Ladataan...

Ystäväni oli luonani toissapäivänä keskellä päivää, ja katselimme sivusilmällä daytime-telkkaria (suosittelen). Ensin tuli ohjelma, jonka nimi oli Häät sulhasen tapaan, ja sen jälkeen toinen, jonka nimi oli Sisustus uusiksi miehen tapaan. Ystäväni alkoi vaatia vastaversioita näille ohjelmille, kuten:

  • Autonkorjaus naisen tapaan (mies ajetaan viikonlopuksi strippiluolaan, ja sillä välin siippa toteuttaa mielitekojaan pariskunnan silmäterälle autotallissa)
  • GTA V naisen tapaan (mies lähetetään pariksi päiväksi futiskentälle, ja sillä välin nainen pelaa hänen uusimmat pelikonsolipelinsä kotona loppuun niin hyvin kuin taitaa)
  • Poikalapsen kasvatus naisen tapaan (mies pannaan viikoksi lähikapakan tiskille ja sillä välin hänen vaimonsa pakottaa yhteisen lapsen lätkäreenien sijaan balettikouluun, letittää tämän tukan ja ostaa tälle ponin)

Ja jotta muut ihmisryhmät eivät jäisi jyrkästä stereotypiajaottelusta paitsi, luodaan heillekin omat sarjansa: 

  • Hurja remontti vanhusten tapaan (perhe survotaan pariksi viikoksi huvipuistohelvettiin, ja sillä välin heidän isovanhempansa yrittävät nostella maaliteloja ja vasaroita heidän asunnossaan)
  • Arvostele mun illallinen lasten tapaan (vanhemmille lyödään käteen pari pulloa viiniä, ja sillä aikaa heidän taaperonsa kokkaavat avotulella toisilleen herkullisia pilttisoseita ja viihdyttävät katsojia yrittämällä käyttää itsenäisesti lusikkaa)
  • Häät nuorison tapaan (ketään ei lähetetä minnekään, mutta sillä aikaa kuvataan, kun nuoriso juo tölkkikaupalla siideriä)

Ja kaikissa esiintyy tietenkin Tauski. Sitten näistä muodostetaan luonnollisesti omia supersarjoja, kuten:

  • Hurjat remonttihääillalliset vanhusten ja nuorten tapaan Ranskassa 
  • Arvostele isännän ja koiran käytöskoulu naisen tapaan USA
  • Näin teet Beverly Hillsin täydelliset lapsihäät Ruotsissa

Eikö sinullakin ole jo kiire television ääreen?

Kuva

 

Share

Ladataan...

 

 

Ei, tämä kirjoitus ei kerro näyttelijä-juontaja-r'n'b-laulaja Aleksi Sariolasta. Eikä 90-lukulaisen draamasarjan enkelinkiharaisesta hahmosta.

Esittelen yksinkertaisen keinon parantaa omaa ja läheisten elämänlaatua. Ohjeet ovat yksinkertaiset: lisää nen-loppuiseen adjektiiviin illi.

 

koominen – koomillinen

romanttinen – romantillinen

eeppinen – eepillinen

 

(kuten huomaatte, keino soveltuu erityisen hyvin elokuvien genrejaottelun kuvaamiseen humoristisemmalla otteella, suosittelen käyttöä erityisesti Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla)

Ja jos haluaa heittäytyä vielä humoristillisemmaksi, voi luopua kokonaan nen-päätteestä.

 

koomillii

romantillii

eepillii

 

Melko humoristillii, eikö?

 

Share

Ladataan...

Postasin Kustaan Facebook-sivuille viime tai toissaviikolla kuvan herkustani ruusukaalista (jonka kausi on vihdoin, pitkän odottelun jälkeen alkanut). Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun ystäväni kommentoi siihen "Yäk".

Ruusukaalista ei kuulu tykätä, mutta minäpä tykkään. Ja kovasti.

