Ladataan...

Kävin eilen illalla kuntosalilla. Perjantai-ilta, tyhjä kuntosali, juoksumatto, laitteen ruudusta X-Factor USA ja Britney Spears - voiko parempaa ollakaan?

Olen niitä ihmisiä, jotka kuntosalilla ollessaan painavat crosstraineria kuin viimeistä päivää, mutta liikkuvat salille ja sieltä pois julkisilla. Salilla kuntoillaan - ei kaupungilla. Duh. Kuljen kotoani suoraan kuntosalille raitiovaunu numero 9:llä. Matka kestää pari pysäkinväliä (hä? sanoinhan jo, olen laiska. Kuntosalin ulkopuolella). 

Eilen siis nousin Länsiterminaalilta Pasilaa kohti kulkevaan ratikkaan iltakahdeksan aikoihin. Heti vaunuun noustuani nenääni tulvahti tuttu tuoksu. Makea, kupliva alkoholi, kylmä ilma vaatteissa, suupielissä seisovan pöydän ruoka kuten perunasalaatti, maustettuna tupakalla. Hiprakkainen puheensorina täytti ratikan.

Ysin ratikan väki oli tulossa laivalta ja ratikassa tuoksui vappu.

Kuva liittyy aiheeseen, sillä siinä on vappudrinkki ja aina yhtä ihana Penelope. 

Sama tuoksu voi eksyä nenään vappuna (yllättäen), kun ihmiset kilistelevät kuohuviaan ulkona auringonpaisteessa, mutta ilma on vielä kylmä. Ravinto koostuu piknikeväistä ja kylmistä alkupaloista ja savukkeet palavat siellä sun täällä.

Tuoksua voi tyypata myös esimerkiksi Café Ursulan terassilla kevätsunnuntaina, kun aurinko lämmittää jo sen verran, että terassilla tarkenee, mutta ilma on vielä kirpeä ja ruoho keltaista. Ihmisten silmät kiiluvat raukeina ja puoliavoimina, käheät naurut ja sammaltavat rääkäisyt täyttävät ilman... ja kaikkialla tuoksuu vappu.

Vapun tuoksu on ihana, huumaava, keväinen ja kupliva - paitsi jos ei osallistu siihen liittyviin rientoihin. Kuten esimerkiksi ysin ratikassa perjantai-iltana. Yhh.

Tiedättehän tämän tuoksun?

 

Share

Ladataan...

Entinen kollegani perusti äskettäin opiskelutovereidensa kanssa valokuvausstudion Vantaalle vanhaan silkkitehtaaseen (ihana miljöö, muuten). Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi malliksi kuvauksiin, jotta studion sivuille saataisiin matskua. Aiempaa kokemusta mallintöistä minulla on Citymarketin Nanso-pyjamakuvauksista vuodelta 1991 sekä kauneusmessujen kynsikisojen käsimallin töistä. I'm not kidding.

Joka tapauksessa, näin upeita kuvia Riitta minusta otti! Ignore the chubby girl in the pictures, kuvat on kivoja!

 

Nyt Studio Varastosta kannattaa tykätä Facebookissa: kun 300 tykkääjän raja menee rikki, Varaston tytöt arpovat kolmelle tykkääjälle ilmaiset kuvaukset! Kyllä, tämä on mainos. Mutta kattokaa nyt miten kivoja kuvia!

 

Share

Ladataan...

Olen tässä sellaista miettinyt, että mitenköhän Jersey Shoren Mike on lanseerannut lempinimensä "The Situation"? Onko se vaan ilmoittanut kaikille, että hei, tästä lähtien voitte sitte Jarmon sijasta kutsua minua Skibidiwayksi? Mistä se on keksinyt lisätä tuon artikkelin siihen eteen?

Kuva täältä.

Ilmeisesti Miken lempinimi tulee usein actionleffoissa kuultavasta huudaduksesta "We have a situation over here!" eli vapaasti suomennettuna "Johan otti ohraleipä."

