Ladataan...

Jos saisi aina ostaa jotain näin siistiä, ei varmana koskaan hävettäisi kaupan kassalla.

Jätä mullekin! -blogissa (ja etenkin sen kommenttiboksissa) käytiin tässä kuussa vilkasta keskustelua siitä, millä tavoin ihminen arvostelee toista tämän kulutustottumusten perusteella eli kaupan kassalla. Keskustelu muistutti mieleeni toissavuonna luonnostelemani blogipostauksen siitä, mitä ostaessani minua alkaa hävettää.

Häpeäostokset top 5:

 

5. Pakasteranskalaiset
Kaikkien valmisruokien tärkkelyspitoinen äiti ja opiskelijoiden ystävä (vaikka tuoreet perunat tulisivat paljon halvemmaksi, muistuttaa siellä nyt joku). Onneksi pakasteranskalaishäpeää voi lieventää ostamalla samalla tuoreita tomaatteja, avokadoja ja salaattia. Pakasteranduja ei edes saa luomuna.

4. Kuukautissuojat 
En osaa selittää miksi, mutta kuukautissuojen ostaminen hävettää minua joka kerta. Joudun aina tsemppaamaan itseäni kassajonossa, jotta kehtaisin läväyttää ne hihnalle juoksematta karkuun. Tähän voisi kirjoittaa selitykseksi jonkun feministisen teorian siitä, miten yhteiskunta tekee naisena olemisesta automaattisesti häpeämisen arvoisen asian tai ratkaisuksi argumentin siitä, kuinka kuukautissuojien pitäisi olla ilmaisia kaikille naisille (niin muuten pitäisikin), mutta ei tämä nyt niin iso asia ole, että jaksaisin kirjoittaa tähän mitään sellaista.

3. Ketsuppi
Vihaan - siis vihaan - ostaa ketsuppia, koska en oikeasti käytä sitä koskaan. Ketsupissa ei ole mitään pahaa, mutta minua nolottaa ostaa sitä, koska en osta sitä koskaan omaan käyttööni. Kaupan käytävillä tekisi mieli huudella kaikille että "TÄMÄ EI SITTEN TULE MULLE". (Samaan tapaan kun erään ystäväni teki mieli huutaa kimppakämpässä aina sääriä epiloidessaan että "TÄMÄ ÄÄNI EI SITTEN TULE VIBRAATTORISTA".)

2. Kondomit
Pelkään hulluna, että joudun joskus ostamaan kondomeja tutulta Siwan myyjältä. (Mikä perkele siinä on, että niinkin järkevä ostos kuin kondomi nolottaa aikuista ihmistä? Jeminakin kirjoitti aiheesta aiemmin tässä kuussa.) Kaikkein pahinta on, jos joutuu samalla reissulla ostamaan jotakin, joka on helppo ymmärtää väärin, kuten vartalovoidetta, energiajuomaa tai vaikka kurkun.

1. Sipsit + suklaa
Ylivoimaisesti kaikkein pahin häpeä tulee ostoksesta, joka koostuu perunalastujen ja suklaan yhdistelmästä. Voiko huonommin enää syödä? Häpeä saattaa johtua myös siitä, että tiedän survovani ne naamaani yhtä aikaa (koska ne ovat parhaimmillaan niin). Leikittelen ajatuksella, että kertoisin kassalle olevani menossa bileisiin ja ostavani herkut viemisiksi. Ihan kuin sitä kiinnostaisi. (Joskus myös suunnittelen valehtelevani, että minulla on sukulaislapsia kylässä, sillä lapset saavat kyllä herkutella. Them lucky bastards.)

 

Share

Ladataan...

