Ladataan...

Minulla on ollut elämässäni harvoin kesälomaa (ainakaan palkallista), koska olen ollut niin vähän yhtäjaksoisissa työsuhteissa. Lomattomuuteen tavallaan tottuu, eikä siihen totuttuaan lomaa osaa oikeastaan kaivatakaan. Paitsi tietenkin silloin, kun kaikki muut ovat lomalla. Lomamoodi on nimittäin lomattomuudesta huolimatta todellinen ilmiö. Ja tästä sen huomaa:

1. Kun seisoo arkiaamuna avonaisen jääkaapin oven edessä ja huomaa miettivänsä, pitäisikö juoda hyllyllä houkuttelevasti kimalteleva olut aamujogurtin kaverina juuri ennen töihin lähtöä

2. Kun lounastauot venähtävät vähintään puolitoistatuntisiksi, lounassalaatti korvautuu jatkuvasti kolmella jättikokoisella jäätelötuutilla ja laukussa on aina mukana viltti, jotta voi panna pitkäkseen matkan varrella olevaan puistoon ("tämä on tämmöinen espanjalaistyyppinen siesta") 

3. Kun soveliaan toimistopukeutumisen rajat venyvät venymistään ja yhtäkkiä huomaa istuvansa töissä bikineissä, joita peittävät vain pikkuiset sortsit ja läpinäkyvä paita, ja kun kenkien käyttäminen toimistolla tuntuu rajoittavan paitsi elämää, myös ihmisarvoa

4. Kun alkaa oikeasti ajatella, että kaksi tuntia töitä päivässä on ihan riittävä määrä hommaa, ja joskus jopa vähän liikaa vaadittu

5. Kun "minä ansaitsen tämän, koska minulla ei ole lomaa" (puhuttaessa esimerkiksi kohdan 1 kaltaisesta aamiaisoluesta) muuttuu satunnaisesta selittelevästä oikeutuksesta olemassaolosi keskeisimmäksi ytimeksi

...silloin olet loman tarpeessa.

(Ei hätää, en juonut sitä olutta. Tällä kertaa.)

Share

Ladataan...

 

Tinder, tuo deittimaailman mullistanut ihmesovellus. En olisi uskonut, että voin oppia sieltä käsin näin paljon. 

Mitä olen oppinut suomalaisista miehistä:

  • On yllättävän paljon miehiä, joiden nimi on Sameli tai Mihkel tai Siim. 
  • Arviolta neljä viidestä suomalaismiehestä harrastaa kiipeilyä, sukellusta, surffausta, lumilautailua tai muuta extremeurheilua kuten paidattoman yläruumiinsa kuvaamista peilin kautta.
  • Arviolta neljälle viidestä suomalaismiehestä on liimattu aurinkolasit ikuisiksi ajoiksi naamaan.

Mitä olen oppinut itsestäni:

  • Vaikka osaan tehdä mieheen kuin mieheen vaikutuksen Kummeli-sketseillä (mies on väärä, jos ne eivät uppoa), en vielä hallitse Lösösen hokemia tarpeeksi hyvin. 
  • Jaksan keskustella päiväkaupalla täysin tuntemattoman tyypin kanssa, jonka kaikki kuvat esittävät Kummelin Tonnin Seteli -miestä. 
  • Kummeli on vissiin aika määrittävä osa elämääni?

Mitä olen oppinut maailmasta: 

  • Lahteen on kotoani noin 63 mailia ja Tampereen keskustaan 101 (mailit, koska Ameriikoista ostettu puhelin). 
  • Kesäkurpitsa on helppo ja nopea lisuke (sain jopa reseptin).
  • Doge on yksi parhaista asioista mitä internetillä on tarjota (Kummelin jälkeen, mutta ennen Grumpy Catia, jaetulla sijalla kissagifien kanssa). 
  • Coronaan ei pääse opiskelijahaalareissa (tosin tämän tietenkin tiesin jo, mutten siksi että minulla olisi haalarit).
  • Sunnuntai on paras krapulapäivä (itse saatan olla eri mieltä).
  • Jos ihmisten kanssa on kännissä, ne ovat mukavia. Jos on itse kännissä, mutta ne eivät ole, eivät ne silloin ole yhtä mukavia (suuri tinderviisaus 2014).

 

Share

Ladataan...

Toimituksen blogissa ruodittiin viime kesänä telkkari-ihastuksia. Muistatteko? Kommenttiboksi räjähti käsiin viimeistään siinä vaiheessa, kun joku muisti mainita Prätkähiiristä sen valkoisen hiiren. Oma nuppini poksahti siinä vaiheessa kun muistin, miten kuumana siihen kävin. Huh.

Kesän kunniaksi aloin muistella erikoisia telkkarisarjaihastuksiani (menemättä tällä kertaa sen syvemmälle piirros- tai eläinhahmoihin, liian traumaattista).  Samassa huomasin, että ne ovat lähes kaikki 90-luvulta. Arvaatteko miksi? No siksi, että nykysarjoissa kaikki ovat niin näennäisen hyvännäköisiä, ettei niistä ole yhtään erikoista tykätä (ja myös siksi, että Tiia sydän 90-luku). Ainakaan samalla tavalla kun näistä:

1. Tohtori Niles Crane, Frasier (1993-2004)
David Hyde Piercen näyttelemä Niles Crane sai 90-luvulla jalkani ihan veteliksi. Kuvittele seksittömin tyyppi maailmassa. Neuroottinen, luiseva, kaljuuntuva tossukka, joka ei saa koskaan mitään aikaiseksi. Kukapa ei ihastuisi? (Tosin on tuo Niles ehkä näistä kahdesta se parempi vaihtoehto.)

 

2. Ira Buchman, Hulluna sinuun (1992-1999)
Näyttelijä John Pankow'n hahmo Ira oli pääosahahmo Paul Buchmanin todella raskas serkku. On ehkä vaikea ajatella, että varhaisteini-ikäinen ihastuisi stereotyyppiseen newyorkinjuutalaiseen, jolla on sekä pitkä tukka että kalju, mutta siinä sähkönsinisessä bleiserissä oli varmaan jotain. On ehkä myös vaikea ajatella, että yhdessäkään nykyajan sarjassa olisi ketään Iran näköistä pääosassa. Gossip Girlissä, vaikka?

 

3. Jeff Murdock, Paritellen (2000-2004)
Eikö kömpelö, yksinkertainen, tuoppi kädessä parhaiten viihtyvä brittimies ole jokaisen teinitytön unelma? Huolestuttavaa on myös se, että Richard Coylen esittämä Jeff on tämän listauksen ymmärrettävin ihastus. Sitähän voisi tykätä vaikka Johnny Deppistä, mutta ei. Jeff.

Kuvakaappaukset Youtubesta

 

Share