Muita ruokia, mistä tykkään (joista ei kuuluisi tykätä) ovat:

  • Parsakaali
  • Sipuli (myös raaka punasipuli salaatissa, josta syntyi kesällä toimituksen blogissa mielenkiintoinen punasipuligate)
  • Pehmoinen, keitetty porkkana
  • Voi (mielellään puolen sentin kerroksena minkä tahansa leivän päällä)
  • Friteeratut kanapallerot kiinalaisessa ravintolassa (waaaaaa ne ovat herkullisia! mutta niin epäterveellisiä ja geenimanipuloituja ja ällöttäviä, että eihän niistä voi tykätä)
  • Marie-keksit (kuulen jo sanumarian haukkovan henkeään, mutta sori, kun kaappi kaikuu tyhjyyttään ja kaverina on herkullinen maitokahvi, jopa kököt kuivakeksit ovat herkullisia. Ja ovat ne kyllä joskus muutenkin)

Asioita, mistä en tykkää, vaikka niistä selkeästi kuuluisi tykätä:

  • Pizza (joo, tiedän, "miten se voi olla mahdollista", no on vaan, koska hamppari)
  • Vaniljajäätelö (en ymmärrä sitä)
  • Mansikkajäätelö (ei maistu mansikalta)
  • Päärynäjäätelö (ei maistu päärynältä)
  • Kookos (yritäpä etsiä hyvinvointiblogi, jossa ei neuvottaisi kookosjäätelön, -kakun, -rasvan, -leivän tai jonkin kookoksellisen derivaatan valmistusta)
  • Tilli (ei sovi minnekään, ei edes uusiin perunoihin)
  • Gerberoista (okei, tämä ei ole ruoka, mutta 90-luvun traumat, jolloin gerbera oli se "kiva" ja "erilainen" kukka tuoda ruusun sijaan esim. ripille päässeelle, ja jolloin tyttöjen hyllyt sekä ravintoloiden ja kahviloiden pöydät olivat täynnä niitä koeputkimaljakoita, joihin mahtui "kivasti" aina just yksi gerbera, ovat jättäneet minuun syvät arvet)

Mistä sinä tykkäät? Mistä et? Myytit kumoon!

Share
Ladataan...

Ladataan...

1. Crossroads (2002)
No, okei, ei tämä nyt mikään suosikki ole, mutta jostain syystä olen nähnyt sen ainakin neljästi. Rakastan elokuvia, joissa on paljon tyttöjä, avoauto ja söpö, mutta fierce sidekick-mimmi (ööö miksi tuo kuulostaa ihan aikuisviihteeltä?).

2. Maid in Manhattan (2002)
Olen jostain syystä ihan naurettavan heikkona romanttisiin komedioihin, joiden pääosaa esittää Jennifer Lopez. En tiedä itsekään miksi, mutta jotakin siinä on. Voin katsoa elokuvan tosi monta kertaa, jos siitä löytyy kaksi asiaa: 1. romanssi ja 2. JLo. Ja tässä elokuvassa on sellainen ihanan vanhanaikainen väärinkäsitykseen perustuva tuhkimojuoni.

3. Clueless (1995)
Kaikkien makeover-highschool-teinielokuvien esikuva Clueless ei enää ole onneksi ihan yhtä nolo, koska siitä on niin kauan. Monet lentävät lauseet, jotka ovat saaneet alkunsa tästä elokuvasta, ovat edelleen viikottaisessa käytössäni (Whatever, Buns of Steel, As if etc). Rakastin tätä elokuvaa jo melkein 20 vuotta sitten - ja rakastan sitä edelleen, koska Paul Rudd

4. Mean Girls (2004)
Jennifer Lopezin lisäksi minulla on joku selittämätön Lindsey Lohan -fetissi. Mean Girlsin fanituksen olen kuitenkin onnistunut selittämään sillä, että elokuva on nerokkaan Tina Feyn käsikirjoittama (asia, jonka tosin opin vasta VUOSIA sen jälkeen, kun olin katsonut leffaa repeatilla, hups). Cluelessin kaiku soi kauniisti muuten tässäkin elokuvassa.

