Ladataan...

Rakastan lainausmerkkejä eli hipsukoita (minulla on myös jo lähes ongelmaksi paisunut riippuvuus sulkumerkkeihin ja ajatusviivoihin, mutta siitä lisää toiste). Lainausmerkkien avulla saa kaiken kuulostamaan täysin väärältä. Kuten: 

Voi, miten "kaunis" teidän lapsi on!

Voi, miten kaunis "teidän" lapsi on!

Voi, miten kaunis teidän "lapsi" on!

(Tämä tuli mieleeni, kun näin people.comissa uutisen Jamie Bellin ja Evan Rachel Woodin tuoreesta poikavauvasta: The couple have welcomed a “beautiful” son, her rep confirms to PEOPLE. “Parents and baby are all doing well,” the rep says. Sitaattia merkkaavat hipsukat on sijoitettu tässä esimerkissä valitettavan epäonnisesti.)

Sitäpaitsi ihminen on selkeästi järkevimmillään sormihipsukoita miimitellessään (OMG! Haluaako joku muukin ihan välttämättä heti tuollaiset hipsukkatatskat?).

...kas näin hän onnistui survomaan reilusti yli puolet alle 800 merkin jutusta sulkumerkkien sisään. I rest my case.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olin viime viikonloppuna ystävieni kanssa Kansalaistorin kirpputorilla Helsingin keskustassa myymässä nurkkiin kertynyttä sälää ja kaapintäytteitä pois. Jos olet koskaan käynyt kirpputorilla, tiedät vähän, millaista porukkaa siellä liikkuu. Jos olet koskaan käynyt myymässä kirpputorilla, tiedät pikkuisen paremmin, millaista porukkaa siellä liikkuu. Käyn kirppiksellä myymässä ainakin kerran kesässä, ja joka kerta muistan uudelleen nämä jo unohtamani kirpputorin arkkityypit, jotka sieltä aina löytyvät (suosittelen muuten pelaamaan näillä bingoa kaverin kanssa - ensimmäinen, joka bongaa kaikki viisi, tarjoaa toiselle torikahvit):

Tyyppi A. Myyjä, jonka kaikki tuotteet ovat aitoa nahkaa, umpinaista kultaa, kiillotettua hopeaa, lyijykristallia, kotimaista koivua tai autenttista mitälie ja joka parkkeeraa ensimmäisenä paikalle mukanaan rekkalastillinen kynttilänjalkoja, posliinifiguureita, kompasseja ja miekkoja. Aina kun hän myy jotain, on hinta "vain sinulle".

Tyyppi B. Asiakas, joka jättää olkalaukkunsa myyntipöytiin siksi aikaa, kun hypistelee pöydällä olevia sinksuttimia ja vetää karmeat paskaraivarit heti, kun toinen asiakas luulee hänen olkalaukkuaan myyntitavaraksi. Kaksi sanaa: oma vika.

Tyyppi C. Myyjä, joka ei ole "ensi kertaa pappia kyydissä" (mitä se ikinä tarkoittaakaan) ja kokee velvollisuudekseen kouluttaa kaikkia ympärillä olevia myyjiä siitä, miten kirppiksellä tulee toimia. Sama tyyppi on usein myös tyyppiä A.

Tyyppi D. Asiakas, joka haluaa koskettaa jokaista myyntipöydällä olevaa tuotetta, vaihtaa niiden järjestystä ja myllätä koko pöydän ihan loputtomaan sotkuun (no, okei, siinä oli ryysykasa jo ennenkin, mutta silti) eikä silti osta mitään.

Tyyppi E. Lapsiasiakas, joka on onnesta täysin soikeana hänelle 10 sentillä myymäsi maailman turhimman kinderyllätyksen vuoksi, ja joka tekee koko raskaasta myyntipäivästä sen arvoisen.

Bongattu myös: myyjä, joka kieltäytyi myymästä romanipariskunnalle mitään. Kas tässä, avoin paheksuntani, ole hyvä.

Bingo!

P.S. Mainos: ylijääneet tavarat plus muita hyviä herkkuja voi hakea pois Kaivarin Kanuunasta perjantaista alkaen.

 

Share

Ladataan...

Ei, tämä ei ole historiallinen artikkeli kieltolain aikaisesta kossuliikenteestä. Tämä on vinkkipalsta, jonka keskeisenä ajatuksena on jakaa neuvoja siitä, millä tavoin alkoholia kuljetetaan onnistuneesti festareille ilman, että jää ruumiintarkastuksissa siitä kiinni.