Muita kuuluisia leffalaineja ovat muun muassa ja "we've got company" ja "I've got a bad feeling about this" ja "it's gonna blow".

Minäkin haluan tuollaisen lisänimen. Artikkelin kera. 

Tiian sijasta aionkin tulevaisuudessa pyytää ihmisiä kutsumaan minua jollakin seuraavista nimistä:

a) The Company

b) The Feeling

c) The Blow

(Hyvinä kakkosina tulevat myös The God ("oh my god"), The Father ("I am your father") ja The People ("I see dead people")).

Jonkun mielestä nimen täytyisi tietenkin olla suomeksi. Siinä auttaa Google Translate. Mutta koska artikkeleita ei meillä suomessa käytetä, täytyy se lainata naapurimaasta! Vaihtoehdot ovat nyt seuraavaa muotoa:

a) Den Yritys

b) Den Tuntoaistimus

c) Det Laaki.

Oma suosikkini on c) Det Laaki

Mitä mieltä?

P.S. Joo, tiedän. Kaksi postausta peräjälkeen realityohjelmiin liittyen. Olen katsonut liikaa televisiota. Minulla on tähän yksi sana: kouluhommia.

Share

Ladataan...

 

Sandra Rinomato. Kuva täältä.

Pikakurssi kodinostoon eli Property Virgins on yksi suosikkirealityistani. Miksi? No minäpä kerron (mun mielestä on ihana sanoa noin). Lilyn 5 + 1 -tyylillä.

1. Property Virginit eli ensiostajat ovat yleensä ihan järjettömiä tampioita ja sellaisille on mukava kotisohvalta naureskella. Siis kuka tervejärkinen kuvittelee saavansa täysin omien toiveidensa mukaan remontoidun, 15000-neliöisen, neljäjapuolikerroksisen, lapsuudenkodin väreillä maalatun ja viktoriaanisplingplong-tyylisen talon parillasadalla tuhannella rahayksiköllä?

2. Ohjelma kestää puoli tuntia. Mikään realityohjelma ei saisi kestää puolta tuntia pidempään. Esim America's Next Top Modelin tai Project Runwayn saisi rutistettua helposti puoleen tuntiin, jos ei tarvitsisi katsella kilpailijoiden aamukahvin litkimistä ja kulmakarvojen nyppimistä. Tehtävänanto - lopputulos - elimination, please.

3. Pikakurssi kodinostoon tyydyttää hillittömät muuttamis- ja asunnonetsimishimikset ilman, että tulee tuhlattua yhtään rahaa tai oltua edes vaaravyöhykkeellä. Ilman, että oikeastaan voi edes unelmoida vastaavista bikseistä, sillä ne sijaitsevat Toronton, Austinin tai Miamin perukoilla. Ja ovat sitäpaitsi suomalaiseen silmään really weird. Kamoon, onhan se nyt kiinnostavaa.

4. Joka jaksossa esitellään uudet neitsyet. Koska ne ovat usein niin älyttömiä uunoja (ks. kohta 1), ei niitä puolta tuntia (ks. kohta 2) kauempaa jaksaisi katsellakaan.

5. Ohjelman juontaja Sandra on helmein muija ever. Se osaa juontaa, suostutella, esitellä ja jopa hiukan pilkata niitä lusseroita neitsyitä ilman, että kenelläkään menee siihen hermo. Katsokaa nyt sitä! Se on juuri sopiva kaikin puolin. Se on nätti, muttei liikaa. Nuori, muttei liikaa. Kypsä, muttei liikaa. Fiksu, muttei liikaa. Esillä, muttei liikaa. Vrt. kiinteistökuningatar Kaisa. Team Sandra!

+1. Se on hyvä ohjelma. Oikeesti.