5. Miss Congeniality (2000)
Tämän elokuvan katsominen nolottaa ihan tosi oikeasti tosi paljon. En tiedä, mitä ajattelin, kun pätin tunnustaa sen täällä. Makeover-elokuvissa on jokin maaginen tenho, joka kietoo minut pauloihinsa. Ja niin on Sandra Bullockillakin. Syytän siitä elokuvaa While You Were Sleeping, joka on yksi ikuisuussuosikeistani (olematta nolo) ja jossa vaan sattuu olemaan Sandra Bullock. Miss FBI:ssa silmäkarkkia tarjoilee muuten herkullinen Benjamin Bratt (joka saattaa olla valtava osasyy suosiooni).

+1. Hush (1998)
Hush kutittelee sitä mukavaa ysärikohtaa sydämessäni ja on samalla oikeasti aika pelottava trilleri. Jotakin vaikutusta saattaa olla myös sillä, että elokuvassa on (aina ysäriluuta kivasti kutitteleva) Gwyneth Paltrow - ja hänen vastanäyttelijänään Johnathon Schaech, johon minulla oli major movie star crush pre-millennium-aikoihin. Sen sällin naama on graniitista veistetty. Sellaisesta tosi, tosi kuumasta graniitista, jolla on uskomattoman kauniit hampaat ja villit, vihreät silmät.

Noniin! Dish it out! Millaisia ovat teidän nolot leffasuosikkinne?

Kuva: Clueless say whaaaaat?

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Sellaista olen tässä viime aikoina miettinyt, että kuka keksi marengin? Tai siis valkuaisvaahdon? On jo melko kaukaa haettua, että alkaa kurkkimaan kanan henkilökohtaisesta intimiteetistä pullahtaneen tuotteen sisään, mutta että osaa erotella sen osaset keskenään ja keksii vielä kaiken lisäksi ryhtyä vatkaamaan niitä? Nerokasta.

Oikeastaan koko kananmuna on melkoinen munanmuotoinen mysteeri. Miten se, joka on sen ensimmäisenä löytänyt, keksi, että sitä kannattaa syödä? Että siitä tulee keittämällä kova ja paistamalla herkullinen? Koska ekskjuusmii vaan, mutta raaka kananmuna ei kyllä houkuttele tutkimaan. Ainakaan makunystyröillä.

Itse asiassa kaikki leipomiseen liittyvä puuhastelu on yhtä suurta keittiöarvoitusta. Putosiko jollakin vahingossa jauhokulhoon vettä, hiivaa, öljyä ja suolaa? Ja sitten joku jätti kulhon yöksi kytevän nuotion päälle? Ja vahingossa voiteli sen kananmunalla? Ja sitten alkoi kutsua sitä leiväksi? En kyllä usko.

Olen myös usein miettinyt, että kuka hullu keksi syödä sieniä? Jotain sellaista, jota alkaa kasvaa pimeisiin, kosteisiin paikkoihin kuin home leivänreunaan? Sitäpaitsi todennäköisyys siihen, että se on ensi yrittämällä maistanut tatin sijasta esim. kärpässientä (hieman herkullisemman näköinen), on pelottavan suuri. Sama hämmennys pätee homejuustoihin. Herkullisiahan ne ovat, mutta kuka sitä on ensimmäisenä keksinyt popsia? Se haju! Huh. Siis really?

Jollain on täytynyt myös olla tosi kova nälkä, kun se on keksinyt, että katkarapuja voi syödä. Oikeanlainen ravunavaustekniikka on nimittäin tuskin löytynyt ihan heti. Eikä sellainen kyllä heti ensimmäisenä näytä siltä, että siinä olisi valtavia määriä syötävääkään. Snapsitkin keksittiin varmaan vähän myöhemmin.

Entä miten on laita sen japanilaisen pallokalan, jossa on vain promille syömiskelpoista lihaa? Kuka sitä joutui testaamaan? Ja kuka jaksoi kokeilla niin pitkään? - Oisko tää pala? - Hups. - Entä tää? - Hups. - No, entäs tämä sitten? - Hups. .... Ja. Niin. Edelleen. Tosi. Pitkään.

On maailmassa monta ihmeellistä asiaa.

Kuva: Minulla ei ollut kuvia marengeista. Nämä ovat suklaamuffinsseja. Eivät marenkeja. Yritän ottaa kuvia marengeista seuraavan kerran kun teen niit-- EN KOSKAAN.

 

Share

Pages