Tässä ovat sellaiset neuvot, joita olen muilta kuullut tai itse onnistuneesti soveltanut.

Leipätemppu. Kuulin juuri nerokkaasta leipätempusta, jonka tekijä oli kovertanut limppuun viinapullon menevän reiän. Valitettavasti limpputemppu oli mennyt reisille, sillä ovela portsari oli käntystä huolimatta löytänyt pullon. Tämä panee silti miettimään, minne kaikkialle muualle pullonpaikan voisi kovertaa (vankilaohjelmista tuttu raamattuklassikko tulee ensimmäisenä mieleen).

Ei laatu, vaan määrä. Mitä pienempi pullo, sitä helpompi se on piilottaa ja sitä useampia niitä mahtuu. Sukkaan, suuhun, nutturaan, meikkipussiin, taskuun, housuntaskuun, povariin, takintaskuun... Ja hyvällä säkällä yksi tai useampi selviää tarkastuksesta, vaikka osa takavarikoitaisiinkin.

Metsä puilta -huijaus. Röyhkeimmillä ihmisillä käy yleensä uskomattomin munkki. Laita törkeän iso pullo laukkuun sellaisenaan ja yritä kulkea portista pullo kädessä. Kädessäsi oleva pullo viedään, mutta laukkuun ei edes viitsitä katsoa.

Haudankaivaja. Leikittelen itsekin joka vuosi ajatuksella, että kävisin Suvilahdessa kaivamassa pari tarkoin valittua kuoppaa rommijemmaa varten ennen Flowta. Joka vuosi tämä jää kuitenkin tekemättä vaivalloisuutensa ja arvaamattomuutensa vuoksi (mitä jos pullohaudan paikalle rakennetaan lava tai baaritiski?). Toinen vaihtoehto olisi (ainakin Suvilahdessa) survoa puteleita sadevesiränneihin viikkoa ennen festareita.

Onko teillä hyviä salakuljetustarinoita tai -temppuja?

Kuvassa vesipullo, jonka voisi näppärästi kaivaa vaikkapa patonkiin.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Jotkut sanat eivät kuulosta yhtään siltä, mitä ne ovat. Minun mielestäni nämä seuraavat ovat sellaisia.

1. Klitsu. Kuulostaa tavallaahn juuri siltä, mikä onkin. Kostea, salattu, ehkä pimeä paikka. Ei ehkä ihan kellari, mutta "alakerta".

2. Öylätti. Ehtoollisen sijaan liimaisin tämän Nalle Puh -kirjan sivuille Möhköfantin ja Pahkon kaveriksi.

3. Slipari. Kuulostaa kielarilta, eikä oikeastaan lainkaan konservatiiviselta villaliiviltä.

4. Lompsa. No tämä ei ainakaan kuulosta siltä, että se sisältäisi rahaa (muista myös lähisukulainen limpsa).

5. Mansetti. Tämän heittäisin Tyynelle valtamerelle sukeltelemaan delfiinien kanssa. Tai sijoittaisin sen pöytälaatikkoon kynsiviilan ja pinsettien väliin. En missään nimessä rullaisi sitä kynttilän ympärille.

+1. Etarit. Kuulostavat kuulemma etanan hampailta, etuhampaiden tekohampailta tai hyppyritukalta, eikä suinkaan otsahiuksilta.

Kuvassa osmankäämi, joka kuulostaa Taikuri Luttisen sutkautukselta ja näyttää makkaralta. #doublefail

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Nuortenlehden toimituksessa tuossa naapurissa mietittiin tänään, kumpi on parempi ilmaisu: otsa- vai etuhiukset. Minun oli pakko rynnätä paikalle ilmoittamaan oma kantani: etarit. Etuhiukset eli etarit. En tiedä, onko tämä taas joku manselainen juttu, mutta itse tajusin vasta muutama vuosi sitten, että kaikki eivät kutsukaan etareita etareiksi, vaan joksikin ihme otsikseksi.

Erään naapuritoimituksen toimittajan mielestä etarit kuulostavat etuhampaiden tekareilta.

No? Otsis vai etarit?

Kuvassa nuorempi Tiia Marietta ja oikeaoppiset etarit.

 

Share
Ladataan...

Pages