 

EDIT: Sandra Rinomato on ottanut loparit Property Virginseistä! Huoli pois, hän jatkaa onneksi toisessa sarjassa, joka kertoo naisista asunnonostajina tai jotain. Tässä tiedote Sandran FB-sivuilta: 

 

After 130 episodes and 10 seasons, I have chosen to give up Property Virgins in favour of my new show called Buy Herself. We are currently in production for HGTV Canada and are scheduled to premier in March 2012. I hope that the show will get picked up for the US territory as well, since I have such devoted fans!

I am really excited about the new show as it delves into the very change that is happening around us. For the first time in history, a significant number of women are buying real estate on their own, taking charge of their financial situations, whether they have delayed marriage, decided not to marry, or belong to the stat that says 41% of marriages end in divorce. Women buying real estate is not a fad, it’s history in the making and I am very proud to be a part of it on TV.

Thanks for your loyalty and all of your incredible comments today and always!

Love to you all,

Sandra

No. Love to YOU, Sandra. Love to YOU.

 

Share

Ladataan...

MinnaM kirjoitti palstallaan Rimakauhua ja rahkapiirakkaa jutun kolmikymppisistä. Kaupan vanhaksi menevistä tuotteista, joiden nahkeaa kylkeä oranssi kolmenkympin lätkä huomaamattomasti koristaa.

Minua ei hävetä ostaa edullista. Joskus oikein kiirehdin nappaamaan oranssilla merkityt tuotteet, jottei joku toinen ehtisi ensin. Tosin vielä (eli taas) opiskelijabudjetilla se saattaa johtua puhtaasti siitä, että minä ihan oikeasti olen köyhä. 

Minua hävettävät kaupan kassalla lähinnä pakasteranskalaiset.

Löysin pakasteranskalaiset lähikauppani pakastehyllystä erään kuukauden viimeisinä, talousvajeisina päivinä. Nyt olen kehittänyt välillemme varsin lämpimän, jopa riippuvaisuuteen kallistuvan suhteen. Ravintoaineiden, vitamiinien tai flavonoidien lähteeksihän näitä jäisiä tikkuja ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua. Eikä kyllä juuri ravitsevan ateriankaan osaksi. Miksi sitten olen ihastunut niihin? Syytän nostalgiaa, helppoutta ja jo mainitsemaani loppukuukauden rahavajetta.

Muistan, kuinka lapsena viikon kohokohta oli kerrostalon saunavuoro, sen jälkeinen uunimakkarasta ja ranskalaisista koostettu kulinaristinen kollaasi ja punainen jaffa. Voi, kuinka nautinkaan niistä makkaran väleihin upotetuista juustokönteistä, ja ketsuppiin upotetuista ranskanperunoista. Punaisen jaffan join mielelläni ruskealta, syvältä muovilautaselta. Lattialla. Kuin koirat.

Enää ranskalaisiin ei liity samanlaisia rituaaleja. Makkaraa en juuri syö, enkä juo limujakaan. Varsinkaan lautaselta lattialla. Saanko siis pitää ranskalaiset paheenani?

Jonkinlainen perversiohan tässä on oltava, sillä joka kerta pakasteranskalaisia ostaessani minua hävettää. Siinä kassahihnaa pitkin liukuessaan näyttää ranskalaispussi jotenkin ylenpalttisen groteskilta vapaan kanan munien, luomuomenien ja italialaisen parmesanin alla. Alla, koska yritän peitellä rumaa tikkuperunapussukkaa. 

Eikä ne nyt mitään erityisen hyviäkään ole, kun alkaa oikeasti miettiä.

Mutta jotenkin mää vaan tykkään. Viime viikolla heittäydyin oikein hurjaksi, kun vedin sitä uunimakkaraakin. Kokeilin, miten rakastamani randut toimivat uunimakkaran kyytipoikana. Ja toimivathan ne! Limu vain vaihtui siideriin. Lasista.

Share

Pages