Ladataan...

Usko tai älä, mutta minun on pitänyt kirjoittaa kauppalapuista jo monta kuukautta. Kaikki alkoi kesäkuussa, kun löysin Bulevardin S-Marketin ostoskorista kauniisti kirjoitetun kauppalapun (yllä), ja postasin siitä kuvan Instagramiin.

Hieno, eikö? Innostuin löytölistan inspiroimana riipustelemaan kauppalappujani hiukan suunnitellummin, ja mukaan lähtivät myös pari kaveriani (mm. Visual diary -blogin graafikko-Saara). Suunnittelin silloin kirjoittavani blogiin #kauppalappuhaaste-tyyppisen postauksen, mutta koska somen hashtag-haasteet saavat minut haluamaan repiä kynteni irti ja survoa ne sellaisenaan käsivarteni nahan alle, en viitsinyt, enkä tiennyt miten muuten asiasta kirjoittaisin. 

Nyt kuitenkin kävi niin, että kirjoitin Cityyn pikkiriikkisen jutun hauskasta Facebook-ryhmästä, jossa jaetaan kuvia kaduilta ja ostoskärryistä löytyneistä kauppalapuista. Liitin jutun kuvitukseksi kesäkuussa löytämäni kauppalapun, eikä aikaakaan, kun joku kommentoi kauppalappuryhmään julkaisseeni linkkiin: "Mun lappu!" Älytöntä.

Alkuperäisen Instagram-kuvan kommenteissa ystäväni spekuloivat, voisiko hienon kauppalistan takana olla joku söpö graafikkopoika, ja suunnittelivat vuosisadan rakkaustarinaa. Itse juonin jättäväni huolellisesti rakenneltuja kauppalistoja S-Marketin ostoskoreihin puhelinnumerollani varustettuna ja katsovani, kuinka käy (vaikka uskoinkin, että söpön pojan sijaan asialla oli joku viileä mimmi, jonka kanssa halusin epätoivoisesti terassille ja ikuisiksi ystäviksi). No, nyt, melkein puoli vuotta myöhemmin kaveri löytyi (kyllä, hän on mies, mutta sitä vuosisadan rakkaustarinaa ei ole kyllä näkynyt) ja mysteeri ratkesi. Yllättäen somessa. En tiedä, pitäisikö siitäkään yllättyä, että meillä on lapunkirjoittaja-Jussin kanssa Facebookin mukaan kahdeksan yhteistä kaveria. Todennäköisesti olemme irkanneet samalla kanavalla vuonna 1998. /me poistuu.

Lisäksi Saaralle lapusta inspiroituminen poiki mahtavaa blogiyhteistyötä. Upeaa!

En ole vieläkään kirjoittanut kauppalistoihini puhelinnumeroani, mutta ehkä ryhdyn nyt siihen. Ja ehkä sinäkin suhtaudut kauppalappuihin hiukan eri tavalla. :)

P.S. Jos innostut kauppalappujen rustaamisesta ja postaamisesta Instagramiin, liitä kuvaan hashtag #kauppalappu ja jos viitsit, mainitse minut (@tiiamarietta) kuvatekstissä. Haluan nähdä kaikki kauppalaput!

 

Share

Ladataan...

Olen huomannut tulleeni täysin riippuvaiseksi muutamista päivittäistavaroista, joita kotoani löytyy. Riippuvaisuus on harvoin hyvä asia, mutta esimerkiksi hammasharjakoukku on aina kuitenkin parempi kuin vaikkapa crack-koukku, eikö?

1. Sähköhammasharja
Esine, jota pidin ennen sen hankintaa täysin tarpeettomana, on muodostunut olemassaoloni, liikkeellelähtöni ja nukkumaanmenoni tärkeimmäksi kulmakiveksi. Kun olet kerran kokeillut sähköistä hammasharjaa, tavallisella hinkkaaminen tuntuu kuin pyyhkisi hampaita iltaisin banaaninkuoren nurjalla puolella. Joka on kyllästetty plakilla.

2. Tölkkivissy
Yksittäispakatun kuplaveden on oltava yksi länsimaisen nykymaailman turhamaisimmista keksinnöistä, sillä sen tuottaminen ei voi olla kovin luontoystävällistä, ja sillä onhan meillä nykyisin myös hiilihapotuslaitteita, ja koska hanasta saa ihan tavallista vettä. Minä olen kuitenkin onnistunut rakastumaan - nay - koukuttautumaan tölkkivissyyn, koska olen länsimainen nykyihminen. Sitäpaitsi se pelastaa darran.

3. Kynsiharja
Kynsiharjaan sopii varmaan samankaltainen periaate kuin sähköhammasharjaankin. Jos pesen käteni ilman kynsiharjaa, minusta tuntuu kuin uittaisin niitä sontavedessä. Ja sitten upottaisin ne sahanpuruun. Ja sitten uittaisin niitä varmuuden vuoksi vielä pikkuisen lisää siinä sontavedessä. Johon on lisätty rikkiä.