 

Olen tässä viime aikoina alkanut vahvasti epäillä, että nyt eletään oikeasti vuotta 2006. Kaikki merkit ovat ilmassa:

  • Huomaan yhtäkkiä olevani samassa osa-aikaisessa työpaikassa kuin kahdeksan vuotta sitten. Lohduttaudun sillä, että jos Kaliforniassa tarjoilija tarkoittaa näyttelijää, ehkä Helsingissä posliininmyyjä tarkoittaa toimittajaa?
  • Olen taas/edelleen opiskelija. Opiskeleminen on mukavaa, mutta kun kerran valmistuttuaan lähtee Unicafésta ovet paukkuen keskisormet pystyssä (kaikki, jotka ovat valmistuneet, tietävät kyllä mitä tarkoitan), on paluu sinne katkeransuloinen. Ja mentävä on, koska muuhun ei ole rahaa.
  • Minulla on edelleen IRC-galleriaprofiili. Erona vuoteen 2006 on se, että silloin siellä tuli vielä käytyä, kun kaikkivoipaa Facebookia ei ollut. Olen joskus miettinyt, miksen ole vielä poistanut profiilia. Ehkä toivon, että Galtsu tekee uuden tulemisen? Kun Facebook ja Tinder ja Whatsapp räjähtävät, Galtsu seisoo ylpeänä alkukantaisella some-vuorenhuipullaan? Ja pitää MySpacea kädestä kiinni?
  • Löysin itseni viime perjantaina Beefin tanssilattialta hytkymästä Puff Daddyn tahtiin, ja lauantaina Mustan Härän tanssilattialta Bomfunk MC's:n soidessa. Whaaaaaat. Ehkä nyt onkin vuosi 2000?
  • Beyoncé on edelleen maailman kovin artisti. Siis aika on oikeasti pysähtynyt. (Tosin tässä tapauksessa minä en valita yhtään.)

Onneksi on kuitenkin joitakin asioita, jotka ovat muuttuneet sitten vuoden 2006. Puhelimellani esimerkiksi pystyy nykyään tekemään tosi paljon asioita, jotka eivät liity tekstaamiseen tai soittamiseen. Itse asiassa puhelimella tulee tehtyä pääasiassa asioita, jotka eivät liity tekstaamiseen tai soittamiseen. (Ja yksi niistä on spider-pasianssi. Siinä mielessä vuosi voisi olla vaikka 1998. Huoh, kaikkeen sitä aikaansa tuhlaa, kun pitäisi tehdä lopputyötä.)

 

Share

Ladataan...

*Liikaa: 4-8 jaksoa päivässä

 

  • Tunnet vastustamatonta tarvetta pukeutua liian tiukkoihin kynähameisiin ja cocktailmekkoihin, jotka sopisivat oikeasti lakitoimistoa paremmin gaalaillallisille ja extremely faboulouseihin taidegallerian avajaisiin
  • Päiväunelmoit Gabriel Machtin kravatin korjaamisesta
  • Sinun on ihan pakko päästä New Yorkiin, muttei mihinkään kivoihin paikkoihin, vaan toimistorakennuksiin ja niiden hisseihin, joissa haluat vain seisoskella paikallasi tärkeännäköinen mappi kädessä ja morottaa tyyppejä nyökkäilemällä viileästi
  • Päiväunelmoit siitä, että Patrick J. Adams veisi sinua ritsillä (=tarakka teille ei-tampereenmielisille) pitkin Manhattania
  • Tunnet silmitöntä kateutta ja epäreiluutta siitä, että sinä et muista ulkoa kaikkea, mitä olet elämässäsi lukenut (koska sinulla ihan helposti voisi olla se taito, se on varmasti yleisempää kuin luullaan)
  • Päiväunelmoit siitä, että saisit upottaa sormesi Meghan Marklen hiuksiin (ja pakaroihin)
  • Ymmärrät, että Harvard on ainoa oikea koulu maailmassa ja sinun on pakko saada niiden verkkarit

 

Kuvakaappaus Netflixistä (anteeksi Netflix, että uhkasin viimeksi tulla läpsimään)

 

Share