollut. Tähän kipuun akuuttina hoitona mielestäni oikea ratkaisu oli särkylääkkeet ja pitempänä hoitona stressin vähentäminen. Joka nyt ei tietenkään noin vain kuolemantapauksessa onnistu.

Pääsääntöisesti selkäkipuni liittyvät ison selkälihaksen "alikehittymiseen" ja istumatyöhön.
Sopiva lääke on lihaksia vahvistava liikunta ja kävely. Harmi vaan että ei nappaa ja oon laiska :D

En anna muita neuvoja, kuin että kokeile nuita muita neuvoja. Jotkuthan vaativat pidemmänkin kokeilujakson, yksi kerta ei välttämättä riitä.

Eee (Ei varmistettu)

Selkäkipuromaani: Mulla meni selkä täysin paskaksi n. puolitoista vuotta sitten, niin että kun en ajoissa mennyt lääkäriin, en voinut lopulta nousta sängystä kun vessaan. Sattui ihan kaikki ja ihan jatkuvasti, mutta en jostain syystä halunnut syödä särkkäreitä?? Idiottitoimintaa voin nyt sanoa, mutta pelkäsin rikkovani itseni lopullisesti jos en tunne sitä kipua, hohhoijaa.

Kun lopulta fiksuna ymmärsin puolen vuoden jälkeen ettei se mene itsestään ohi, raahauduin lääkäriin ja sieltä magneettikuvaukseen. Välilevyn kuluma kolmessa kohtaa ja olin kivun takia mennyt vaan niin jumiin ettei keho enää osannut olla normaalisti. Mulla taustalla kaksi raskautta ja vauvojen nostelua jne., mut kolmen lapsen äitinä olisin toki vähän aiemmin voinut pitää itsestäni huolta. Nyt pärjään kun otan selän huomioon enkä nostele raskaita asioita (esim lapsia). Ja joogaan, mulla se toimii koska tuo liikkuvuutta. Akuuttiin kipuun otan kiltisti särkylääkettä, koska opin sen että selkä ei mene rikki, mutta koko keho menee kyllä jumiin jos mitään ei uskalla tehdä. Muahan neuvottiin pitkään menemään lääkäriin mutta olin se ärsyttävä tyyppi joka ei mee vaikka syytä olis. Neuvottiin myös syömään särkkäriä mut en syönyt. Ehheh. Lopulta nää vinkit oli kaikkein parhaat kun niitä vihdoin noudatin, koska niistä alkoi hidas toipuminen. Olisin voinu uskoa jo vähän aiemmin..

Mä tosin oon kärsinyt tästä vasta pari vuotta, mikä ei oo yhteentoista verrattuna yhtään mitään. Sunhan näitä neuvoja pitäis kokemuksen syvällä rintaäänellä jaella!

Eee (Ei varmistettu)

Selkäkipuromaani: Mulla meni selkä täysin paskaksi n. puolitoista vuotta sitten, niin että kun en ajoissa mennyt lääkäriin, en voinut lopulta nousta sängystä kun vessaan. Sattui ihan kaikki ja ihan jatkuvasti, mutta en jostain syystä halunnut syödä särkkäreitä?? Idiottitoimintaa voin nyt sanoa, mutta pelkäsin rikkovani itseni lopullisesti jos en tunne sitä kipua, hohhoijaa.

Kun lopulta fiksuna ymmärsin puolen vuoden jälkeen ettei se mene itsestään ohi, raahauduin lääkäriin ja sieltä magneettikuvaukseen. Välilevyn kuluma kolmessa kohtaa ja olin kivun takia mennyt vaan niin jumiin ettei keho enää osannut olla normaalisti. Mulla taustalla kaksi raskautta ja vauvojen nostelua jne., mut kolmen lapsen äitinä olisin toki vähän aiemmin voinut pitää itsestäni huolta. Nyt pärjään kun otan selän huomioon enkä nostele raskaita asioita (esim lapsia). Ja joogaan, mulla se toimii koska tuo liikkuvuutta. Akuuttiin kipuun otan kiltisti särkylääkettä, koska opin sen että selkä ei mene rikki, mutta koko keho menee kyllä jumiin jos mitään ei uskalla tehdä. Muahan neuvottiin pitkään menemään lääkäriin mutta olin se ärsyttävä tyyppi joka ei mee vaikka syytä olis. Neuvottiin myös syömään särkkäriä mut en syönyt. Ehheh. Lopulta nää vinkit oli kaikkein parhaat kun niitä vihdoin noudatin, koska niistä alkoi hidas toipuminen. Olisin voinu uskoa jo vähän aiemmin..

Mä tosin oon kärsinyt tästä vasta pari vuotta, mikä ei oo yhteentoista verrattuna yhtään mitään. Sunhan näitä neuvoja pitäis kokemuksen syvällä rintaäänellä jaella!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.