4. Puhdistusliinat
Kemikaaleilla valmiiksi kyllästetyt, käyttövalmiit puhdistusliinat jakavat varmasti tölkkivissyn kanssa epäluontoystävällisyyden (vai luontoepäystävällisyyden?) listasijoituksen kärkipaikan, mutten voi mitään sille, että olen niihin auttamattoman koukussa. Mikään ei voita sitä riemun tunnetta, kun törkyisen liinan voi pintojen pyyhkimisen jälkeen heittää roskakoriin sen sijaan, että sitä huljuttaisi minuuttikaupalla paskantärkeänä "puhtaaksi" vesihanan alla. Minuuttikaupalla. Minun aikani on niin tärkeää, etten mielelläni tuhraa kallisarvoisia minuuttejani sontarättien huuhteluun.

+1. Talouspaperi
Ilman talouspaperia pärjää vaikka ajasta ikuisuuteen, kunnes kotiin odottamatta ilmestyy rullallinen tai pahimmassa tapauksessa kokonainen paketti (eli silloin, kun vanhemmat ovat kylässä). Talouspaperiin jää armotta koukkuun, ja yhtäkkiä huomaa olevansa ihan että MITEN MINÄ MUKA ENNEN PYSTYIN ELÄMÄÄN?

Kuva: memegenerator.net

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tässä on tuote, jolla voi tehdä krapulasta vähän paremman. Takuumukavat pikkarit,
jotka eivät pakkaudu pakaravakoon - tai saat rahasi takaisin. Luksusta. 

Toimitus suorastaan pakotti bloggarit toissaviikolla kertomaan, miten krapulapäivästä tehdään luksusta. Darra on yksi lempiaiheistani, joten täältä pesee. Näillä neuvoilla teet darrasta astetta timanttisemman:

1. Täytä jääkaappi etukäteen tölkkivissyllä. Krapulassa se on kuin jumalten nektaria. Joukossa on hyvä olla myös yksi vapaavalintainen appelsiinilimu. (Muistatteko muuten, kun Lidlin aplarimehupurkissa luki toisessa kyljessä APPELISIINIMEHU ja toisessa APPLESIINIMEHU? Haha! Good times! Sitä voi vaikka krapulassa muistella.) Pullolimut ja -vissyt eivät muuten sitten aja yhtään samaa asiaa kuin viileät, helmeilevät tölkit. Tässä on kyse luksuksesta, ymmärräthän.

2. Osta pakastimeen etukäteen Twister. Muukin mehujää käy, mutta jos et tykkää Twisteristä, on sinussa jotakin pahasti vialla. Eli osta vaan se Twister ja be cool.

3. Kun heräät, avaa ikkunat. Mitä pahempi pakkanen ulkona, sen paremmalta tuntuu, kun rapsakan ilman tulviessa kämppääsi kääriydyt vähintään kolmen (3) peiton syleilyyn ja nukahdat vielä hetkeksi. Nouseminen saattaa myöhemmin olla yhtä tuskaa, mutta tiedätpähän olevasi elossa. Se on luksusta.

4. Tilaa darrapalvelu (tm). Tämä vinkki on oikeastaan tarkoitettu tulevaisuuteen, sillä rahoitus darrapalveluhankkeeseeni on vielä hakuvaiheessa. Olen kuitenkin suunnitellut palvelua, johon soittamalla (numero on tietenkin 1800-DARRA) saisi kotiinkuljetuksella kaiken sen, mitä kanuunassa kaipaa: tölkkivissyä, mehujäitä, hampurilaisia ja elokuvia sekä vaihtoehtoisesti joko hauskoja vitsejä kertovan leppoisan kaveriporukan, joka tulisi sohvillesi kanssasi loikoilemaan TAI alastomuuteen taipuvaisen tyypin, joka tulisi kanssasi peiton alle halailemaan tai, krhm, mitä sitä nyt krapulassa huvittaakaan tehdä. Patenttihakemus on vetämässä. 

5. Jos ylläolevat vaihtoehdot eivät tunnu omilta, hankkiudu darraan sellaisessa tilassa, jossa paikalla on äiti. Mielellään ehkä nimenomaan minun äitini, joka viimeksi (herätessäni kahden ja puolen tunnin yöunilta elämäni parhaiden hääjuhlien jälkeen viime kesänä) odotti minua aamiaispöydässä valmiina kilistämään kanssani lasillisella kuohuviiniä. Se se vasta luksusta on. 

P.S. Bloggaustahtini on näemmä alati harvenevaa, koska tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista. Blogimaailmassa tämä voi tarkoittaa yhtä kolmesta asiasta: a) bloggaaja on rakastunut (ehkä tölkkivissyyn?), b) bloggaajalla on muita tärkeämpiä kiireitä (ikään kuin maailmassa olisi mitään hassuja televisio-ohjelma- ja penaalinkäyttäjien arkkityyppilistauksia tärkeämpää), c) bloggaaja on laiska (todennäköisin vaihtoehto). Pahoittelut. Vastaus on c.

 

Share